Hyvät saamelaiset siskot ja veljet!

Me saamelaiset kokoonnumme jälkeen helmikuun kuudentena päivänä viettämään saamelaisten kansallispäivää. Tämä päivä on omistettu kauniille saamenlipulle. Kaikkialla kautta saamenmaan saamenliput kohoavat salkoihin, hulmuavat tuulessa talven valkoista taustaa vasten, loistavat kirkkaina yli tuntureiden, metsien ja järvien. Ne kertovat saamenkansan pyrkimyksistä ylöspäin, kohti avarampaa hengen ja aineen liikkumatilaa, kohti parempia elämisen mahdollisuuksia, kohti saamelaisen kulttuurin nousua.

Joten antakaamme saamenlipun vapaasti hulmuta. Lippu on saamelaisuuden aineellinen vertauskuva. Antakoon lippu arvokkuutta tällaisille joukkotilaisuuksille, tehköön kunniaa niille edesmenneille saamelaislle, jotka ovat puolustaneet saamenkieltä ja saamelaiskulttuuria.

Lippumme värit kertovat meille meidän kauniista saamenmaasta ja uskosta siihen. Se on Jumalan luonnon kaunis vertauskuva. Me näemme lipussa yhteisen saamenmaan symbolin, jonka poliittisen vakaumuksen tunnustuksena olemme tottuneet rinnassamme kantamaan. Näemme lipun myös linkkinä eri pohjoismaissa asuviin saamelaisiin.

Antakoon saamenlipun päivä meille saamelaisille uutta intoa, uutta uskoa saamelaisuutemme voimaan, jotta me pystyisimme pystyssä päin taajenevin joukoin marssimaan lippumme jäljessä kohti saamenkansan taloudellista, yhteiskunnallista ja sivistyksellistä nousua, kohti tulevien aikojen onnellisempaa saamenmaata kohti.

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana meidän saamelaisten turvaksi, meidän kulttuurimme suojaksi on laadittu monia lakiesityksiä. Tähän mennessä yksikään niistä ei ole toteutunut lukuun ottamatta saamelaiskäräjälakia vuodelta 1995. Syitä on monia. Siellä missä perustuslaki turvasi suomalaisten omaisuuden näytti saamelaisten oikeudet jäävän katveeseen. Saamelaiset nousivat puolustamaan oikeuksiaan mutta samalla unohtivat sukulaistensa suomenkielisten saamelaisten oikeudet. Näin tehdessään he pyrkivät rajoittamaan valtion valtaa ja vastaavasti lisäämään omaa valtaa.

Saamelaiset olivat Ruotsin vallan aikana työnnetty marginaaliin. Kuninkaat saivat käytännöllisesti katsoen rajattoman yksinvallan, seuraavassa sukupolvessa seurasi taas tasapainon palautus. Silmäys karttaan osoittaa, että selvästi määritelty omistusoikeus ei ole syntynyt sattumalta. Inarinsaamelaisten historia osoittaa että sen vakiinnuttaminen on ollut pitkä prosessi, joka alkoi valloituksella tai valtauksella, minkä jälkeen satunnaiset asukkaat ajettiin maalta pois, jonka jälkeen heidät värvättiin vuokralaisiksi. Seuraava askel on tyypillisten rajojen paaluttaminen sekä peltojen ja laidunten aitaaminen. Sen jälkeen oli luotava uskottava ja kunnioitettava järjestelmä kiistojen ratkaisemiseksi ja lopulta tuomioistuinten tueksi syntyivät virastot ja maarekisterit. Viimeinen yleisesti tunnustettu ja laillinen oikeus maahan sallii kiinnitykset ja synnyttää lopulta markkinat. Edellä kuvattu kehitys askel askelelta tilojen perustamiseksi liitti kalastaja ja metsäsaamelaiset järjestäytyneeseen yhteiskuntaan velvollisuuksineen, verojen keräämiseen. Kaikki saamelaiset eivät ole tyytyväisiä tähän vallitsevaan järjestelmään ja nyt siihen halutaan muutoksia erityisesti saamelaiskäräjälakiin tehtävillä muutoksilla.

Meidän vanhempien saamelaisten tehtävänä on osaltaan kasvattaa saamelaista sivistyneistöä oma kotoisan talous ja yhteiskunta elämämme perusteiden ja toimintaedellytysten mukaisesti syvimpään ymmärtämiseen, aran ja vaaranalaisen asemamme realistiseen tajuamiseen, mutta samalla oikeudestamme ja vapaudestamme kiinnipitämiseen.

Meidän tulee olla isillemme kiitollisia ja pitää heidän muistonsa kunniassa. Saamenmaa on meidän saamen ja suomenkielisten kotimaa. Kaikki sen pojat ja tyttäret ovat samaa kansaa, puhukoot mitä kieltä tahansa. He ovat kasvaneet ja eläneet saamenmaan tuntureilla ja metsissä saman taivaan alla tehdessään työtä ja hankkiakseen elantonsa. He kaikki ovat saamelaisia, veljiä ja sisaruksia kaikiksi ajoiksi. Heillä ei ole kahta vaan yksi isänmaa.

Saamenmaata ei ole vain se maakamara, jossa kaunis luonto meitä ympäröi. Saamenmaat on myös sen historia. Emme pääse irti tästä tosiasiasta. Suomen itsenäisyys ja sen aikana tapahtunut kehitys ei ole vain yhden sukupolven saavutusta, vaan suomalaisten ja saamelaisten esi-isien työ on luonut sille pohjan. Selvyyden vuoksi on sanottava, että saamelaisuus ei kestäisi päivääkään jolleivät sen perustukset olisi syvällä entisten sukupolvien vapauden kaipauksessa ja rakkaudessa, työssä ja pyrkimyksessä vapautta kohti. Koko saamelaisten historia on ollut tämän historian rakentamista, niin kuin lapsen ja nuoren kehitysvaiheet ovat täysi-ikäisen personallisuuden rakentamista. Tämä historian perintö on meille kaikille yhteisenä aarteena, jota me yhdessä puolustamme.

Saamelaisten kansallispäivänä emme juhli vain saamelaisuutta, vaan myöskin tarkastelemme sen asemaa ja arvioimme tulevaisuuden mahdollisuuksia niin voin tuskin muuta sanoa, että saamelaisten asia kaipaa tällä hetkellä ennen kaikkea näkijöitä ja johtajia. Olisi voitto saamelaisten pyrkimyksille, jos se tilapäisten suhdanteiden eksyttävästä ristiaallokoista voisi jälleen etsiytyä alkuperäiseen, syvään idealistiseen uomaansa ja kerätä voimansa, ei vain saavuttaakseen poliittisessa taistelussa pieniä, usein kalliilla hinnalla ostettuja etuja, vaan luodakseen kansan sielussa sen uuden tahdon, joka voisi toteuttaa saamelaisen kansallishengen vaatimukset.

Pienen saamenkansan politiikan täytyy rakentaa tosiasioiden tunnustamisen, voimavarojemme ja mahdollisuuksien rajallisuuden oivaltamisen pohjalle ja niin ollen sen on oltava vaatimattoman asiallista ja varovaista, mutta silti samalla oikeuksistamme sitkeästi kiinnipitävää. Me emme voita meille kuulumattomien asioiden suuriäänisellä arvostelemisella ja ärsyttävällä esiintymisellä. Tahdikas pidättyvyys naapurimme suomalaisten asioiden suhteen on meidän saamelaisten huomioitava. Vapaissa maissa elävien alkuperäiskansojen oloja saadaan tosin käsitellä vapaammin, mutta rajansa kaikella.

Kun ajattelemme tulevaisuutta niin meidän hengen perintömme vaaliminen on se muoto jolla parhaiten voimme tukea asemaamme alkuperäiskansana. Saamelaisuus ei ole ainoastaan herättänyt ja innostanut vaan antanut ehtymättömästä runsaudesta myös sisältöä hengenviljelyymme. Kun Snellman kohotti 1800-luvun puolivälissä suomalaiskansallisen lipun korkealle oli hänen tunnuslauseensa ohje: ”Suomi ei voi mitään väkivalloin, sivistyksessä on ainoa pelastus.” Tällä hän tarkoitti sitä, että kohoamalla sivistyskansaksi me voimme saada kypsyyden ja mahdollisuudet itsenäisyyteen. Tämä Snellmanin ohje kelpaa saamelaiskansallisen kulttuurityön ohjelmaksi ja olemassaolomme perustaksi tänäkin päivänä ja edelleen tulevaisuudessa.