Tällainen kysymys nousi mieleeni lukiessani Saamelaiskäräjien vaatimusta KHO:lle, että se purkaisi vuosina 2011 ja 2015 tekemänsä yhteensä 97 ratkaisua, joissa se määräsi 97 saamelaiskäräjien hylkäämää hakijaa merkittäviksi käräjien vaaliluetteloon. Tämä osoittaa miten saamelaiskäräjien politiikka ja sen etnonationalismi politisoivat tällä hetkellä helposti lähes kaikki alkuperäisväestöä koskevat keskustelut. Se heijastuu myös tuomioistuinlaitokseen, jonka saamelaiskäräjät haluaa haastaa perusteilla jotka eivät ole juridisia, vaan puhtaasti etnopoliittisia. Saamelaiskäräjien mielestä näyttää olevan väärin, että KHO ei ole sen tai minkään muunkaan osapuolen talutusnuorassa.

Käräjät perustelee ratkaisuissaan noudattavansa puolueettomuutta ja objektiivisuutta. Sellainen perustelu saamelaiskäräjien kaltaiselta etnopoliittiselta elimeltä on puhdasta toiveajattelua. Tiedän mitä puhun. Olin yhtenä saamelaiskäräjien jäsenenä mukana kun käräjät käsitteli vuonna 1999 kolmepäiväisessä kokouksessaan 1128 saamelaisen hakemusta päästä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Kaikki lappalaisperusteen nojalla saamelaisstatusta hakeneet hylättiin. Selaillessani hakemuksia tulin vakuuttuneeksi siitä, että poliitikoista koostuva saamelaiskäräjät on väärä taho ratkaisemaan kuka on aito ja kuka on epäaito saamelainen. Kokouksen jälkeen jälkeen kävin viemässä KHO:n kirjaamon eriävän mielipiteen. Tämän jälkeen KHO tunnusti päätöksessään hakijoiden olevan lappalaisten jälkeläisiä, mutta katsoi ettei heitä voitu pitää saamelaisina, koska etäisyys saamenkieleen oli heidän kohdallaan liian etäinen.

Sukuselvitykset, veroluettelot ja maakirjat

Saamelaisalueella ja laajemminkin on tehty paljon sukuselvityksiä parin viime vuosikymmenen aikana. Niitä voi olla tarpeen täydentää. Ne sisältävät usein tarkan kuvauksen kirkonkirjoista siitä, kenen kanssa on avioiduttu. Ne ovat perusteellisia ja voivat viitata myös kieleen. Sukuselvitykset osoittavat myös vanhat Lapin suvut, olivat ne saamelaisia tai lappalaisia nykymerkityksessä. Toisaalta tiedetään tarkoin Suomeen muuttaneet porosaamelaiset ja heidän sukunsa. Nämä seikat voivat olla perusteena jo parin sadan vuoden tiedolle esi-isistä. Toki on tarpeen täydentää tietoja arkistoista pätevin tutkijavoimin. Ei voida edellyttää, että jokainen kykenee itse sen tekemään.

Saamelaiskäräjien tehtävä olisi toimia sillanrakentajana saamelaisten ja lappalaisten välillä. Tiedot veroluetteloista ja maakirjoista ovat hieman suuremman vaivan takana. Nekin tunnetaan laajalti ja on jo pitkälti selvitetty. Niiden saavutettavuus voi olla ajoittain hieman hankalaa mutta ei mahdotonta. Veroluettelot ovat tuoreen käsityksen mukaan elinkeinojen tuottoluetteloja ja vain verotettujen luetteloja, mutta sekin kuvaa asutusta ja sen luonnetta. Nämä kaikki tiedot olisi saatava osaksi Inarissa sijaitsevan kulttuurikeskus Sajoksen toimintaa. Näin saamelaisstatusta hakevien mahdollisuudet saada status helpottuisi.

Luotettavan tutkimuksen tarve

Saamelaiskäräjien purkuhakemuksen perusteella suhtaudun varsin kyynisesti poliitikkojen todelliseen kykyyn ja haluun muodostaa kantansa tosiasioiden perusteella. Saamelaiskäräjiä on viime aikoina arvosteltu varsin rankasti siitä, että se on kävellyt tieteen ja tutkijoiden yli lausuntoja laatiessaan, milloin tutkimusten tulokset, tai niin kuin nyt, KHO:n ratkaisut eivät olekaan olleet sille halutunlaisia.

Saamelaispolitiikan värjäämää teoriaa käytetään Ylä-Lapin päivänpoliittisissa debateissa korostettaessa porosaamelaisen alkuperäiskansan ainutlaatuisia ominaisuuksia, joilla tämä väestönosa saadaan ihmisten mielikuvissa kammettua erilleen muusta väestöstä. Näin eräät itsekritiikkiin kykenemättömät tukijat luovat osaltaan ideologiaa, jota sitten toteutetaan erottelupolitiikalla, joka jujuttaa väestöryhmät vastakkainasetteluun. Tästä on siis kysymys tarkasteltaessa KHO:lle osoitettua purkuhakemusta, jota ei perustella uusimmilla tutkimustiedoilla vaan YK:n ihmisoikeuskomitean kannanotolla, jolla on vahva tilaustyön sivumaku.

Jotta saamelaiset poliitikot, muut väestöryhmät ja kaikkia väestöryhmiä edustava Suomen valtio osaisivat ohjata politiikkansa oikeaan suuntaan, tarvitaan luotettavaa tutkimusta ja olosuhteiden selvittelyä. Tällä hetkellä kaivataan esimerkiksi olosuhdeanalyysi sen pohjaksi, onko Suomessa todella tarvetta ILOn alkuperäiskansasopimuksen ratifioinnille, eri ratkaisumalleja sille miten sopimusmääräykset käytännössä voitaisiin toteuttaa, ja analyysi mahdollisen ratifioinnin ja eri ratkaisumallien seurauksista.

Tässä tilanteessa erittäin tervetullut olisi myös tutkimus Suomen porosaamelaisten todellisesta alkuperästä, siitä miten on luotu käsitys Suomen nykyisen alueen aidosta ja ainoasta alkuperäiskansasta, ja siitä miten alueen todellinen alkuperäisväestö on syrjien rajattu tämän konstruktion ulkopuolelle. KHO on ratkaisussaan huomannut tämän vedätyksen. Se, että tutkimus olisi tervetullut edellyttää kuitenkin, että se täyttäisi kriittisen tieteen tunnusmerkit. Aihepiirin herkkyys ja saamelaiskäräjien harjoittama propaganda selittää hyvin pitkälle, että kukaan porosaamelainen tai tämän väestönryhmän edustuselintä, saamelaiskäräjiä, tukeva tutkija ei ole käynyt aiheeseen käsiksi.

KHO:n ratkaisuista

KHO on ratkaisuissaan pysytellyt poliittisten ristiriitojen yläpuolella eivätkä KHO:n neuvokset ole ratkaisseet saamelaiskäräjien hallituksen tai vaalilautakunnan hylkäävistä päätöksistä tehtyjä valituksia poliittisesti sitoutuneina. Käräjien purkuhakemus herättää väkisinkin uskottavuusongelman, joka ei kuitenkaan koske KHO:ta vaan saamelaiskäräjiä itseään ja sen asiantuntemuksen puutetta. Käräjät yrittää purkuhakemuksessa tehdä selkoa omasta asemastaan ja oikeudesta määritellä kriteerit, joiden se väittää turvaavan päätöksentekonsa objektiivisuuden.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätökset vuosilta 2011 ja 2015 ovat saamelaiskäräjille vastenmielisiä monellakin tavalla. Saamelaiskäräjien asiassa tekemät päätökset oli riittämättömästi perusteltu. Vaaliasiat käsitellään Suomessa yleensä kiireellisinä. Ne käsitellään myös hallintotuomioistuimissa perinteisesti tarkasti ja menettelyvaatimukset ovat muusta hallinnosta poiketen tarkkoja. Sinänsä tuolloin annetut päätökset ovat pakottaneet muuttamaan saamelaiskäräjien hallintokäytäntöä, sillä sen samankaltaisten päätösten tekeminen jatkossa tulee johtamaan virkavastuun toteutumiseen.

Saamelaiskäräjille KHO:n päätökset vaikuttavat siinä, että pakottavat muuttamaan yleistä äänioikeuskelpoisuuden tulkinnassa noudatettua linjaa. Tehtyjen päätösten mukaisesti äänioikeuskelpoisuuden tulkinnan tavoitteena on selvittää, miten henkilö voi rekisteriin päästä, onhan hän jo hakemuksella ilmaissut sellaisen samaistumistarkoituksen.

Koko tulkinnan tarkoitus on KHO:n päätöksissä muotoiltu uudelleen. Hakemuksella pyritään rekisteriin eikä käsittelyn tarkoitus ole muuta kuin tutkia sen edellytykset. Itse samaistumisen edellytyksiä käräjät eivät voi enää asettaa uusiksi tai yleensä kyseenalaistaa.

KHO:n ratkaisut vuosina 2011 ja 2015 olivat isku sitä ennen sovelletulle saamelaisideologian mukaiselle linjaukselle. Ei siis ihme, että käräjät haluaa päästä noista KHO:n uusista linjauksista eroon ja säilyttää oma käsitys tuomiovallasta, tai pikemminkin säilyttää tuomiovalta omissa käsissään. Pitää kuitenkin hyväksyä se, että kyse on julkisesta autonomisesta järjestelmästä, jonka pitää olla tasapuolinen ja avoin. Saamelaiskäräjät on kaikella toivottavalla selkeydellä tullut todistaneeksi, ettei se kykene tasapuolisuuteen ja avoimuuteen. Ja ideologiakin on kärsinyt vain, jos oletetaan sen tavoittelevan uutta valtajärjestystä ja uusia oikeuksia.

Korkein hallintotuomioistuin on tosiasiassa laittanut päätöksensä pohjaksi saamelaisten ja lappalaisten samankaltaisen ja -aikaisen asutus- ja elintapahistorian. Se on epäsuorasti tunnustanut kummatkin ryhmät. Sen pohjalta se on kansainvälisiin asiakirjoihin viitaten hyväksynyt samaistumisen perustana saamelaisuudelle. Sama peruste on myös alkuperäiskansan määritelmän yleisenä edellytyksenä ILOn yleissopimuksen mukaan.

Olemme siten tilanteessa, jossa valtion ylintä lainkäyttövaltaa hallintoasioissa käyttävä tuomioistuin on laajennetussa kokoonpanossa voimassa olevan perustuslain ja muun lainsäädännön sekä Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten valossa harkinnut valituksen alaisia saamelaiskäräjien päätöksiä ja niiden perusteluja, ja niitä koskevia valituksia perusteluineen. Esille tulleita seikkoja arvioiden, ja punniten osin keskenään eri suuntiinkin vetäviä oikeudellisia etuja ja tavoitteita, KHO on päätynyt kussakin tapauksessa ratkaisuun "jota kaikki asianomaiset noudattakoot". Kuten Pertti Eilavaara analyysissään osoittaa on KHO jo sitonut valtion kantoja vaikuttavalla tavalla.

Tämä ei kuitenkaan ole tapahtunut kevytmielisesti tai ennakkoluuloisesti, esimerkiksi siten että KHO:n tavoitteena olisi ollut vaikkapa saamelaisten sortaminen, saamelaiskäräjien heikentäminen tai mitään sen kaltaista. Kuten Pertti Eilavaara toteaa analyysissä KHO:n päätöksestä, Korkeimman hallinto-oikeuden päätös ei ole poliittinen päätös, se on oikeudellinen päätös tietyn lainsäädäntötilan vallitessa. Tähän voidaan lisätä, että yhdenvertaisuuden vaatimuksen huomioon ottaminen painottuu silloin kun toimitaan perus- ja ihmisoikeuksia koskevissa kysymyksissä.

KHO:n antamat päätökset on tehty harkinnalla jätetyn hakemuksen ja sen syvällisten perustelujen ja osittain perusteellisen tuomioistuinharkinnan jälkeen ilman laajamittaista hakemusaaltoa.

KHO:n sen ennakkotapausarvoa korostaa se, että se on annettu laajennetussa kokoonpanossa. Päätös on julkaistu myös vuosikirjaratkaisuna (KHO 2011:81). Sen perustelut kuvaavat paikoittain myös sitä, että se annetaan olevaan yhteiskunnalliseen ja lainsäädännölliseen tilaan tiedostaen tapauksen monet vaikutukset.

KHO:n päätösten perimmäinen asia on tasa-arvon ja kaikkien oikeuksien tunnustaminen, siitä ei päästä mihinkään. Juuri sellainen tehtävä voidaan antaa lainkäytölle, toteaa Eilavaara.

Edellä olevaan viitaten totean, ettei ole mitään perusteita kyseenalaistaa KHO:n ratkaisuja a perustuslain ja perusoikeuksien kannalta. Ei ole syytä tältä osin muuttaa nykyisen valtajärjestyksen suhteita saamelaiskäräjien hyväksi niin, että Suomen korkein hallinnollinen tuomioistuin tehtäisiin käräjien politiikasta riippuvaiseksi. Perus- ja ihmisoikeuksista ei voida käydä kauppaa. Saamelaiskäräjät on nostamassa itsensä tuomiovallan yläpuolelle vastoin meidän yhteiskunnassa noudatettavaa vallan kolmijakoa. Sellainen ei tiedä mitään hyvää vaan avaa pelikentän anarkismille.