Keskustelu aiheesta "kuka on saamelainen" jatkuu edelleen kiihkeänä. Avuksi faktojen sijaan on otettu saamelaispopulismi, jonka avulla pyritään tuomaan uusia näkökulmia ja samalla perustelemaan uusia vaatimuksia nykymuotoisen saamelaisen itsehallinnon turvaamiseksi. Pyrkimys tässä prosessissa on antaa kuva yhtenäisestä saamenkansasta ja todistella kuka on "oikea saamelainen". Samalla yritetään tehdä näkyvää eroa statuksettomiin saamelaisiin. Näin luodaan siis tietoista vastakkainasettelua.

Saamelaisdemokratian korostamisen yhteydessä vedotaan siihen, että saamelaiskäräjien on voitava itse päättää kuka on saamelainen ilman ulkopuolisten asettamia oikeusnormeja ja KHO:n kaltaista ulkopuolista korkeinta valitusastetta.

Sitä ei kuitenkaan myönnetä, että tämä vaatimuslinja kytkeytyy rasismiin, rajanvetoon, syrjintään ja pelon politiikkaan. Tämä jos mikä osoittaa, että teema "kuka on oikea saamelainen" kuuluu tiukasti saamelaisnationalistiseen ideologiaan.

Ristiriitojen, vastakkainasettelujen, uhkien ja "vihollisten" luominen ja viljeleminen ovat tämän aaterakennelman keskeisiä tunnusmerkkejä. Niitä tuotetaan argumentoimalla, artikuloimalla, rinnastuksilla ja vihapuheella. Saamelaisideologinen retoriikka ja populistiset vaikuttamiskeinot perustuvat tällä hetkellä etnisten saamelaisten ja muiden väliseen rajanvetoon. Retoriikalla pyritään tietoisesti hämärtämään tosiasiat huolimatta saamelaisen väestön yhteisestä historiasta ja alkuperästä.

Eri ryhmien historialliset vaiheet, olosuhteet ja elinkeinot ovat tuottaneet eri saamelaiskieliä ja muita kulttuurisia eroja. Johtopäätös, jonka mukaan vain toiset näistä ryhmistä olisivat saamelaisia, on erheellinen ja pahimmassa tapauksessa harhainen. Sen levittäminen vastoin parempaa tietoa on tieteen ja alkuperäiskansaoikeuksien valekaapuihin verhottua, syrjintään yllyttävää vihapuhetta.

Kysymys siitä kuka on "oikea saamelainen" on itsessään moniulotteinen. Saamelaiskäsitettä yritetään manipuloida ja muuttaa kunkin käyttötilanteensa ja sivumerkityksensä mukaan. Puhutaan ideologisesta saamelaisuudesta. Tällöin ajatellaan, että on saamenkansan ja sen jäsenten eduksi, että eri etnisillä saamelaisryhmillä on mahdollisimman laajat kulttuuriset oikeudet ja toimintavapaudet. Inarin- ja keminsaamelaiset on kuitenkin näiden julistajien toimesta rajattu saamelaisuuden ja keskustelun ulkopuolelle.

Toiseksi saamelaisuutta voidaan tarkastella poliittisena käytäntönä. Tällöin viitataan sellaisiin poliittisiin linjauksiin kuten lainsäädäntöön ja muihin toimenpiteisiin, jotka tuottavat ja ylläpitävät toisistaan erillisiä saamelaisyhteisöjä, tästä esimerkkinä kolttasaamelaiskulttuuria suojeleva kolttalaki.

Kolmanneksi saamelaisuus on väestötieteellinen tosiasia: suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluu saamelaisia, joiden käsitykset etnisestä yhteenkuuluvaisuudesta ja kulttuurisista piirteistä poikkeavat toisistaan, ja yhteiskuntaan muodostuu näiden käsitysten varaan rakentuvia saamelaisyhteisöjä.

Keskustelua aiheesta "kuka on oikea saamelainen" on viime vuosikymmenten aikana vaikeuttanut saamelaiskäsitteen moninainen käyttö ja käsitteeseen liittyvät epäselvyydet. Käsitettä käytetään siten, että annetaan ymmärtää, että saamelaiskulttuuri - tarkoittaen tällöin poro- eli pohjoissaamelaisen saamelaiskulttuurin leimaa vahvasti kantavaa "yleissaamelaisuutta" ja sen kylkiäisenä omaperäistä kolttasaamelaista kulttuuria - on turvatta lainsäädännössä. Jos näitä ryhmiä ei suojella tehdä, saamelaisuus häviää. Vaikka saamelaisuutta pidetään lähtökohtaisesti myönteisenä ja kannatettavana asiana, käsitettä on kritisoitu ankarasti siitä, että se peittää muut kuin "kulttuuriseen erityiseen" liittyvät erot.

Osana saamelaisnationalistista projektiaan etenkin sosiaalisessa mediassa toimivat aitosaamelaiset ideologiset aktivistit ovat totuttamassa omiaan, eli saamelaiskäräjien vaaliluetteloonsa hyväksymiä saamelaisia ajatukseen, että vaaliluettelon ulkopuolelle suljettuihin eli statuksettomiin saamelaisiin on lupa kohdistaa syrjintää, panettelua ja parjausta seurauksia pelkäämättä. Kaikki vain sillä perusteella, että he eivät ole käräjien enemmistön mielestä oman alueensa alkuperäisiä asukkaita, vaan suomalaisperäisten uudistilallisten jälkeläisiä tai saamelaisia luopioita, jotka edustavat jotain muita kuin "perinteisiä saamelaisia arvoja".

Kun poliittisten vastustajien rankaiseminen ilman syytä pidetään oikeutettuna, ollaan todella liukkaalla pinnalla. Syyksi riittää heidän olemassaolonsa, se että he ovat mitä ovat ja uskaltavat pitää siitä kiinni. Saamelaiskäräjillä valtaa pitävät osaavat mestarillisesti väistää kaiken vastuunsa tästä syrjinnästä ja olla näkemättä miten inarinsaamelaisten ihmisoikeuksia poljetaan tällä hetkellä suohon. Yhtä lailla saamelaisasioista vastaava oikeusministeriö ja sen kautta Suomen valtio ovat jo muutama vuosikymmen sitten heittäytyneet tälle syrjinnälle sokeaksi eivätkä uskalla korjata tilannetta.