Saamelaisten toiminta yhteiskunnallisten uudistusten puolesta yhdistyi 1970-luvulla alkaneeseen taisteluun kansallisen itsehallinnon aikaansaamiseksi. Saamelainen kansanliike oli osa tätä kansallisen heräämisen liikettä. Merkittäväksi voimaksi se nousi Altan tapahtumien yhteydessä syksyllä 1981. Altan taphtumien jälkeen seurasi asenteiden muutos valtioiden suhtautumisessa saamelaisiin. 1990-luvun lopulla saamelaiskäräjät on vaatinut saamelaisille laajempaa itsehallintoa ja Suomen aiheuttamien historiallisten vääryyksien korjaamista. Mielivaltaan perustuva saamelaismääritelmä ei kuitenkaan ole se oikeudenmukainen peruste, jolla historialliset vääryydet korjataan. Määritelmä erottaa ainoastaan saamensukuisen heimon lappalaisista ja määritelmän ulkopuolelle jäävät muut lappalaiset kuuluisivat muuhun väestömassaan. Näin ollen määritelmän kautta syntyvä lopputulos ei missään tapauksessa vastaisi historiallista totuutta siitä kuka on oikea saamelainen tai lappalainen. Pikemminkin taustalla näyttää olevan pyrkimys palauttaa Norjasta ja Ruotsista muuttaneet heimosuuntautuneet kielellisesti ja kulttuurillisesti kansallisen saamelaisen alkukodin piiriin, välittämättä alkuperäisimmän lappalaiskansanosan historiallisista oikeuksista. Se mikä tällaista heimoaktia erottaa kollektivismista, on siten mitä suurimmassa määrin polittiseen valintaan perustuva kysymys.

Niin kauan kuin olen ollut mukana saamelaispolitiikassa on käyty kiistaa siitä peruskysymyksestä, missä määrin ja minkälaisessa laajuudessa saamelaisille tulisi antaa itsehallintoa. Erimielisyydet ovat johtaneet moniin työryhmiin ja komiteoihin. Kansallismielisyys ja taistelu itsehallinnosta ovat tässäkin keskustelussa kulkeneet käsi kädessä. Johtavat saamelaispolitikot ovat perustelleet itsehallintoavaatimuksia Suomesta erottavalla saamelaisella kulttuurilla, kun taas paikallinen suomalaisväestö on perustellut vastustavaa kantaansa mm. saamelaisten liian pienellä määrällä. Tilanteen on tehnyt monimutkaiseksi myös se, että Enontekiöllä, Inarissa ja Sodankylässä suomalaiset muodostavat enemmistön, eivätkä kaikki saamelaisetkaan ole kannattaneet varauksetta tällaisia suuria muutoksia. Vaatimusten yhteydessä on tavallisesti nostettu esiin kieli- ja kulttuuripolitiikan paremmat toteuttamismahdollisuudet kuin muutoin. Etnisestä alkuperästä ja kielestä ei ole muutoin sitten ole kannettu suuremmin huolta.