Aluksi

Inarissa 24.11.2012 pidettyä tutkijaseminaaria voi hyvinkin verrata Saksaa jakaneen Berliinin muurin murtumiseen. Kun Berliinin muuri murtui vuonna 1991 paikalla ei näkynyt entistä eikä nykyistä DDR:n poliittista johtoa. Saamelaiskäkäräjien nykyinen puheenjohtaja Näkkäläjärveä ei näkynyt. Paikalle oli sentään tullut saamelaiskäräjien entinen puheenjohtaja Pekka Aikio ja lakimies Heikki Hyvärinen.

Seminaari osoitti selkeästi, että saamelaiskäräjien vaatimukset ILO-sopimuksen ratifioimiseksi eivät ole perustuneet tosiseikkoihin vallitsevasta ympäristöstä eikä omasta ja muiden historiasta. Se suppea kuva saamelaisista alkuperäisväestönä, jota saamelaiskäräjät on ylläpitänyt, ei ole ollut faktoihin perustuva.

Seminaari osoitti vakuuttavalla tavalla sen miten saamelaiskäräjät on päätynyt siihen yksinkertaistettuun ja epätieteelliseen johtopäätökseen, että kaikki sen omaamat maaoikeustiedot antaisivat nykyisille saamelaiskäräjien äänioikeusluetteloon kuuluville yksinoikeuden maanomistusolojen muuttamiseen Lapissa. Ne harhakuvat, jotka saamelaiskäräjät on antanut poliittisille päättäjille itsestään, eivät ole perustuneet ILO- sopimuksen periaatteille, eli yhtäjaksoiseen polveutumiseen ja itseidenfikaatioon.

Saamelaisuuteen liittyvä poliittinen valinta suoritettiin aikoinaan siten, että saataisiin näyttämään siltä, että saamelaisrekisteriin merkityt olisivat Suomen ainoa alkuperäiskansa. Tämän valinnan suorittivat Pekka Aikio ja hänen asiantuntijansa. Sen puolustamista jatkaa nykyisin vallassa oleva saamelaiskäräjien poliittinen johto. Siihen valintaan eivät ole päässeet vaikuttamaan saamelaisrekisteriin kelpaamattomat lappalaisten jälkeläiset, jotka osallistuivat näkyvästi Inarin seminaariin. Nyt he olivat toisen luokan kansalaisina kokoontuneet omille historiallisille veromailleen.

Saamelaispoliitikkojen suuri erehdys

Inarin seminaarissa esiintyneiden tutkijoiden mukaan sellaista asutus- ja oikeushistoriaa ei ole olemassakaan, johon saamelaiskäräjät perustaa maanomistus- ja hallintavaateensa. Vaikuttaa siltä, että tätä mielikuvaa on luotu tieten tahtoen. Kävikö tässä niin, että omat koirat purivat? Toisin piti käydä.

Mutta mitä väliä sillä on kun saamelaisten tukena on ILOn alkuperäiskansoja koskeva yleissopimus. Saamelaiskäräjien poliittinen johto on tulkinnut sitä tietämättömien ihmisten edessä miten sattuu. Taistelu maasta on luonut harhakuvia ja sitä on käyty epätodellisten ihanteiden nimissä. Kertomatta on jätetty, miten Norja asian käsitti tai mitä yleissopimus edellyttää tai ei edellytä. Olennaista on, ettei se luo uusia oikeuksia eikä sen nojalla kenenkään historiaa voi kirjoittaa uusiksi. Eikä yhtään sen oikeutta voida perustaa vain väitteisiin tai sopimukseen vaan kaikki on voitava näyttää ja todentaa tieteellisellä tutkimuksella. Kukapa saamelaisjohtajista on tähän mennessä vähääkään välittänyt tästä totuudesta!

Nykyiset saamelaisjohtajat uskovat tuntevansa saamelaisia syrjivän kehityksen ja pystyvänsä ohjaamaan yhteiskunnan päättäjät tekemään korjaavia ratkaisuja ratifioimalla ILO- sopimuksen 169 artikla. Keskeistä tässä on ainoastaan maiden palauttaminen takaisin saamelaisille - harhakuva, jolle ei löydy tieteellisiä perusteita.

Saamelaiskäräjien politiikassa on tähän mennessä syrjitty alueen alkuperäisväestöä lappalaisia, joiden esi- isät pakotettiin "siirtomaavallan" aikana vaihtamaan kielensä toiseksi ja luopumaan elämänmuodostaan. Inarin seminaari osoitti sen, että onneksi on olemassa tutkijoita, jotka eivät pyri tällaista realiteettia ohittamaan ja ryhdy kuvaamaan tapahtumia Saamelaiskäräjien poliittisen johdon vaatimien ehtojen mukaan. Tällaiselle annan arvoa!

Saamelaismääritelmän puutteellisuus on tullut yleisesti tietoon

Historiallisessa tarkastelussa voidaan todeta, että KHO:n oikeansuuntainen päätös syksyllä 2011 tuli oikeaan aikaan ja se on yhdensuuntainen alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen yleislinjan kanssa. Se antaa myös kolonisaatiossa kielensä menettäneen lappalaisväestön identifioitua alkuperäisväestöksi. Se prosessi on kansainvälisen oikeuden mukainen alkuperäiskansaperuste. Sen sijaan nykyistä voimassaolevaa saamelaismääritelmää olisi väljennettävä vastaamaan ILO-sopimuksen kahta keskeistä kriteeriä; väestön yhtäjaksoista polveutumista ja itseidenfikaatiota. Silloin sukulaisiakaan ei tarvitsisi syrjiä, kuten tähän mennessä on tapahtunut.

Tiedon kerääminen ja sen muokkaaminen pitäisi olla periaatteessa kiihkotonta. Tieteellisessä tutkimuksessa tehdään olettamuksia ja testataan niiden paikkansa pitävyyttä. Saamelaiskäräjät on luopunut alkuperäiskansan määrittelyyn liittyvässä kiistassa tästä periaatteesta hylkäämällä vuonna 1999 yli 1000 lappalaista saamelaisrekisteriin hakijaa. Hylkäävällä päätöksellä ei etsitty empiiristä evidenssiä, toisin sanoen hakijoiden esittämää faktaa ei katsottu tarpeelliseksi osoittaa oikeaksi asiakirjoista kerätyn tiedon avulla. Hylkäävää päätöstä valmistelleiden Pekka Aikion ja Heikki Hyvärisen olisi jo aika ottaa tästä syrjinnästä ainakin moraalinen vastuu ja myöntää virheensä.

Puolueeton tutkimus on tuonut esiin saamelaisten ja lappalaisten yhteisen alkuperän, yhteisen historian, pääasiassa samanlaiset lailliset oikeudet maahan ja veteen, yhteisen laillisen saannon ja paljon muuta. Tämä osoittaa sen, että ei kannata lähteä tilaustyönä markkinoimaan etnisten saamelaisten mukaan tehtyä yhteiskuntamuotoa. Inarin seminaari osoitti, että tutkijoiden viitoittamalla tiellä on hyvä jatkaa.

Suhtautumisen on muututtava

Saamelaiskäräjien olisi jo korkea aika suhtautua kiihkottoman realistisesti lappalaisten jälkeläisiin, näihin statuksettomiin saamelaisiin, omia oikeuksiaan puolustamaan nousseina poliittisina toimijoina. Saamelaiskäräjien poliittisen johdon ei tässä tilanteessa tulisi enää harjoittaa vanhakantaista politiikkaansa yliarvioimalla omia mahdollisuuksiaan. Epäluuloisuudessaan se ei myöskään saisi eristäytyä muusta elämästä ja maailmasta, vaan sen on ymmärrettävä, että Ylä-Lapissa sopua tavoittelevat voimat eivät ole vihollisia vaan liittolaisia. Niinpä lappalaisten jälkeläisten kanssa on aloitettava mahdollisimman nopeasti perinpohjainen keskustelu pitkän aikavälin yhteistoiminnasta.

Historia on kaikkialla osoittanut miten poliittiset vääryydet yleensä lopulta kumotaan. Useimmiten korjaus tapahtuu liian myöhään. Toisin sanoen vasta sitten, kun lukuisten ihmisten elämä on jo pilattu. Vaikka nykyisen Saamelaiskäräjien politiikka ennen pitkää onnistutaan lopulta nujertamaan, syylliset pääsevät kuin koirat veräjästä, luomansa nykyisin voimassa olevan järjestelmän luontaisedut nautittuaan.

Saamelaiskäräjien poliittisen johdon toiminnasta syntyneet ongelmat ovat suuria ja monisyisiä. Henkisen ilmapiirin tervehdyttäminen vaatii suuria henkisiä ja moraalisia ponnistuksia, mikä puolestaan edellyttää luottamusta. Oikeusministeriölle ja saamelaiskäräjien poliittiselle johdolle lankeaakin vastuullinen tehtävä toimia yhteiskunnan laillisuuden tukipylväänä ja suhteiden elvyttäjänä lappalaisten jälkeläisten kanssa.

Joka tapauksessa julkinen keskustelu on synnyttänyt jotakin uutta; ihmiset ovat oivaltaneet, että meillähän onkin yhteinen historia! Tässä tilanteessa tulevaisuuden rakennusaineena ei voi olla vain keinotekoisen vihanpidon voittaminen. Laajalla "Saamenmaalla" tarvitaan nyt laajaa näkökulmaa myös saamelaisten ja lappalaisten jälkeläisten yhteiseen kulttuuripolitiikkaan.

Saamelaismääritelmällä samaa väestöä koskeva kenotekoinen raja-aita on purettava samalla lailla kuin aikoinaan Berliinin muuri. Joka tapauksessa tärkeää on nyt kasvaa näiden ikävien kokemusten kautta ja oivaltaa, että menneisyydestä noustaan ainoastaan rakentavan kritiikin kautta, ihmisten mittojen mukaan.

Poliittisia tarkoitusperiä noudattavia määritelmiä palvelevien muurien pystyttäminen sinänsä on maailmanlaajuisesti mielenkiintoinen ilmiö. Niitä nousee kaikkialle, sinne, missä käydään poliittista kädenvääntöä milloin mistäkin. Tällaiset muurit ovat usein jonkin syvemmän ideologisen kuilun ilmentymä. Siinä aineellistuu voimakas poliittinen mielipide- ero, suojelun pyrkimys tai etninen erimielisyys. Tunnettuja esimerkkejä tarjoavat Kiinan muuri, Berliinin muuri ja Israelin valtion Jerusalemiin rakennuttama kahdeksan metriä korkea turvamuuri. Osa muureista pitää vihollisen loitolla, osa estää omia pakenemasta. Nykyinen saamelaismääritelmä estää lappalaisia identifioitumasta Lapin alkuperäisväestöön.

Takaisin