Saamelaisnationalistit vahvasti edustettuina

Oikeusministeriö on nyt marras-joulukuun vaihteen lähestyessä viimeinkin saanut nimettyä omat edustajansa toimikuntaan valmistelemaan saamelaiskäräjälakiin tehtäviä muutoksia. Saamelaiskäräjät, tai tarkemmin ilmaisten käräjien hallitus - asian kiireellisyyteen vedoten - asetti käräjien edustajat jo heinäkuussa. Ilmeisesti kiireessä käräjähallituksella päätyi valintaan josta inarinsaamelaisten edustajat loistivat poissaolollaan, samoin kolttien - ellei huomioida että kolttien luottamusmies on kelpuutettu toimikunnan varajäseneksi.

Käräjillä olisi ollut hyvin aikaa korjata saamelaisten edustajajoukon kokoonpanoa, mutta ei ilmeisesti ole nähnyt siihen aihetta. Kun nyt tiedämme myös oikeusministeriön asettamat toimikunnan jäsenet, nimilistaa silmäillessä ei voi muuta kuin todeta, että vanha meno näyttää jatkuvan.

Se että käräjät ja oikeusministeriö voivat asettaa listojensa mukaisen toimikunnan, joka ei saamelaisille ja saamelaisuuden tulevaisuudelle hyvää tiedä, selittyy sillä että saamelaisten usko saamelaisuuteen kiinnittyy lahkolaispiirteitä omaavaan aitosaamelaiseen ryhmittymään ja sen äärinationalistiseen maailmankuvaan ja aatteeseen. Tämän suuntauksen enemmistöaseman kautta saamelaiskäräjistä ja etenkin sen hallituksesta - joka ei ole antanut sitoa itseään tosiasiasioilla - on muodostunut sen äänitorvi ja käsikassara.

Saamelaiskäräjät, joka on tarkoitettu saamelaisten yhteisten etujen ajajaksi, on kieroutunut toimimaan kuin kiihkeän aatteellinen saamelaisjärjestö, rauhanyhdistys tai saamelaisten kulttuurityöntekijöiden liitto, joka pyrkii käännyttämään suomalaistunutta saamelaisnuorisoa saamelaisuuden äärilinjalle, jossa ei ole kuin yksi totuus: saamenmaa takaisin saamelaisille.

Suomenkielisten saamelaisten syrjintä jatkuu

Meillä Suomessa ongelma on, että saamelaiseksi ei lasketa kaikkia, joiden iso isovanhemmista edes jompikumpi on ollut saamelaista sukujuurta. Tämä muodostaa suuren ongelman suomenkielisille inarinsaamelaisille, koska nykyinen ahdas määritelmä estää heiltä saamelaisstatuksen saamisen.

Siirtolaisina alueelle Ruotsista, Norjasta Venäjältä muuttaneet saamelaiset vaativat inarinsaamelaisten historiallisia alueita kollektiivisena kokonaisuutena. Saamelaiskäräjien nykyinen toiminta edustaa vakavaa demokratiavajetta ja vähintään häiriötä oikeusvaltiolle. Nyt työnsä aloittavan lainuudistustoimikunnan kokoonpano viestii siitä, että tilanne tulee pahenemaan.

Suomen 10 000:sta saamelaisesta asuu 3 000 Ylä-Lapissa ja 7000 alueen ulkopuolella muualla Suomessa. Nykyään kaikki saamelaiset eivät elä perinteisestä poronhoidosta kuten 100 vuotta sitten. Saamelaiskäräjien johdolle on ominaista se, ettei se tunnusta suomenkielisiä saamelaisia alkuperäisväestöksi, vaan väittää heidän olevan saamelaisiin vihamielisesti suhtautuvia suomalaisia. Se selittää sen miksi saamelaiskäräjät ei tee kompromisseja vaan vaatii muita tekemään niin.

Nykyisin saamelaiset ovat entisaikoihin verrattuna kiinnostuneempia valtion politiikasta ja pyrkimyksistä saamelaistamaan yhteiskunta. Kiinnostus ja aktiviteetti ovat sinänsä tervetullut ilmiö, mutta edusmiesten ja naisten heille tarjoaman saamelaisaatteen huumassa äänestäjät kannattelevat saamelaispoliitikkoja, joiden tavoitteena on oma saamelaisvaltio. Tässä menossa vauhti on noussut päähän, niin että tosiasiat eivät sitä pahemmin pakota. Saamelaisten kotiseutualue käsittää 1/10:n Suomen pinta-alasta, mutta asukkaita tällä harvaan asutulla alueella on noin 11 000, neljä ja puolisataa kertaa vähemmän kuin Suomessa. Tästä väestöstä saamelaisia on 3000 eli alle 30% alueen koko väestöstä.

Saamelaiset ovat perinteisesti edustaneet rauhaa. Silti yhtä mikä tästä Saamenmaaksi kutsutulta alueelta tällä hetkellä puuttuu, on sisäinen yhteiskuntarauha. Suomen puolen Ylä-Lapissa taistelevat keskenään saamen- ja suomenkieliset saamelaiset siitä kuka on oikea saamelainen ja kuka omistaa maat ja vedet. Vaikka tilaa on runsaasti, kaikki saamelaiset eivät tunnu mahtuvan samalle alueelle: saamelaiskäräjien päälinjan näkökulmasta toisinajattelua edustavia inarinsaamelaisia ei hyväksytä saamelaisiksi. Kun saamelaisten kotiseutualue perustettiin vuonna 1973, tarkoitus oli luoda pohja omalle saamelaiselle itsehallinnolle. Vaikka luvattu itsehallinto ei syntynytkään, jatkuu synnytys edelleen, ja sitä on auttamassa monta kätilöä.

Vaikka saamelaiset katsovat olevansa Pohjois-Suomen demokraattisin kansa, tämä kansa siitä huolimatta rakentaa henkisiä muureja inarinsaamelaisten maiden ympärille ja sisälle. Nämä muurit ovat yhtä vähän demokraattisia kuin oli ennen Berliinin muuri Saksan Demokraattisessa tasavallassa.

Halu ratkaista kiistat puuttuu yhä

Voidaan vain hämmästellä sitä historiattomuutta, jolla viisi vuosikymmentä on siirretty historian roskatynnyriin ilman, että siitä olisi mitään jäänyt jäljelle saamelaispolitiikan sisältöön. Käräjien poliittiselta johdolta on puuttunut visio tulevaisuudesta. Aatteen huumassa etujen varjelemisen ja edistämisen käytännön tason asioiden on annettu mennä kuin ajopuu. Poliittinen johto on tuhonnut itseltään mahdollisuuden olla muille sorretuille alkuperäiskansoille esimerkkinä siinä miten toimia rauhan puolesta.

Valtakunnallisen, alueellisen ja paikallisen yhteiskuntarauhan mahdollisuudesta luopuminen selittää pitkälle halu saada inarinsaamelaisten maat saamelaiskäräjien hallintaan. Tämä on myös johtanut kiistaan saamelaisten itsemääräämisoikeuden sisällöstä ja sen laajuudesta. Valtakunnallisista puolueista saamelaiskäräjien linjaa ovat tähän asti tukeneet RKP ja KESKUSTA ja VIHREÄT. Niiden mielestä saamelaisten asiaa tulisi hoitaa ILOn sopimuksen hengessä, vaikka saamelaiskäräjät ei enää ILO169-lippua juuri heiluta.

ILOn sopimuksen ratifioinnilla pyrittiin tekemään pohjoissaamelaisista ja kolttasaamelaisista voittajia ja statusta vaille jääneistä inarinsaamelaisista häviäjiä. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että saamelaisrekisteriin kuulumattomasta inarinsaamelaisesta olisi tehty rikollinen silloin kun hän olisi harjoittanut saamelaiselinkeinoja. Käräjien eliittiin kuuluvia ei tietenkään olisi koskeneet mitkään kiellot tai rajoitukset.

Erikoiselta tuntuu, että paikallisilla viranomaisilla ja kunnilla ei ole ollut mitään roolia ILOn sopimuksen hyväksymismenettelyssä. Paikalliset viranomaiset ja yhteisöt yritettiin kokonaan ohittaa asian eduskuntakäsittelyssä siitäkin huolimatta, että ILOn sopimuksen kielteiset vaikutukset; rajoitukset koskevat juuri niitä. Kun sopimus olisi ratifioitu ja saamelaiskäräjät sanansa jossain asiassa sanonut, kenelläkään ei olisi sen jälkeen veto-oikeutta.

Saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon saaminen on ollut monien ristiriitojen ja kompromissien tulos. Pääongelma on saamelaisten ja suomalaisten oikeuksien ja elinkeinojen yhteensovittaminen. Saamelaiskäräjälaki on tältä osin sekava ja tulkinnanvarainen. Eliitti ei hyväksy inarinsaamelaisten mukaan ottamista mukaan tasavertaisina toimijoina muiden saamelaisten kanssa. Todellisuudessa käräjät on ollut voimaton saamelaisten elinehtojen puolustamisessa, ylisuuret poromäärät ovat syöneet luonnonlaitumet loppuun. Niitä korvataan ajamalla maastoon säilörehua ja heinää. Avointa keskustelua ilmastonmuutoksesta pelätään.

Näköpiirissä olevien kiistojen selvittäminen on suuri ongelma eikä niiden ratkaisemiseksi haluta puuttua esim. asettamalla pysyvä yhteiskomissio, jossa valtion lisäksi olisi suomen- ja saamenkielisten saamelaisten edustajat. Sen tehtäviin voisivat kuulua kannanotot kaikkeen maanomistukseen ja käyttöön liittyvistä ongelmista. Tällainen olisi kuitenkin inarinsaamelaisten kannalta huono vaihtoehto, mutta parempi kuin ei mikään.