Muunnettua totuutta saamelaisista

Aluksi

Monet saamelaiset ja lappalaiset ovat alkaneet tarkastella Ylä-Lapin maanomistuksesta syntynyttä kiistaa uudessa valossa: onko kysymyksessä muunnetusta totuudesta vaiko peräti suuren luokan huijausyrityksestä? Tähän kysymykseen vastausta pohdiskellessa kannattaa muistaa, että kaikissa kulttuureissa on tarinoita huijaavista ihmisistä. Nämä tarinat symboloivat sitä yleismaailmallista käsitystä, että ei pidä koskaan luottaa ulkonäköön.

Saamelaisten kohdalla suurista huijauksista on jäänyt elämään tosipohjainen tarina heti sodan jälkeen erääseen Inarin erämaakylään ilmestyneestä kulkumiehestä. Ministeriksi itseään nimittänyt mies kertoi tulleensa ratkaisemaan asukkaiden ongelmia, muun muassa jakamaan sodasta palanneille miehille maapalstoja ja järjestämään siihen vain jokireittien ja polkujen varassa olevaan kylään oikean maantien. Vieras antoi kestitä itseään aikansa. Hänen ei tarvinnut edes pyytää, mutta niin vain kyläläiset uskoivat käteisvaransa hänen haltuunsa. Sitten "ministeri" soudatti itsensä pois kylästä ja lähti etelään, muka virkapaikalleen järjestämään asia niin että hänen kyläläisille antamat lupauksena täyttyisivät. Sen koommin "ministeristä" ei kuultu, eikä huijaria saatu koskaan kiinni.

Toinen esimerkki mielikuvitusrikkaasta hankkeesta saamelaisten kohdalla on Ylä-Lapin maanomistuskiistana tunnettu, edelleenkin jatkuva tapahtumaketju. Tapahtumat lähtivät liikkeelle, kun joukko Norjasta ja Ruotsista 1850-luvun puolenvälin ja 1900-luvun ensi vuosikymmenien välisenä aikana Suomeen muuttaneiden porosaamelaisten jälkeläisiä keksi vaatia valtion muka heiltä kaappaamien inarinsaamelaisten maiden palauttamista takaisin - ei suinkaan inarinsaamelaisille, vaan tälle porukalle, joka alueen asutushistorian pitkässä aikamittakaavassa olivat mattimyöhäisiä.

Vaatimuksia on perusteltu saamelaiskäräjien poliittisen johdon myötävaikutuksella tehdyillä selvityksillä, jotka jo Pokan toimikunnan jäsen Niilo Tervo osoitti kaikissa suhteissa paikkansa pitämättömiksi. Hän myös osoitti millaista alkuperäiskansaa nykyiset saamelaiset todellisuudessa olivat. Voidaan sanoa, että tästä alkoi Saamelaiskäräjien maanomistusta koskevien vaatimusten luhistuminen. On ironista todeta, että langettavimmat todisteet käräjien poliittista johtoa ja sen apureita vastaan tulivat siltä itseltään sen kieltäessä historialliset faktat, jotka esimerkiksi Oulun yliopiston tutkijaryhmä laajassa raportissaan ja Matti Enbuske väitöskirjassaan tuovat yksiselitteisesti esille.

Myytti Suomen ainoasta alkuperäiskansasta

Tutkimusmatkailijat ovat kirjoitelleet Pohjan perien eksoottisista asukkaista jo vuosisatoja, totta ja tarinaa. Sanat "primitiivinen" ja "lappalainen" on nykyään julistettu pannaan. Nykytutkijoiden intoa ei tällä pystytä peittämään: heillä on täällä tai ainakin omalla takapihalla ihan omat "alkuasukkaansa" (taas kielletty sana) - saamelaiset. Olipa tutkija tai saamelainen tai vain saamelaisten ystävä, julkaisuissa ja kirjoituksissa kerrotaan, että saamelaiset ovat Suomessa alkuperäiskansa, vieläpä ainut alkuperäiskansa, joka vielä asuu sille aina hamasta menneisyydestä asti kuuluneista Ylä-Lapin vanhoissa metsissä ja tuntureissa harjoittaen muusta väestöstä poikkeavaa ikivanhaa elämätapaansa. Tämä on yhtä totta kuin että se edellä mainittu kulkumies olisi ollut ministeri.

Aina löytyy markkinarako niille idealisteille, jotka haluaisivat suojella kaukaisia alkuperäiskansoja, joiden ah niin viaton, yksinkertainen luonnonmukainen elämäntapa saattaa kaikkien pohjoismaiden pääväestöjen turmeltuneen elämäntyylin häpeään. Saamelaisten itsensä kohdalla sille syötetystä hyvästä tarinasta innostumisen ymmärtää paremmin. Nyt saamelaisten uusi sukupolvi on ottanut vanhempiensa asian omakseen kantaen saamelaisen nationalistiaatteen soihtua nuoruuden ruusut vielä poskilla hehkuen. Jos he joskus, vanhempina ja toivottavasti viisastuneempina, pystyisivät tulevaisuudesta käsin näkemään nykyisen tilansa ja mitä he ovat ajamassa, nuo nuoruuden ruusut poskilla saattaisivat muuttua häpeän punaksi. Tällä hetkellä suopunkiterroristit kuulemma puuhaavat yhteistä aktivistikoulutusta Greenpeacen kanssa, joten mitään saamelaisnuorten äkkiviisastumista lienee turha toivoa.

Saamelaismääritelmä osana puhalluskuviota

Yritys työntää porosaamelaiset Suomen alueen kaikkien lapinkylien perillisiksi oli röyhkeydessään niin hyvä, että se olisi voinut mennä läpi. Mutta siltä varalta että se on mennyt joltakulta ohi: kupla on puhjennut, lappalaiset ovat nähneet suunnitelman läpi, eivätkä vain he. Uudet kriittiset tutkimukset kyseenalaistavat aikaisemmat tiedot lapinmaiden omistuksen syntymisestä ja kehittymisestä. Keskeinen osa puhalluskuviota oli historiaan perustumaton saamelaismääritelmä, jonka nojalla suljettiin keskustelun ja saamelaisuuden ulkopuolelle veromaalle tilansa perustaneet metsä- ja kalastajalappalaiset.

Suurin osa saamelaisista ja heidän asiaansa ajavista tutkijoista eivät kuitenkaan ole pystyneet näkemään olivatko määritelmän kehittämiseen osallistuneet tutkijat huijauksen uhreja vai itse huijareita, vai huijasivatko he ehkä ensin itseään ja sitten saamelaisia ja muita. Ikävintä asiassa onkin, että useimmat näistä tutkijoista ovat todella olleet arvokkaan tiedon tuottajia, heitä kaikkia on alettu tämän jälkeen epäillä. Kukaan ei tänä päivänä vieläkään tiedä miksi tutkijat toimivat näin, sillä kaikissa muissa suhteissa heidät tunnettiin ja heitä ihailtiin nerokkaina ja hyväsydämisinä ihmisinä. Ehkäpä meissä kaikissa piilee pikku piru joka saa meidät huijaamaan muita, jos koemme siihen vahvan tarpeen ja tilaisuus annetaan.

Myytit ovat menneet faktojen edelle

Saamelaiseliitti on yli 30 vuotta ollut sitä mieltä, että propaganda on elintärkeä sen vallassa pysymiseen. Suurin ongelma siitä on ollut, että se on antanut kuvitelmien mennä kaiken järkevän toiminnan ja faktojen edelle. Tavatessaan Suomen poliittisia päättäjiä tuo nationalistinen etujoukko kertoo heille miten saamelaisilta puuttuu kaikki alkuperäisväestöön kuuluvat oikeudet, perus- ja ihmisoikeudet mukaan luettuina. Sellainenkaan väite ei ole totta. Saamelaiseliitti kertoo edelleen maailmalla, että saamelaisilta puuttuu Suomessa kaikki vaikuttamiskeinot vaatimustensa eteenpäin viemiseksi, jopa sananvapaus. Kuten moni muukaan asia sekään ei ole totta. Saamelaisiin liittyvät myytit ovat niin täynnä temppuilua ja väitteitä, että niistä voitaisiin kirjoittaa monta kertaan enemmän kirjoja kuin mitä tähän mennessä on kirjoitettu. Ehkä joku saamelaisten Lönnrot joskus tulevaisuudessa kokoaa näistä aineistoista suurteoksen, saamelaisten Kalevalan, tai ehkä ennemminkin moniniteisen suurteoksen "Saamen kansan vanhoja satuja".

Kun saamelaiseliitille valkeni se, että saamelaisiksi on mahdollista rekisteröityä myös Suomen Lapin todelliseen alkuperäisväestöön kuuluvia lappalaisia, ryhdyttiin eliitin toimesta vaikeuttamaan lappalaisten mahdollisuutta rekisteröityä saamelaisiksi. Tällä yritettiin torjua myös totuuden paljastumista. Myös käräjien poliittista johtoa myötäilevät tutkijat puolustivat käräjien poliittisen johdon politiikkaa väittämällä että saamelaisilla ei ollut omia sanoja vihapuheelle ja he hehkuttivat miten saamelaisten menneisyydessä on paljon viisautta, jota lähellä nämä nyt vielä elävät ja heiltä nykyajan ihminen voi oppia kaiken mikä tarvitaan hengissä pysymiseen. Kun poliittinen johto tajusi, että nämä heidän primitiiviset alkuperäiset saamelaiset eivät kestäisikään tarkempia tutkimuksia, he ovat pyrkineet kaikin tavoin estämään Ylä-Lappia, sen saamelaisia, lappalaisia ja muuta väestöä koskevan tilanne- ja olosuhdeselvityksen tekemisen.

Uskomusten merkitys

On surullista joutua toteamaan, että kaikenlaiset huijaukset näkyvät kuuluvan ihmiselämään. Ne ovat yhtä vanhoja kuin maailma. Sopeutuminen ajan oloihin ja ympäristöön on huijareille elinehto. Nykyajan tietotekniikka internetteineen on avannut huijauksille uudet väylät ja yleismaailmalliset markkinat, mutta yhä vielä kaikilla variaatioilla on yhteisenä päämääränä napata sinisilmäisiltä typeryksiltä heidän omaisuutensa, laillisesti tai laittomasti. Siellä missä maa on ollut tavalla tai toisella vaurauden lähde, ihmisiltä yritetään viedä maa. Ylä-Lapin maakiista muistuttaa meitä tästä ihmisen raadollisesta puolesta, jolla alueen vanhin väestöryhmä - inarinsaamelaiset - oikeuksineen on yritetty, ja yritetään edelleenkin polkea suohon.

Se miksi tämän hankkeen takana olevat ihmiset toimivat niin kuin he toimivat on psykologisessa mielessä kiinnostavaa, samoin kuin heidän menestyksensä Suomen poliittisen järjestelmän manipuloinnissa. Olisiko se pikkukylän väen huijannut ministeri jättänyt itämään ajatuksen siitä, että noinkin voi toimia ja vieläpä kiinni jäämättä?

Vielä vaarallisempia ovat sellaiset valheet, jolloin yleisiä ennakkoluuloja on käytetty hyväksi lappalaisten syrjinnän aikaansaamisessa. Saamelaiskäräjien poliittinen eliitti uskoo aivan vakavissaan, etteivät lappalaiset ole samankaltaista alkuperäiskansaa kuin saamelaiset, vaikka kaikki historialliset ja muut dokumentit puhuvat yksiselitteisesti lappalaisten alkuperäisyyden puolesta. Eliitti uskoo tai ainakin uskottelee itselleen, omille joukoilleen ja varsinkin muille, että lappalaiset tahtovat tällä salajuonella viedä heiltä oman rakkaan Saamenmaan, joka pitäisi saada ILOn sopimuksen piiriin mahdollisimman pian seurauksista välittämättä. Tällaisia saamelais-lappalaisia lahkouskontoja on erittäin vaikea todistaa huijauksiksi. Saamelaisten kohdalla tämä kertoo siitä, että maailma on yhä sovelias leikkikenttä kaikenlaisille yrittäjille. Kaikki näyttää olevan sallittua.

Pokan toimikunnan mietinnön historiaa koskeva osuus on eräänlaista harhaan johtamista, pantiin jokin olematon seikka vaikuttamaan sellaiselta mitä se ei ollutkaan, johtoajatuksella että kyllä se läpi menee. Asiaa tuntevilla ei ollut aihetta juhlia väärillä tarinoilla, mutta heidät leimattiin saamelaisvastaisiksi voimiksi.

Lopuksi

Sodassa on käytetty sivu maailman huijausta. "Sodan aikana totuus on niin kallisarvoista, että sillä pitäisi aina olla valheet henkivartijoina lähettyvillään." Nämä Winston Churchillin kuuluisat sanat toisen maailman sodan ajoilta antoivat liittoutuneille aiheen antaa Normandian maihinnousua edeltävän harhautusoperaation nimeksi "Henkivartija". Operaation tarkoituksena oli näet uskotella saksalaisille, että liittoutuneet nousisivat maihin Pas-de-Calais'ssa, 160 kilometrin päässä todellisesta maihinnousupaikasta. Mutta Churchillin lausuma toteamus ei ollut hänen omansa. Yhdelle yksityissihteerilleen hän kertoi kuulleensa lauseen Stalinilta, joka väitti sitä alun alkaen venäläiseksi sananparreksi. Stalin oli kertonut sekä Churchillille että Rooseveltille, miten merkittävä hyöty venäläisille oli ollut valepanssareista, valelentokoneista, valelentokentistä sekä radiohuijauksista natsien vastaisessa taistelussa.

Tässä yhteydessä tulee mieleen Euroopan ensimmäinen eeppinen runoelma, Homeroksen Ilias. Pitkän kertomuksen huippukohdassa kuvataan, miten Troija aikoinaan vallattiin. Kymmenvuotisen piirityksen jälkeen ja suorien hyökkäysten kuivuttua kokoon Odysseus taivutteli kreikkalaiset rakentamaan valtavan puuhevosen, viemään se kaupungin porttien eteen ja poistumaan vaivihkaa. Uskoen kreikkalaisten luopuneen sodasta ja jättäneen oudon lahjan tunnustuksena puolustajien urheudesta troijalaiset avasivat portit ja kiskoivat puuelikon kaupunkiin. Sen sisään piiloutuneet kreikkalaiset hypähtivät yöllä ulos, tappoivat juhlimisesta väsyneet vartijat ja avasivat kaupungin portin takaisin palanneille kreikkalaisille. Ja niin troijalaiset ja Troija tuhottiin.

Olkoon totuus mikä tahansa, niin saamelaisuuteen liittyvät myytit kertovat meille kokonaisuudessaan kaikkea muuta kuin imartelevasti tieteen ja tutkijoiden oletetusta objektiivisuudesta. Mitä ne kertovat myyttejä kehittävistä ja levittävistä saamelaisista nationalisteista, sen jätän lukijoiden punnittavaksi.