Saamelaiskäräjät ja demokratia

Saamelaiskäräjien nimissä annettavat lausunnot valmistellaan säännönmukaisesti käräjien hallituksessa ennen kuin ne tuodaan käräjien yleiskokoukseen käsiteltäviksi ja sen jälkeen hyväksyttäviksi. Hallituksessa asiat pyritään avaamaan ja läpivalaisemaan. Saamelaiskäräjissä asioiden valmistelu poikkeaa kuitenkin eduskunnan vastaavasta, jossa hallituksen esitykset arvioidaan vielä erityisvaliokunnissa. Mikäli eduskunnassa kansanedustaja haluaa vielä vaikuttaa lainsäädäntöön, hänen on oltava aktiivinen valiokuntatyöskentelyssä ja osoitettava yhteistyötaitonsa, koska valiokuntien päätökset syntyvät keskustelujen, neuvottelujen ja äänestysten kautta. Kun tähän vielä lisätään väite siitä, että valiokunnissa julkisuudelta piilossa voidaan keskustella kunnolla asioista, eduskunnan valiokuntien voi olettaa tarjoavan huomattavasti paremmat lähtökohdat vaikuttaa. Eduskunnassa siis lain tekemisen kannalta keskeinen työ tehdään valiokunnissa.

Jos ajatellaan, että saamelaiskäräjissä on 21 jäsentä, joista hallitukseen kuuluu puheenjohtajiston lisäksi vielä kaksi jäsentä merkitsee se sitä että enemmistö käräjien jäsenistä on rajattu asioiden valmistelun ulkopuolelle.

Nykyinen hallitus tuo valmistelemansa asiat käräjien yleiskokouksen ratkaistavaksi ota tai jätä tyyliin, mikä käytännössä tarkoittaa että viisihenkisen hallituksen valmistelemat lausunnot tai kannanotot säännönmukaisesti jyrätään enemmistöpäätöksellä läpi. Voidaankin kysyä onko tällainen enää demokratiaa. Eikö se ole diktatuuria? Näin hallitus yrittää toteuttaa haluamaansa politiikkaa. Inarinsaamelaisten esiin nostamia kysymyksiä ei ole haluttu selvittää erikseen hallituksessa eikä käräjien yleiskokouksessakaan. Samoin heidän tekemänsä aloitteet otetaan yhä harvemmin esille. Enemmistöperiaate äänestyspäätöksenä rajaa omalla tavallaan avoimen ja tasavertaisen keskustelun reunaehtoja käräjien yleiskokouksessa.

Asiasta käydyn keskustelun kannalta on kuitenkin otettava huomioon, että äänestyksessä on kyse enemmästä kuin vain äänten laskemisesta sillä se mistä äänestetään on myös oppositiolle näyttö vallan käytöstä. Käydyssä keskustelussa käräjien hallituksen edustajien roolina on puhua ja argumentoida hallituksen esitysten puolesta, opposition oikeutena taas on puhua hallituksen esityksiä vastaan.

Vaikka asiasta käytävässä yleiskeskustelussa oppositio kuinka hyvin kykenisi osoittamaan käsiteltävänä olevan lausunnon heikkoudet ja puutteet ja tarkoituksenmukaisuus, niille huomioille ei yleensä anneta painoarvoa, eivätkä ne johda käsiteltävänä olevaa asiakirjaa koskeviin muutoksiin tai täydenenennyksiin. Niinpä niiden kuudentoista käräjän jäsenen, jotka on rajattu hallituksen työskentelyn ulkopuolelle, tehtäväksi jää hyväksyä hallituksen esitykset joko sellaisenaan tai pienten muutosten saattelemana. Inarin saamelaisia edustavien Kari Kyrön ja Anu Avaskarin tehtäväksi jää tavallisesti eriävän mielipiteen jättäminen sellaisissa asioissa, jotka sivuavat enemmän tai vähemmän inarinsaamelaisia.

Näin toimii saamelainen kotademokratia vuonna 2017. Miksi näin toimitaan, onhan saamelaisalueella pitkäaikainen kokemus kunnallisdemokratiasta jo 100 vuoden ajalta. Ensinnäkin kun katsoo käräjien jäsenten taustaa, niin havaitsee selvästi, että vain harvat entisistä ja nykyisistä jäsenistä ovat osallistuneet kunnalliseen itsehallintoon ja saaneet kokemusta siitä miten kunnallinen demokratia toimii. Nykyisessä saamelaiskäräjissä kunnanvaltuustoissa istuu Anu Avaskarin lisäksi vain Nilla Tapiola.

Anu Avaskari, joka on pitkäaikainen Inarin kunnanvaltuuston puheenjohtaja hänen kokemustaan ja asiantuntemustaan ei arvosteta. Hänet on peritty eliminoimaan kaiken valmistelun ulkopuolelle, vaikka hän olikin ylivoimainen ääniharava viimeisimmissä toimitetuissa vaaleissa. Tämä kertoo lähinnä siitä miten käräjissä vallan ottaneet kuvittelevat itsessään olevan sellaisia ominaisuuksia, että asiat voidaan hoitaa pohjoissaamelaista edustavan ns. saamelaisen maantavan mukaan.