Seurattuani saamelaiskäräjien toimintaa yli 30 vuoden ajan on siinä ollut selvästi havaittavissa saamelaisideologinen suuntaus. Tämä on tullut esille myös viime aikaisessa lehtikirjoittelussa mm. Rovaniemellä ilmestyvän Lapin kansan palstoilla.

Suurin osa käräjien jäsenistä näyttää lukeutuvan ns. saamelaisaatteen kannattajiin. Ryhmäjako on selkeä: "me" vastaan "he", saamelaisten ystävät vastaan viholliset ja hyvä vastaan paha. Ryhmäjakoa on pyritty voimistamaan historiallisen kehityslinjan avulla, joka esittelee menneen ja nykyisyyden mutta myös tulevan onnelan. Näiden aikamuotojen rajan muodostaa saamelaismääritelmä, jolla tähdätään valtion saamelaisilta "ryöstämien" maiden takaisin valtaamiseen. Keskusteluun sisältyy siis mielipidekiista, jonka toisella puolella ovat Suomeen 1800-luvulla ulkomailta Suomeen siirtolaisina muuttaneiden porolappalaisten jälkeläiset ja toisella puolen alueen kantaväestö, lappalaiset.

Muuttolappalaisten jälkeläiset kiinnittävät huomiota siihen, että tietyissä erityisissä yhteiskuntaoloissa alun perin hämärästä saamelaisideologiasta voi tulla totisinta totta. Saamelaismääritelmän ulkopuolelle jätetty alkuperäisväestö taas painottaa, että moniarvoisemman yhteiskuntakehityksen paineen alla alkuperäisestä saamelaisideologiasta voisi tulla jotain muuta kuin oli alun perin ajateltu.

Saamelaisideologian tehtävä on ollut antaa ihmisille merkitysyhteys, joka avaa näkökulman saamelaisyhteisössä elämiseen. Ensikädessä saamelaisideologian menestystä ei ratkaise sen tiedollinen yhteensopivuus ulkoisen todellisuuden kanssa, vaan sen kyky vakuuttaa ja saada asiaa tuntemattomat kanta-asukkaat unohtamaan historialliset faktat siitä, että he kuuluvat todelliseen alkuperäiskansaan. Samalla kun saamelaisideologia tarjoaa poliittiselle johtajille laillisen aseman ja mahdollisuuden perustella jo tehdyt ja toimeenpannut päätökset, se pyrkii antamaan valoisia tulevaisuudennäkymiä sekä saamelaisille, että myös syrjäytetyille ja monesti oikeuksistaan tietämättömille lappalaisille.

Saamelaisuus on ideologia, joka on ollut hallitsevana aatteena koko saamelaiskäräjien historian ajan. Ideologiana se on omaperäinen sekoitus utopistista tulevaisuuteen katsovaa saamelaisnationalismia ja menneisyyteen tähyävää saamelaisidealismia. Sen avulla poliitikot ovat pyrkineet perustelemaan omia maaoikeusvaateitaan tulkitsemalla historiaa uudelleen omaksi edukseen. Saamelaisideologiaan sisältyy rasistisia vaatimuksia, joiden perusteella saamelaiset asetetaan ylemmäksi kuin alkuperäiset asukkaat, lappalaiset. Lyhyellä tähtäimellä nämä vaatimukset saattavat olla positiivisia ja ylentää saamelaisia, mutta myös negatiivisia siinä mielessä, että alkuperäiset asukkaat siirretään omassa maassaan ulkopuolisiksi.

Saamelaisideologiaa johtaa ryhmä, joka näkee nykyisessä maaoikeuskiistassa mahdollisuuden saada valtaa. Saamelaisideologian ydinjoukon jäsenillä on oma historiansa, jonka vuoksi he ovat haluttomampia kompromissiratkaisuihin ja halukkaampia menemään äärimmäisyyksiin.

Saamelaisideologiaan liittyy taistelu vallasta mutta myös merkityksestä ja tulkintaedusta. Entisiä normeja ja kanssakäymisen sääntöjä pidetään vanhentuneina. Uuden järjestyksen luomiseksi tarvitaan uusia yhteiskuntaa hallitsevia kertomuksia, joihin kollektiivisen identiteetin perustukset sisältyvät: kuinka asiat olivat "ennen" ja kuinka ne ovat "jälkeen", keitä ovat "me" ja keitä "he", ketkä ovat oikeamielisiä saamelaisia ja vääriä. Saamelaispolitiikan johdon arvostelijat pyritään leimaamaan saamelaisten vihollisiksi. Saamelaisrekisteriin kelpaamattomat on luokiteltu sorron ja suvaitsemattomuuden kohteeksi eikä heitä huolita yhteisöön. Saamelaisideologian tehtävänä näyttää olevan myös yksityisomistuksen käytön säätely ja oikeuksiaan puolustamaan nousseiden lappalaisten vastarinnan murskaaminen.

Yhteenvetona saamelaisideologiasta voidaan todeta, että saamelaiskäräjien poliittisen johdon terminologisten uudisrakenteiden tuloksena historialliset jatkumot on taitavasti kätketty ja piilotettu kliseillä. Poliittinen johto on pyrkinyt ankkuroimaan saamelaishallinnon porosaamelaisten menneisyyteen. Saamelaisideologinen kieli on usein havainnollista ja maalailevaa. Sille on ominaista liioittelevan selkeät vastakkainasettelut ja toistot. Käytetyn kielen perusteella saamelaisideologia on saanut retorisen luonteen. Hyvä ja paha on asetettu vastakkain, "me saamelaiset" vastaan "he lappalaiset". Etualalle on asetettu mustavalkoinen muotti, samalla kun sisällölliset seikat ovat jääneet taka-alalle. Taustalla on epämiellyttävä historiallinen todellisuus siitä, keitä syrjäytetyt lappalaiset oikeastaan ovat?