Saamelaisista on tullut niin tuttuja suomalaisille, että lähes kaikilla on mielikuva saamelaisista joikaavina poromiehinä, jotka tuntureilla ja metsissä hoitavat porojaan joita alin omaan uhkaavat sudet, turistit ja metsien hakkuut. Sen lisäksi Lappiin ja saamelaisiin liittyy muitakin vahvoja mielikuvia: saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansa, saamelainen elämänmuoto on hyvä esimerkki järkevästä ja kestävästä luonnonvarojen käytöstä, saamelaiset tarvitsevat muutakin kuin, että suomalaiset holhoavat ja määräilevät heitä, Lapissa on vielä villiä luontoa, jota uhkaavat matkailijat ja metsien hakkuut, saamelaiset asuvat kodassa. Luonto on ainutlaatuista, siksi sitä on suojeltava.

Osa mielikuvista ei pidä alkuunkaan paikkansa, vain osassa on perää. Saamelaiset eivät asu kodassa heimoasteella, vaan elävät samanlailla kuin muut alueen asukkaat. Saamelaisten ylilaiduntamiseen perustuva poronhoito on huono esimerkki kestävästä luonnonvarojen käytöstä: luonnonvaraisia talvilaitumia ei ole enää, vaan porojen tarvitsema talviravinto tuodaan muualta rekoilla teiden varsille, joista se sitten edelleen kuljetetaan moottorikelkoilla ja mönkijöillä maastoon poroille.

Yritykset maalata kuva saamelaisia alkuperäis- ja heimokansana ovat kylläkin toimineet suureen yleisöön hälytyksen tavoin. Viesti sellaisenaan ei kuitenkaan ole uponnut tarkoitettuihin vastaanottajiin, koska kaikki vähänkin asiasta tietävät ovat perillä siitä etteivät saamelaiset ole viimeisten 300 vuoden aikana eläneet tyystin järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella ja muusta väestöstä poikkeavalla tavalla. Ennen kaikkea tiedetään tämän päivän saamelaisten elävän aika lailla samoin kuin muutkin kansalaiset. Saamelaisista ei siis saa tekemälläkään heimokansaa, puhumattakaan että heistä olisi erityisten suojelutoimien tarpeessa olevaksi alkuperäiskansaksi. Yritystä ei kylläkään ole puuttunut.

Saamelaisten historia ja vanhat tavat selittävät monia asioita, joita ulkopuolisen on vaikea kenties mahdotonta käsittää. Saamelaisalueen, maan, kulttuurin suhteen on vähän samalla lailla kuin saamenkielenkin suhteen: mitä paremmin osaa, sitä enemmän on vielä opettelemista jäljellä. Ylä-Lapissa jos missä todellisuus on taruakin ihmeellisempi. Kun saamelaisiin liittyviin faktoihin tarkemmin tutustuu myytit murtuvat romahtamalla. Jäljelle jää tyhjyys, jonka täyttävät saamelaiset propagandistit tyhjillä fraaseilla, joissa ei ole totuuden häivääkään.

Olen saamelaisasioiden kanssa ollut tekemisissä 70 vuotta ja tiedän mistä puhun. Ensin toimin poromiehenä saamelaisyhteisössä, sitten kalastajana, saamelaisparlamentin jäsenenä 24 vuotta, 10 vuotta kalantutkimuksissa, saamenkielisen Sapmelas-lehden päätoimittajana 20 vuotta ja valtion virkamiehenä 31 vuotta. Vuosien varrelle tieto ja kokemusmääräni saamelaisista, saamelaiskulttuurista, historiasta ja oikeuksista on kasvanut, mutta siitä huolimatta saamenmaa edelleenkin tuntuu hämmentävän monine ristiriitoineen, joita ulkopuolisen ja jopa saamelaisen ystävän on vaikea havaita. Eniten ristiriitoja herättää kysymys onko alue saamenkielisten vaiko suomenkielisten saamelaisten maata tai molempien yhteistä maata. Suomenkielisiä saamelaisia ei virallinen historiankirjoitus tunnista, vaikka saamelaisuus perustuu lappalaisuuteen.

Lisää aiheesta: Kansalliset myytit ja Saamenmaan todellisuus