Viime aikoina on Ylä-Lapissa vieraillut kansanedustajia tutustumassa ILOn sopimuksen ratifiointia koskevaan tilanteeseen kuulemalla saamelaiskäräjien edustajia ja järjestöjen edustajia. Näissä tapaamisissa on saamelaiseliitti itsepintaisesti vaatinut ILOn sopimuksen ratifiointia, vaikka tavalliset saamelaiset eivät edes tiedä mikä kyseinen sopimus on ja mitä se merkitsee heidän elämälleen. Kansanedustajat ovat saaneet myös toisenlaista tietoa ILOn sopimuksen ratifioinnin tarpeellisuudesta.

Asia on niin, että saamelaisväestön on saatava pohtia olemassaolonsa oikeutusta ilman saamelaiseliitin päällepäsmäröintiä. Tällainen sananvapaus merkitsee sitä, että meillä oikeus puhua tästä ILOn sopimuksesta ja sen ratifioimisesta rakentavassa ja hyvässä hengessä.

Aikoinaan kenraali Bonaparte lausui eräässä kirjeessään: "Politiikka ei ole muuta kuin olosuhteiden ja mahdollisuuksien laskemista". Tuskinpa voidaan tämän paremmin luonnehtia sitä poliittista keskustelua, joka tästä ILOn sopimuksesta on virinnyt. Niinpä tässä tilanteessa on syytä tutkia asiaan vaikuttavia olosuhteita, punnittava mahdollisuuksia, tehtävä arvioita tilanteesta. Tämän lausun siksi, että tämän päivän saamelaispolitiikka ei ole idealismia, eikä vasemmistolaista maailmankatsomusta. Silloin kun on kysymys saamenkansan olemassaolosta, ei meillä ole varaa sellaiseen seikkailuun, jossa sama kansa pyritään jakamaan ilman hyväksyttäviä oikeusperusteita vuohiin ja lampaisin, voittajiin häviäjiin.

Kuta pitemmälle kiista on jatkunut, sitä enemmän tavalliset saamelaiset ovat alkaneet käsittää mistä on kysymys. He ovat alkaneet ymmärtää sen, että ILOn sopimuksen ratifiointiin liittyvä poliittinen pohdiskelu vaatii tässä tilanteessa varsin perusteellisia tietoja; kiistan yleisten olosuhteiden ja poliittisen kehityksen tarkkaa analysointia, seuraamista ja tuntemista. Jotta me saamelaiset voisimme tiedossa olevien olosuhteiden perusteella tehdä oikeita arvioita mahdollisuuksistamme, tulee meillä olla oikeita tietoja tämän hetkisestä tilanteesta ja niistä tekijöistä, joihin ratkaisut perustuvat.

Tämä asettaa verraten huomattavat rajoitukset poliittiselle pohdiskelulle, sillä nykyisissä olosuhteissa ei suinkaan kaikilla, jotka mielellään haluaisivat vetää saamelaisalueen maanomistuksen suuntaviivoja, ole siihen tarpeellisia edellytyksiä. Ja vaikka johtopäätökset on esitetty kuinka vilpittömässä ja hyvässä hengessä tahansa, rakentuvat ne kuitenkin propagandasta muodostettuihin tietoihin, vaikutelmiin taikka huhuihin. Tällöin noiden johtopäätösten esittämisessä saamelaisille ei ole mitään hyötyä, pikemminkin vahinkoa. Se on jo nähty moneen kertaan.

Vakavaa vahinkoa on tähän mennessä aiheutunut arviot ILOn sopimuksen ratifioinnin mukanaan tuomista suurenomaisista näköaloista. On herätetty turhaa toivoa paremmasta elämästä. Ei elämä parane siitä jos samoissa kyläyhteisöissä elävät ja työskentelevät joutuvat oikeusteitse hakemaan elämälleen oikeutustaan. Tässä tilanteessa on vaadittava olosuhdeselvitystä. Sen perusteella voidaan arvioida edessä olevan kehityksen suuntaa ja vauhtia. Juuri nämä seikat ovat olleet tähän asti eniten propagandanäkökohtien kahlitsemat. On torjuttu olosuhde- ja seuraamusanalyysi ja vaadittu sopimuksen välitöntä ratifiointia, mitä pikemmin, sen parempi. Jostakin syystä saamelaiseliitti näyttää pelkäävän oikeata tietoa. Miksi?

Saamelaisen hurmoshengen vallassa halutaan siis ottaa askel pimeyteen silmät varmuuden vuoksi sidottuna. Vaatimusta on tuettu erilaisin mielenilmaisuin, joiden muodot kiihtyvät. Uhkailut ja aseiden heiluttelu on toistaiseksi rajoittunut Suohpanterrorin julisteisiin ja videoihin, mutta se on leikkiä tulella. Pääväestön media ei tätä näe, vaan silittelee näitä saamelaistaiteilijoita pelkästään myötäkarvaan. Julkisen sanan tehtävä tällaisena aikana on tavattoman edesvastuullinen. Siksi on kaksinverroin vahingollista, että YLE:n saamelaistoimitus on antanut valjastaa itsensä ILO-hurmosliikkeen palvelukseen.

Olen pyrkinyt sikäli kuin puutteelliset kykyni ovat sallineet, etsimään selvittämättömästä sekasotkusta kaunistelemattoman totuuden, olipa se minulle itselleni tai lukijalle mieluista tai vastenmielistä. Saamelaisten tulee saada tietää, mitkä ovat ILOn sopimuksen ratifiointiin liittyvien ratkaisujen oikeudelliset seuraukset. Oikeasta tiedosta ja sen ymmärtämisestä riippuu saamelaisten kohtalo.

Tällaisena vaikeina aikoina, jolloin saamelaisten tulevaisuus on vaakalaudalla, on vastuullisten henkilöiden astuttava esiin niin saamelaisten kuin pääväestön keskuudessa. Näiden henkilöiden on määritettävä kanta saamelaisten, lappalaisten ja alueella asuvan muun väestön suhteisiin. Eli sellaisiin kysymyksiin, joista saamelaisten olemassaolo on riippuvainen. Valtakunnantason poliitikot ovat viime päivinä käyneet niin ahkerasti pohjoisessa, että mieleen tulee Väinämöisen Vipusessa käynti; Päättäjät etsivät Pohjan periltä voimasanoja, joilla laukaista ILO-solmu. Heidän on kuitenkin turha kuvitella että itsensä ja saamelaiset umpikujaan ajavalla saamelaiseliitillä olisi antaa heille näitä päästösanoja. Siltä suunnalta on tarjolla vain vanha liturgia, korkeintaan uudessa paketissa.