Tätä sopii kysyä saamelaiskäräjien vaalilautakunnan hylkäävän päätöksen jälkeen. Edellisten saamelaiskäräjävaalien ääniharavalta Kyröltä on viety vastoin hänen omaa ja äänestäjien tahtoa saamelaisuus. Se vaikuttaa Kyrön sukujuuret tuntien oudolta. Siihen on otettava kaikkien rehellisten ihmisten kantaa.

Olen vuodesta 1999 lähtien seurannut Kari Kyröön kohdistuvaa syrjintää. Käräjät ja sen vaalilautakunta ovat systemaattisesti pyrkineet estämään Kyröä saamasta oikeuden äänestää saamelaiskäräjien vaaleissa. Poikkeuksen siihen on tehnyt KHO, joka vuosina 2011-2020 antoi hänelle oikeuden äänestää käräjien vaaleissa. Viimeisimmissä vaaleissa Kyrö sai eniten ääniä. Äänestäjien vahvasta tuesta huolimatta käräjien vaalilautakunta epäsi häneltä oikeuden asettua ehdokkaaksi tänä syksynä pidettävissä vaaleissa. Hän ei kuulemma ole saamelainen!

Nykyinen saamelaiskäräjien vaaliluettelo perustuu pääasiassa vuoden 1962 väestötutkimukseen, joka on osoittautunut hyvin hatarin menetelmin koostetuksi. Todellisuudessa historiasta irrotetun saamelaismääritelmän tavoitteena ja tarkoituksena on vaihtaa alueen alkuperäisväestö - inarinsaamelaiset - maahan aikoinaan osin laittomasti maahan muuttaneiden pohjoissaamelaisten ja kolttien muodostamaan porosaamelaisväestöön. Kulttuurinsa ja elintapansa, sekä yhtenäisyytensä saamelaisena alkuperäiskansan osana inarinsaamelaiset ovat säilyttäneet. Kari Kyrö polveutuu juuri sitä inanrinsaamelaisesta väestöstä, joka on kirkon ja valtion toimesta assimiloitu suomenkielisiksi jo yli sata vuotta sitten.

Vuoden 1999 tapahtumat

Saamelaiskäräjien jäsenenä törmäsin Kari Kyrön nimeen ensimmäisen kerran heinäkuussa 1999, jolloin käräjät käsitteli Ivalossa kolmen päivän ajan saamelaisstatusta hakeneiden saamelaisuutta. Suurin osa hakijoista haki äänioikeutta lappalaisperusteen nojalla. Kari Kyrö mukaan luettuna. Kolmannen päivän lopuksi tuli sitten päätös; lähes kaikilta hakijoilta evättiin oikeus äänestää käräjien vaaleissa. Se tuntui suorastaan uskomattomalta, varsinkin kun lähes kaikki olivat hakeneet saamelaisstatusta lappalaisperusteen nojalla. Se osoittautui tuolloin selvästi vahvemmaksi kuin kielen etäisyyden antama näyttö.

Puhuin asiasta kolttien luottamusmiehen Matti Sverloffin kanssa, joka oli yksi keskeinen vuoden 1962 väestölaskentaan osallistuneista henkilöistä. Hän arvioi, että Ivalosta ja sen lähikylistä tuli rekisteröityä vain 20-30%. Koppelosta vain pieni osa kieliperusteen perusteella. Veskoniemen, Koppelon, Akujärven ja Törmäsen kylien väestöstä enemmistö jäi haastattelututkimuksen ulkopuolelle. Kyseinen tutkimus on ollut keskeinen lähde arvioitaessa ihmisten saamelaisuutta. Matin mukaan tutkimusmenetelmä ei ollut luotettava koska lapsia ei noteerattu muuten kuin satunnaisesti. Matin mukaan tämä rajaus aiheutti sen, että suurin osa lapsista ei näy myöhemmissä tilastoissa saamelaisina.

Jo vuonna 1999 jäin ihmettelemään Kyrön saamaa hylkäävä päätöstä ja päätöksen perusteluja. Seurauksena oli, että toimitin Korkeimpaan hallinto-oikeuteen eriävän mielipiteeni. Tunnelma saamlaiskäräjien kokouksessa oli inarinsaamelaisia kohtaan vastenmielinen ja suorastaan loukkaava.

Päätin ottaa asiasta selvää. Vähitellen kokonaiskuva alkoi selvitä. Koska myös inarinsaamelaiset äänestäjät olivat olleet minua valitsemanssa laillisesti toimitetuissa vaaleissa käräjien jäseneksi, koin velvollisuudekseni auttaa heitä. Otin Kari Kyröön yhteyttä. Vähitellen minulle selvisi, kuinka puutteellisin perusteluin saamelaiskäräjät oli hylännyt kaikki lappalaisperusteen nojalla saamelaisstatusta hakeneet Inarin kalastaja- ja metsäsaamelaiset.

Minulla ei ole tarvetta tässä yhteydessä kommentoida enempää tuolloin syntynyttä kiistaa muutoin kuin toteamalla, että inarinsaamelaisten vastarinta sai aikaan sen, että KHO joutui tunnustamaan vuoden 1999 ratkaisussa että, saamelaisilla ja lappalaisilla on yhteisiä esi-isiä, mutta että lappalaisilla etäisyys saamenkieleen on suurempi. Se oli jo sellainen tunnustus tuomioistuimen taholta, että päätin perehtyä kunnolla asiaan. Onneksi työpaikkani vieressä sijaitsevasta valtion arkistosta löytyivät kaikki puuttuvat palat.

Sen jälkeen, kun Kari Kyrö KHO:n päätöksellä vuonna 2011 velvoitettiin merkitsemään käräjien vaaliluetteloon, alkoi näyttää siltä, että vuoden 1962 saamelaisväestölaskennan puutteita päästäisiin vihdoinkin korjaamaan. KHO:n päätöksestä seurannut käytäntö kuitenkin on osoittautunut yksittäisille saamelaisille liian raskaaksi, vaikeaksi ja epävarmaksi. Jäin kaipaamaan väestölaskentaa ja tilanne- ja olosuhdekartoitusta. Tätä puutetta ei ole tähän päivään mennessä korjattu. Sopii kysyä MIKSI? Nyt olisi näiden edellämainittujen puutteiden korjaamisen aika ennen kuin lakiesityksen käsittelyä jatketaan. Muuten tästä ei tule mitään, vaan kiistely jatkuu. Kari Kyröltä tai keneltäkään muultakaan ei voida perusteettomasti riistää heidän historiaansa ja identiteettiään.

Miksi juuri Kari Kyrö?

Koko käynnissä olevan prosessin ajan Kyrön asiantuntemus on vahvistunut niin paljon, että saamelaiskäräjien poliittinen johto joutui kutsumaan Martin Scheininin asiantuntijakseen. Ensi töikseen Scheinin ilmoitti paikallislehti inarilaisessa, ettei hän arvioi Kyrön vaalikelpoisuutta, mutta vihjaili kuitenkin ilkeämielisesti Kyrön olevan suomalainen - hämmästyttävää käytöstä ihmisoikeusprofessorilta! Kaikesta päätelleen käräjien puheenjohtaja ja hänen taustavaikuttajansa eivät halunneet tunnustaa Kyrön KHO:lle toimittamien asiakirjojen merkitystä.

Itse pitkä aikaisena poliitikkona en ole tähän mennessä tavannut vastaavaa sekoilua. Kari Kyrön kohtelua oikeudesta saada äänestää käräjien vaaleissa ja oikeudesta asettua ehdokkaaksi vaaleissa, pidän tietoisena syrjintänä Kyröä ja muita pieneen etniseen inarinsaamelaiseen kalastaja- ja metsäsaamelaisryhmää kohtaan. Uskon, että Kyröä halutaan rangaista siitä, että hän on kyvykäs puolustamaan inarin- ja metsäsaamelaisia ja ottanut sen asiakseen.

Suhtautumisesta Kyröön voi päätellä myös, että käräjien poliittisella johdolla on halu näyttää ja käyttää valtaa heikompaa saamelaisryhmää kohtaan - pelotella ja vaientaa erimieltä olevat. Kyrön toiminta ja kohtelu on nostanut historian roskatynnyristä esiin inarinsaamelaisten huonon aseman.

Menneiden aikojen saamelaisten sorrosta halutaan rangaista Kyröä, vaikka hänellä ei ole mitään tekemistä valtion inarinsaamelaisiin kohdistuneen syrjinnän kanssa. Pidän Kari Kyrön estämistä saamasta oikeuttaa äänestää, asettua ehdokkaaksi sivistymättömänä ja raakana. Jos itse olisin päättäjä, kutsuisin välittömästi Martin Scheininin vastapariksi asiantuntijaksi Kari Kyrön, joka tietää ja tuntee inarinsaamelaisten tilanteen ja ongelmat omakohtaisesti. Muualla politiikassa poliitikot ja ministerit käyttävät eri alojen asiantuntijoita apunaan päivittäin. Tämä tie voisi lievittää vaikeiden ongelmien käsittelyä käräjissä.

Lopuksi

Mitä enemmän kieltäydytään tunnustamasta tosiasioita, sitä arvokkaammaksi tulee totuus ja sitä korkeammalle nousee totuus ja sitä korkeammalle nousee sitä vaativien inarinsaamelaisten rooli. Karin Kyrön tapaus osoittaa, että saamelaisen itsehallinnon tilanne on huono. Jokin on pahasti pielessä. Kaikkien saamelaisten on annettava liittyä yhteen ja löydettävä ulospääsy. Mutta kuka päättää mihin suuntaan lähdetään? Käräjien poliittisesta johdosta ei siihen ole, koska se itse on kiistan käynnistänyt osapuoli.

Saamelaiskäräjien johto näkee inarinsaamelaisten muodostavan uhkan valtaapitävälle koalitiolle. Pidän sitä strategisena harhauttamisena. Kun katsoo, että Suomen valtio ei ole millään lailla toiminut kriisin ratkaisemiseksi on helppo päätyä näkemykseen, että ulkopuolisten tahojen on hyvin vaikeata vaikuttaa saamelaiskäräjien politiikkaan ja sen toimintalogiikkaan silloinkaan, kun se ylittää laillisuuden rajat. Lain omiin käsiin ottaminen johtaa nopeasti lain kunnioituksen rapautumiseen ja houkuttelee uusiin lainrikkomuksiin, joita on jo nähty. Sellainen johtaisi alueella vallitsevaan sekasortoon, jonka Suomen valtio löytäisi edestään. Se tuskin on valtiovallankaan tavoite?

Kiistan lopettaminen on valtion; eduskunnan asia. Jos yhteen puhaltamisen hinta on Kyrön syrjäyttäminen, kysynkin mitä vikaa Kyrön asiantuntemuksessa on? Pohjoissaamelaisten tavoitteena on selvästi halu päästä päättämään entisten lapinkylien maista. Mikään ei kuitenkaan anna oikeutta nollata inarinsaamelaisten laillisia saantoja ja nykyisiä omistusoikeuksia.