Maailma Ylä-Lapissa kuten muuallakin Lapissa on ollut eri kansalaisryhmien ja ihmisten välistä rinnakkaiseloa ja yhteistä luomistyötä. ILOn sopimuksen ratifiointiin liittyvät lakiesitykset kuitenkin rikkoivat pahasti tätä vakiintunutta maantapaa. Maailman jakamattomuus ei koskaan ole ollut niin todellista kuin mitä se on tällä hetkellä. Ylä-Lapissa maailman yhtenäisyys piilee sen monimuotoisuudessa sekä erilaisten toimijoiden rinnakkaiselossa ja keskinäisessä sovinnossa.

Otan eduskunnan äänestyspäätöksen 162-28 tunnustuksena Ylä-Lapissa tapahtuneiden muutosten valtavalle merkitykselle. Se on myös luottamuksen osoitus statuksettomien saamelaisten harjoittamaa vastuullista politiikkaa kohtaan. Kyseinen politiikka perustuu ajatukseen, jonka mukaan kaikki alkuperäisväestöön kuuluvat ihmiset ovat yhdenvertaisia katsomatta mihin ryhmään tai yhteisöön he kuuluvat. Oloissa joissa saamelaiskäräjien johto on mustamaalannut statuksettomia saamelaisia ja kiistänyt näiden saamelaisuuden perusteita ja pohjia myöten, tämän viestin välittäminen yleiselle mielipiteelle ja ennen kaikkea eduskunnalle on vaatinut statuksettomilta saamelaisilta uskomattomia ponnistuksia, kuluja ja uhrauksia, tahtoa ja kärsivällisyyttä. Solidaarisuus on kaikkiin ihmisiin vaikuttava hyve, josta on tulossa jatkuvasti välttämättömämpi kaikille alkuperäiskansoihin kuuluvien ihmisten kehitykselle ja heidän olemassaololleen.

Keskustelu siitä kuka kuuluu alkuperäiskansaan on osoittanut, miten saamelaiskäräjät pyrki hallitsemaan asiaa yksinkertaisesti lähinnä yhdestä valtakeskuksesta käsin. Saamelaiskäräjien sisäinen virkamiesvaltainen järjestelmä ohjasi kaikkea ja kaikkia, saamelaispolitiikka oli kauttaaltaan aatteellistettu, ja saamelaiskäräjät oli ottanut yksinoikeudekseen päättää ajattelusta ja jopa tieteestä. Läpeensä propagoidulle ja valheellisilla tiedolla kyllästetyllä poliittisella johdolla ei ollut todellista käsitystä siitä mitä ympärillä tapahtui ja mikä odotti lähitulevaisuudessa. Pienimmätkin protestit pyrittiin tukahduttamaan ja niitä pidettiin panetteluna, juonitteluna ja saamelaisten suuren asian edun kannalta vastavallankumouksellisina. Vallitsi etnisten ja statuksettomien saamelaisten vastakkainasettelu, tiukka jako kahteen vihamieliseen leiriin.

Vallitsevan tilanteen poistamiseksi oikeusministeriö ei tehnyt mitään, vaikka sille kuuluu lain mukaan vastuu saamelaisasioiden hoidosta tässä maassa. Pikemminkin ministeriö pyrki huonosti valmistetuilla lainmuutoksilla laillistamaan sen vastakkain olon, jossa pohjimmiltaan samaan väestöön kuuluvat ihmiset asetettiin vahingollisesti vastakkain. Lakiesitysten valmistelussa ei otettu huomioon Ylä-Lapin monikielisen väestön keskinäistä vuorovaikutusta, kulttuurista monimuotoisuutta ja historiaa. Niinpä tässä valossa eduskunnan äänestyspäätös merkitsee sitä, että saamelaiset voivat elää turvallisesti nykyaikaisessa yhteiskunnassa, elää kaikkia ihmisiä koskevien arvojen mukaisesti, noudattaa kansallista ja kansainvälistä oikeutta ja pelisääntöjä suhteissa ympäröivän maailman kanssa sekä kantaa muiden yhteiskunnallisten toimijoiden tavoin vastuuta yhteisen alueen kohtalosta.

ILOn sopimuksen ratifiointia ajaessaan saamelaiskäräjien poliittinen johto heitti syrjään ja hävitti paljon sellaista, mikä on pitänyt ihmisten välistä vuorovaikutusta, luottamusta ja turvallisuutta yllä. Ristiriidat ja vaivat ovat hyökänneet kaikkien silmille. Saamelaiskäräjät on jäänyt itse kehittelemänsä kriisin ansaan. ILOn sopimuksen ratifiointi tarjosi sekä valtaisan mahdollisuuden, että valtaisan riskin.

Omasta kannastani voin sanoa seuraavaa. Mikään, minkäänlainen painostus, tuli se sitten oikealta tai vasemmalta, ei tule saamaan minua kieltämään saamelaisten ja lappalaisten yhteistä historiaa. Minulla ei ole minkäänlaisia aikeita kieltää statuksettomien saamelaisten kuuluminen alkuperäisväestöön. Lainsäädännön valmistelun yhteydessä syntyvät ongelmat tulee ratkaista ainoastaan perustuslaillisin keinoin. Se koskee myös saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutusmuotoihin liittyviä mahdollisuuksia ja ongelmia.

Erityisesti kokemukset viime vuosien myrskyisästä ja ristiriitaisesta lainvalmisteluprosessista pakottaa ottamaan huomioon saamelaiskäräjien poliittista johtoa koskevan ongelman. Saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutusmuotoja kehitettäessä yhteiskunnan edun on astuttava yksittäisten saamelaisryhmien etujen edelle. Niillekin on silti oikeutus olemassa olemassaoloonsa sekä edustukseen poliittisessa prosessissa ja yhteiskunnallisessa elämässä.

Käsittääkseni Ylä-Lapissa uusi yhtenäisyys voi rakentua ainoastaan valinnan vapaudelle ja eri väestöryhmien etujen tasapainolle. Jokaisella etnisellä ryhmällä on oma historiansa ja sen kautta määräytyvät etunsa. Kaikki ryhmät ja yhteisöt ovat tasa-arvoisia ja ansaitsevat toistensa arvostuksen. Menneisyyden raskaasta perinnöstä ja viime vuosien aikana muodostuneista uhista ei kuitenkaan päästä eroon yhdessä päivässä, mutta liioin ei ole mitään syytä kaivautua katkeroituneena yhä syvemmälle omaan poteroon.

Väestöjen välisissä suhteissa on tällä hetkellä meneillään muutoksen aika ja tällä hetkellä elämme uuden ja pitkän, toivoakseni rauhanomaisen aikakauden kynnyksellä. Kaikkien alkuperäisväestöön kuuluvien ihmisten on päästävä eroon kiistassa syntyneistä kielteisistä asenteista sekä tavasta etsiä toisistaan heikkoja kohtia ja käyttää niitä omien etujen ajamiseen. Siksi on arvostettava erityispiirteitä ja eroja, jotka säilyvät silloin kun kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja oikeutta vapauteen.

Vahingollisesta vastakkainasettelusta luopuminen mahdollistaa erojen käyttämiseen terveen kilpailun kehittämiseen, mikä on rauhanomaisen kehityksen tärkeä tekijä. Sellainen innostaa kokemusten vaihtoon, mikä puolestaan on edellytys yleisen luottamuksen kasvulle. Joten tieto ja luottamus ovat uuden alkuperäiskansapolitiikan kulmakiviä. Siksi myös opiksi ottaminen on välttämätöntä, samoin eri alueiden kehityskulkujen ennustaminen, johon voidaan pyrkiä yhdistämällä poliittisesti riippumattomien tutkijoiden ja kansalaisjärjestöjen ponnistukset.

On tehtävä kaikki mahdollinen, että alkuperäiskansasopimus koskee kaikkien alkuperäiskansoihin kuuluvien ihmisten itsemääräämisoikeutta ja elintärkeitä etuja. Eduskunnan äänestyspäätöksen jälkeen voimme käydä avointa asiasta keskustelua. Näin pääsemme rauhalliseen ja tarpeelliseen suvantovaiheeseen. Ei voimatasapainoon, vaan oikeutettujen etujen tasapainoon, ei statuksettomien saamelaisten kieltämiseen, vaan kompromissien ja sovun etsimiseen, ei pyrkimykseen pohjoissaamelaisten johtoaseman varmistamiseen, vaan tasa-arvon kunnioittamiseen.

Pohjoissaamelaiset ovat jo aikoja sitten muodostuneet pysyväksi osaksi Suomen Lapin kielellistä, kulttuurista ja etnistä tilkkutäkkiä, ja sama koskee kolttasaamelaisia. Minulla on kuitenkin tunne, että osa näiden poliittisesti keskenään liittoutuneiden ryhmien johtajista hyödyntävät pelkoa siitä, että näiden yhteisöjen ja niiden jäsenten edut ovat uhattuna. Tämä selittäisi osaltaan sitä vastustusta joka kohdistuu ajatukseen jonka mukaan inarinsaamelaisten yhteisö voisi järjestäytyä julkisoikeudellisena lapinkyläyhteisönä kolttayhteisön muodostamaa mallia soveltaen. Samaan pelon logiikkaan on perustunut myös statuksettomiin saamelaisiin kohdistunut parjaus ja syrjintä saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon ottamisessa.

Todellisuudessa koko Suomen saamelaisyhteisö ja saamelaisliike vahvistuisi, kun jokainen saamelainen alaryhmä ja -yhteisö keskittyisi määrittelemään omat jäsenensä asiallisten kriteerien perusteella. Tämä edellyttäisi myös pohjoissaamelaisilta järjestäytymistä omiin julkisoikeudellisiin yhteisöihinsä, olkoot vaikka saamelaiskyliä, joissa heillä olisi täysi oikeus ja vapaus soveltaa niitä saamelaisuuden määritelmiä, joiden avulla he ovat eduskunnan hylkäämän lakiesityksen avulla pyrkineet tekemään Suomen kaikkien saamelaisryhmien saamelaisuudesta yhä kapeammin vain pohjoissaamelaisen enemmistön päätösvallassa olevan asian.

Minua on epäilty saamelaisvastaisuudesta, kun olen avoimesti kieltäytynyt tukemasta pohjoissaamelaisten valloituspolitiikkaa, jota on pyritty toteuttamaan ILOn sopimuksen ratifioinnin nojalla. Pohjoissaamelaisilla ei ole historiallisia perusteita laajentaa omaa valtapiiriään alistamalla muita. Me saamelaiset emme tarvitse sellaisia johtajia, joiden perustavoite on se, että mitä enemmän ole alistanut muita sen suurempi hallitsija sinusta tulee.

Saamelaiskäräjien johdon epäonnistuneeseen politiikkaan kuului korostetusti ajatus, jonka mukaan saamelaisten oikeuksia koskevat lait tuli valmistella mahdollisimman tiukasti saamelaiskäräjien ja oikeusministeriön välisenä kahden kauppana. Edunsaajien ryhmä pyrittiin samalla supistamaan mahdollisimman tiukasti. Muiden väestöryhmien näkökohtia ei haluttu kysellä eikä heidän mielipiteitään kuunnella, vaan tarkoitus oli asettaa heidät tapahtuneiden tosiasioiden eteen - kun laki olisi valmis, sen mukaan elettäisiin ja pulinat pois. Tällainen edustaa juuri sellaista käskytys- ja kabinettipolitiikkaa joka ei ole eduksi vaan vahingoksi saamelaisuuden asialle.

Uuteen alkuperäiskansapolitiikkaan kuuluu sen sijaan ajatus, että lähdettäessä laatimaan sovellusmalleja alkuperäiskansan tarvitsemien ja sille kuuluvien erityisten oikeuksien toteuttamiseksi ei voida sulkea silmiä alueen muiden asukkaiden oikeuksilta ja oikeudentunnolta. Alkuperäiskansaoikeuksien toteutuminen edellyttää mahdollisimman laajaa hyväksyntää koko maan ja erityisesti saamelaisalueen muun väestön keskuudessa. Tällainen hyväksyntä ei ole saavutettavissa kiihkomielisellä ja syrjivällä saamelaisnationalismilla, mutta kylläkin sellaisella saamelaisella politiikalla, joka rakentuu oikean tiedon ja terveen itsetunnon pohjalle.