Viime vuosina on julkisuudessa keskusteltu välillä varsin kärjekkäästi saamelaisten ja lappalaisten maa- ja vesioikeuksista ja kulttuuri-itsehallinnosta. Kirjoituksista paljastuu miten moniulotteinen ongelmavyyhti pohjoisimman Lapin kiista on. Kiisteleviä osapuolia on useita, eivätkä vihollisuus- ja liittolaisuussuhteet ole aina täysin yksiselitteisiä. Saamelaiskäräjien ohjailema media on tarjoillut kuvaa hyvien aitosaamelaisten ja pahojen tekosaamelaisten välisestä taistosta. Julkinen sana on tähän mennessä parhaassa tapauksessa antanut kiistasta kuvan etnisenä yhteenottona.

Tämä kuva on kuitenkin huomattavan epätäydellinen, suurelta osin jopa totuudenvastainen. Kiistaan mukana olevilla on monenlaisia syitä olla mukana. Historia, taloudellinen ja poliittinen eriarvoisuus selittävät tahojen osallistumisen näkyvästi kiistaan. Henkilösuhteet, ystävyys ja lojaalisuus ovat myös tärkeitä kiistan syiden analysoinnissa. Maanomistuskysymykset nousevat esiin lähinnä saamelaisosapuolen kohdalla. Näiden lisäksi tilanteen kärjistymiseen ovat vaikuttaneet myös Pohjois-Lapin luonnonrikkaudet.

Konfliktin taustalla voidaan nähdä historialliset tekijät sekä joiltakin osin saamenmaan alikehittyneisyys. Näihin tekijöihin on vielä lisättävä nationalismi, kiistat rajoista, väitetyt ihmisoikeusloukkaukset sekä identiteettikriisit. Kiistassa keskeinen osa on eri etnisten ryhmien välisillä alueellisilla kiistoilla: keskeiseen asemaan ovat nousseet kiistat itsemääräämisoikeudesta, autonomiasta ja eri ryhmiä erottavista määritelmistä ja niiden tulkinnoista. Etnonationalistisen kiistan dynamiikka toimii edelleen saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkittyjen lappalaisten ja siihen kuulumattomien lappalaisten välillä.

Saamelaiskansallinen identiteetti - usko yhteiseen myyttiin

Kansallista identiteettiä pidetään yleisesti keskeisenä tekijänä etnisen ryhmän politisoituessa ja sen pyrkiessä kohti autonomiaa ja itsenäisyyttä. Saamelaisten tai lappalaisten kohdalla etnisyyden määritteleminen ei ole yksiselitteinen eikä helppo asia, koska se on ilmiönä monimuotoinen ja siitä on useita erilaisia tulkintoja. Tutkijoiden mukaan etnisyyden määrittely voidaan jakaa toisaalta subjektiivisiin ja toisaalta objektiivisiin kriteereihin. Eräiden saamelaisten mielestä etnisyys on sitä, että subjektiivisesti uskotaan yhteiseen alkuperään. Tärkeää ei olekaan se onko yhteinen alkuperä historiallinen fakta, vaan merkittävää on se, että saamelaiseksi leimautuvan ryhmän jäsenet kokevat yhteisen alkuperänsä tärkeäksi ryhmän muodostuksessa. Etnisyyttä tarkoitettaessa korostetaan erilaisia kulttuurisia eroja, kuten esimerkiksi saamen kielen merkitystä luontosuhteen kuvastajana.

Edellä mainitun kautta olemmekin tulleet seikkoihin, jotka saamelaisten kohdalla muistuttavat etnonationalismia, mikä viittaisi saamelaisen etnisen ryhmän politisoitumiseen ja muuttumiseksi "saamelaisen veren" eli polveutumisen määrittelemäksi kansalliseksi ryhmäksi. Etnonationalismille on tyypillistä että korostetaan oman kansan ehjää tarinaa, suurta kertomusta siitä mistä oma kansa on tullut, miten se on vaeltanut ajan ja tilan läpi kantaen ylvästä perintöään, ja miten sille on koittanut aika täyttää kohtalon ja historian sille määräämä suuri tehtävä - ellei muuta, niin saada oma maa joka kuuluu vain sille, ja jossa se saa hallita itseään. Usein tehtävään on sisältynyt myös eri valtioissa hajallaan elävän etnisesti määritellyn kansan kokoamista ja rajojen muuttaminen niin että kyseinen kansa saa haltuunsa "esi-isiensä maat" jonne se perustaa oman valtion, ellei sellaista ole.

Saamelaisen etnisen ryhmän politisoituessa nähdään miten subjektiivinen kriteeri on noussut merkittäväksi ryhmän muodostuksessa. Politisoitumisella voidaankin tässä yhteydessä tarkoittaa etnisen ryhmän pyrkimystä ajaa omia päämääriään poliittisin keinoin. Etninen saamelaisryhmä onkin tällöin pyrkinyt ajamaan poliittisia päämääriä esimerkiksi korostamalla ILO-sopimuksen ratifioinnin tärkeyttä oman elämämuotonsa turvaamisessa. Kun kuitenkin katsotaan mitä yhteistä ja erilaista on saamelaisuudessa tai lappalaisuudessa, voidaan todeta, että saamelaisuus on pelkkä myytti; se on ryhmä ihmisiä joita yhdistää epämääräinen käsitys yhteisestä alkuperästä. Sen sijaan lappalaisiksi julistautuneet ihmiset kykenevät osoittamaan asiakirjojen nojalla alkuperäisyytensä 1600-luvun puolivälistä alkaen. Heillä varsin monella on myös sukulaisuussuhteita saamelaisiksi määriteltyyn ryhmään. Ainoa ero saamelaisten ja lappalaisten välillä on siis se, että kummalla ryhmällä on vahvempi näyttö maa- ja vesioikeuksista. Selkeä historiallisiin asiakirjoihin perustuva näyttö on siis saamelaiskäräjien hylkimillä lappalaisilla.

Monet saamelaiseen ryhmään lukeutuvista kokevat ryhmänsä olevan sisäisesti kiinteän, mikä on seurausta muun muassa yhteisistä kokemuksista, tavoista ja arvoista. Osin tämä on seurausta suurimittakaavaisen poronhoidon synnyttämistä ja edellyttämistä perhe-, suku- ja klaanisiteiden verkostoista.

Saamelainen etnonationalismi

Etnonationalismiin kuuluu oman ryhmän rajaaminen muista. Saamelainen etnonationalismi Suomessa näkyy tarvitsevan saamelaisten rajaamiseen ennen kaikkea vastakkainasettelua saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuulumattomien lappalaisten kanssa ja eron korostaminen heihin nähden. Saamelaiskäräjien vaaliluetteloa edustuvan ryhmän ulkopuolelle jätetyt on leimattu alempiarvoiseksi ja jopa saamelaisten potentiaalisiksi vihollisiksi. Viholliskuvien vahvistamisen avulla yritetään vahvistaa oman ryhmän identiteettiä ja lietsoa sen henkeä: "Nyt ylös, saamelaiset! Lappalaiset, nämä teko-saamelaiset, uhkaavat murtaa saamelaisuuden sisältä käsin. Tämä vieras veri ei saa sekoittaa puhdasta saamelaista verta." Ja niin edelleen.

Myös saamelaiset poliittiset johtajat ovat pitkään tiedostaneet "aitojen" saamelaisten alkuperäisyyden tunteisiin vetoavan voiman. He ovat soitelleet tätä kieltä tiedotusvälineiden kautta ja saavuttaneet vastakaikua. Tässä soitannossa alkuperässä ei olekaan olennaista se, mikä saamen tai lappalaiskansan todellinen alkuperä on, vaan se minkä ihmiset uskovat ja kuvittelevat sen olevan. Saamen kansa on siis ryhmä ihmisiä, joita luonnehtii myytti yhteisestä alkuperästä. Saamelainen etnonationalismi on joukkoilmiö joka perustuu yhteisiin tunteisiin ja vaistoihin. Tämän kansalle yhteiseen ytimeen on pyritty pureutumaan kansallisten symbolien kautta, joista tunnetuimmat esineelliset symbolit ovat saamen puku ja lippu.

Saamelaisideologien silmissä Saamenmaassa asuva saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuulumaton lappalaisväestö muodostaa aidolle saamen kansalle niin suuren uhan, että se olisi pyrittävä mitätöimään. Erityisesti inarin lappalaiset näyttäytyvät pahana esteenä myös Saamenmaan alueelliselle yhtenäisyydelle. Saamelaisten edut pyritään tavallisesti esittämään universaaleina, koko yhteisön etuina. Vain tällaisen yleissaamelaisuuden avulla saamelaiset voivat tuoda esiin tavoitteensa ja pyrkimyksensä, koska maihin kohdistuva valloitushimo voidaan kätkeä sen värikkään kaavun alle.

Kiistan puhkeaminen

Suomessa kiista saamelaisten maa- ja vesioikeuksista puhkesi näkyvästi 1990-luvun alussa, jolloin oli esillä maaherra Asko Oinaan johdolla toimineen saamelaisasiain neuvottelukunnan valmistelema esitys saamelaislaiksi. Uudelleen asia nousi esille käsiteltäessä Eduskunnassa 1995 lakiesitystä saamelaiskäräjistä, ja keskustelu on sittemmin jatkunut kiivaana vuonna 1999 selvitysmies Vihervuoren esitysten johdosta. Esitysten pääytimenä oli se, että Suomi kunnioittaa saamelaisten ihmisoikeuksia antaen saamelaisvähemmistönsä ylläpitää omaa kulttuuriaan, joka olisi käsittänyt myös sen, että saamelaiset olisivat hallinnoineet valtion maita maaoikeusneuvoston kautta.

Tämä tavoiteltu asia pyrittiin saamaan näyttämään luonnolliselta. Tämän ajattelutavan mukaan olisi järjetöntä vastustaa asiaa jota yleinen mielipide kannattaa. Tätä saamelaisten ajamaa mallia eivät varsinkaan pohjimmiltaan samaa alkuperää olevat, mutta saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuulumattomat lappalaiset voineet hyväksyä. He kokivat tällaisen uhkaksi omien historiallisten oikeuksien toteuttamisessa.

Lopuksi

Keskusteluun saamelaisten oikeuksista on sisäänrakennettu oletus, jonka mukaan saamelaisten ja Suomen valtion edut ovat yhteneväisiä. Keskustelussa on määritelty lappalaisväestö saamelaisten uhkaksi, jonka pyrkimykset on pyrittävä estämään. Saamelainen osapuoli on saatu näyttämään viattomalta uhrilta ja oikeuksiaan puolustavat lappalaiset aggressiivisilta hyökkääjiltä. Saamelaiset poliittiset johtajat kokevat saamelaisalueen olevan epätasa-arvossa Suomen muihin alueisiin verrattuna.

Korjausliikkeen tulisi kuitenkin hyödyntää vain saamelaisia, koska muut alueen asukkaat edustavat vain eteläisen Suomen pääväestön harjoittamaa siirtomaaherruutta. Keskustelussa rakentuva todellisuus on niin mustavalkoinen ja saatu näyttämään saamelaisten kannalta niin uhkaavalta, että on vilauteltu jopa pakopaikan hakemista naapurimaista.