Saamelainen kotademokratia, komedia kahdessa näytöksessä
Saamelaiskäräjien järjestäytymiskokous 23.2016 osoitti kaikille, myös epäilijöille, minkälaista suden politiikkaa saamelaiskäräjissä harjoitetaan. Kaikille selvisi mitä on saamelainen demokratia; erikoisuus jota tarvitaan demokratian asemasta eri lisukkeilla höystettynä ihmisten toiveilla, oikeudenmukaisilla muutoksilla ja alkuperäiskansailluusioilla.
Komedia uudesta saamelaisparlamentista osoittautuu kehnoksi itsensä parodioimiseksi. Jokainen teatterin kanssa tekemisiin joutunut tietää, että lavalla puhutun tekstin sanat ja niiden kautta ilmaistu ajatus ovat kaksi eri asiaa. Samalla tavalla samelaiskäräjillä ja niistä uutisoitaessa puhutaan kauniita sanoja, jotka kuitenkin ovat pelkkiä fraaseja eri saamelaisryhmien yhdenvertaisuudesta. Toiminta on täydessä ristiriidassa repliikkien kanssa eikä empatiasta ole tietoa.
Komedian parodia lässähti ja saamelaisparlamentti vuosimallia 2016 muuttui tämän jälkeen normaalissa järjestyksessä yhden aatteen puoluekokoukseksi. Pieni eliitti sanelee pelisäännöt saamelaisdemokratian nimissä, kahmien kaiken vallan enemmistölle. Inarinsaamelaiset Kari Kyrö ja Anu Avaskari pelataan ulos pitkitetyssä vaalimenettelyssä joka vain auttavasti verhoaa pelin julmat säännöt. Tämän irvokkaasti naamioidun epädemokratian taustaa vasten tuikahtelevat hilpeästi erityisesti kunnostautuneet avustajat. Tässä saamelasisirkuksessa sen sirkustaiteilijat ovat taitavia ja hyvin harjoitelleita, esittävät vaikka mitä. Pyhät käsitteet lentelevät heidän hyppysysissään kuin pitkällisessä käytössä halkeilleet jonglöörin pallot.
Mitä tulee saamelaisiin demokraatteihin, niin siinäkin kuvasta tulee melko hapan, kyllästyttävää kaavamaista demagogiaa, hurmioitunutta itsensä ihastelemista, kömpelöä oman identiteettinsä pönkittämistä ja masentavaa harrastelijamaisuutta, joka toivottavasti johtavan eliitin lujalla otteella häviää.
Valitettavasti saamelaisesta demokratiasta ovat ehtyneet tuoreet rakentavat ja tuoreet ajatukset, eliitin sanelupolitiikasta periaatteessa poikkeavan ajattelutavan kehitys on tukkeutunut. Käräjien omahyväinen saamelaiseliiti on synnyttänyt minussa häpeän tunteen. Minua hävettää siksi, että häpeän tuntemisen kokemus on eliitiltä näivettynyt. Heidän joutavan harrastelijamaista rehentelyään en enää kestä kuunnella. Mutta vielä enemmän tunnen mielipahaa onnettomien äänestäjien takia, jotka jälleen kerran petetään ja hylätään. Hallituksen valinta oli etenkin Avaskarin ja Kyrön äänestäjille kuin märän rätin heittäminen heidän kasvoilleen
Saamelaiskäräjien puheenjohtajan huoli saamelaisista on liikuttavaa; rouva puheenjohtaja reissailee ympäri maailmaa ja vaateliaan ja päälle käyvään tyyliinsä ravistelee järjestään kaikkia kansainvälisiä tahoja saadakseen nämä myötämielisiksi ILOn sopimuksen ratifioimiseksi.
Jähmettynyt saamelaisdemokratia ei ole kykenevä tekemään käännettä, mutta se on silti, tai juuri siksi tullut murtumakohtaan. Sulkekaamme ympyrä ja tehkäämme lyhyt yhteenveto viimeisten leikkien ja huvitusten tuloksista. Saamelaiskulttuurille on demokratian petolliseen aikaan tapahtunut merkillinen, surullinen, ja masentava muodonmuutos: itsehallinnon piti vapauttaa saamelaiskulttuuri, mutta siemaus tätä vapautta tukehduttikin sitä nauttineen. saamelaiskulttuurin. Tämähän vetää jo vertoja kreikkalaiselle tragedialle, paitsi että käsillä komedia. Sellaisen lavasteissa on aina paljon ovia, joista tullaan yllättäen, jossa kuljetaan ristiin, joiden taakse piiloudutaan. Joku avaa komeron oven, jonka taakse oli kerääntynyt sinne mätetty todellinen alkuperäiskansa ja sen kulttuuri, himoitut kielletyt hedelmät vyöryivät yllätyksenä äimistyneen ja ylenpalttisuudesta pöllähtäneen saamelaiseliitin päälle. Siitä hyvästä eliitti pyrki valinnoillaan eristämään todelliseen alkuperäisväestöön kuuluvat Kyrön ja Avaskarin.
Yksi leikeistä on ollut saamelaisradion päästäminen vapaalle jalalle - ilman että se olisi mitenkään häikäisevä omaperäisyydessään.
Aslak Holmbergista on ala-arvoisen esiintymisen perusteella julkisuudessa tehty saamelaispolitiikan nouseva tähti. Tämä nouseva tähti Holmberg sisältää monen saamelaisen mielestä juuri niitä aineksia, joista menestyvä tulevaisuuden vihervasemmistolainen poliitikko tai vaihtoehtoisesti korkea virkamies leivotaan. Nuori, komea, suorastaan kaunis, fanaattinen ja varma asiastaan! Sellainen on aivan erityisesti saamelaistyttöjen mieleen, mikäli heidän twiittiliverryksiinsä on luottaminen. Holmbergin poliittisena kisällityönä voidaan käsitellä hänen puhettaan, jonka hän piti saamelaiskäräjien avauskokouksen yhteydessä. Puheessa oli vähän sellainen henki, että piruako niitten nuivien kanssa asiasta ja faktoista vääntämään, kun vaan heittää pöytään oman käsityksensä saamelaisesta kotademokratiasta. Sillä saa rivit sekaisin! Puhe ei kuitenkaan ollut mikään pyjamantaskupuhe, vaan Holmberg oli rakennellut sen perusteita jo opiskellessaan Kautokeinossa. Kerrotaan nimittäin että hän laati siellä tutkielman siitä miten Suomen valtio on kaikin puolin alistanut ja sortanut saamelaisia. Ehkäpä Holmberg näkee itsensä saamelaisena vapaussankarina, saamelaisena Che Guevarana?
Heti puheensa alussa Holmberg näyttää värinsä ja aatteellisen rohkeutensa arvostelemalla kokouksen avannutta käräjien jäsentä Kari Kyröä ja esiintymällä muutenkin kunniattomasti. Tämä näytelmässä hovinarrin osan hienosti vetänyt enemmistöpuolueen komsomol-edustaja palkittiin heti seuravana päivänä sopivilla valiokuntapaikoilla takinkääntötempustaan. Halvat on muutamilla huvit, ja nekin pitää tehdä säälimättömästi sellaisen kunnioitettavan saamelaisen kustannuksella, jonka pauloja ei korvantaustoiltaan vielä märkä protestoiva nuori edustaja ole kyllin arvokas solmimaan.
Holmbergin kaltaista esiintymistä en ole tähän mennessä saamelaisten keskuudessa tavannut. Näinkö meinaat Holmberg aloittaa vallankumouksen ja sosialistisen saamenmaan rakentamisen? Eikö saamelaiskulttuuriin kuulukaan toisten ihmisten arvostaminen, etenkin vanhempien ihmisten? En pidä sellaista ihmistä sankarina, joka ei noudata sivistyneitä käytöstapoja. Pyyntöni ja vihjeeni on, että esität julkisen anteeksipyynnön Kari Kyrölle loukkaavan käytöksesi johdosta. Olet jo oikeastaan ohittanut sen iän jossa tämä olisi voitu panna nuoruutesi tiliin, mutta toiset meistä kypsyvät nopeammin ja toiset hitaammin. Niinpä sinulla on vielä tilaisuus. Harkitse toinenkin kerta ennen kuin heität tämän tilaisuuden menemään.
Olen pohtinut, mistä Aslakin paha olo tulee. Mikä saa sinut tyytymättömiksi Kyröä ja Avaskaria kohtaan? Miksi kanavoivat omat ongelmasi vihaksi inarinsaamelaisten muodostamaa ihmisryhmää kohtaan? Suvaitsemattomien on ymmärrettävä, ettei oikotietä saamelaisutopiaan löydy ainakaan muita saamelaisia haukkumalla.