Hyvät saamelaiset, niin virallisesti hyväksytyt kuin statuksettomat. Hyvät läsnäolijat!

On ikävä aloittaa tämä puhe tällä saamelaisten kahtiajakoon viittaavalla tervehdyksellä. Tästä keinotekoisesta kahtiajaosta huolimatta vapaus, ihmisoikeudet ja tasa-arvo muodostavat tänä päivänä saamenkansan yhteisen arvoperustan. Tänä päivänä me saamelaiset ymmärrämme saamelaisen ja lappilaisen yhteistyön todelliset mahdollisuudet ja edessämme olevat haasteet entistä paremmin. Me saamelaiset olemme tulleet muuttuvassa maailmassa yhteen historiamme käännekohtaan. Vuosikymmeniä kestäneen jaon jälkeen on aika purkaa eri saamelaisryhmien väliset etnopoliittiset esteet.

Viime vuosien kehitystä ei voida ollenkaan ymmärtää ottamatta huomioon samanaikaisesti ja ennen sitä tapahtunutta saamelaisryhmien sisäistä kehitystä. Saamelaisalue sijaitsee Suomen ja Euroopan reunalla verraten kaukana niiden ydinalueilta. Saamelaiset ovat kuitenkin tunteneet jo pitkään jatkuvan muutoksen liikevoiman, joka on tähän mennessä johtanut siihen, että Suomen 10 000 saamelaisesta jo 7 000 asuu muualla kuin vanhempiensa kotiseudulla Ylä-Lapissa.

Väestön keskittyminen Etelä-Suomen rannikkoseudun kaupunkeihin imee myös saamelaisia Pohjois-Lapista, mutta karsii myös muut identiteetin elementit kotiseutunsa muuttaneilta saamelaisilta. Meneillään olevan rakennemuutoksen tuloksena suuri osa heistä jää henkisiksi muukalaisiksi omassa maassaan. Tuloksena on ihmisten joutuminen juurettomiksi pakolaisiksi ympäristöön jossa perinteisistä saamelaisista sukuyhteyksistä ei ole tietoakaan. Kiiltävässä Suomi 100-vuotta kilvessä kysymys on myös ihmisoikeusasiasta.

Saamenmaa ulottuu neljän valtion alueelle. Olemme idän ja lännen vaikutusten risteyskohdassa, mikä merkitsee, että olemme historian kuluessa saaneet kylmien tuulien lisäksi myös arvokkaita vaikutteita molemmilta suunnilta. Me saamelaiset olemme ylpeitä arvoperinnöstämme, olipa kyse omista saamelaisista arvoistamme tai muualta omaksutuista. Olemme osallistuneet pohjoismaiseen taloudelliseen ja kulttuuriyhteistyöhön kaikilla elämänalueilla. Euroopan muutoksen jatkuessa me saamelaiset annamme erityisen painon yhteyksien ja yhteistyön kehittämiselle naapurimaissa asuvien saamelaisten samoin kuin muiden alkuperäiskansojen kanssa. Hyödynnämme nykytekniikkaa, joka mahdollistaa yhteydenpidon ja matkustamisen merten taa, mutta yhtä tärkeää on hyvät suhteet läheisiin naapureihin ja asuinmaittemme koko pääväestöön.

Me saamelaiset tiedämme oman kokemuksen perusteella, että on viisasta pitää hyviä suhteita kaikkiin ihmisiin katsomatta erilaisuuteen. Tähän uuteen aikakauteen kuuluu suvaitsevaisuus ja toisten oikeuksien kunnioittaminen. Me saamelaiset olemme osa Suomen ja koko Euroopan moninaisuutta ja sen rikkautta. Erilaisuus on voimavara, sen pelko on heikkouden merkki.

Me saamelaiset toimimme pääväestön suuntaan ja kansainvälisesti sen puolesta, että meidät hyväksytään sellaisina kuin olemme ja sellaisina kuin miksi haluamme tulla. Omassa keskuudessamme meidän on neuvotteluteitse pyrittävä ideologisen kahtiajaon aiheuttamien saamelaispoliittisten rajalinjojen purkamiseen. Moniarvoisuus ja monimuotoisuus eivät tarkoita omista arvoista, kulttuurista ja identiteetistä luopumista, vaan antaa kaikille yhteisöille ja yksilöille tulle antaa tilaa kasvaa, kehittyä ja kulkea omaa tietään.

Saamelaisen monimuotoisuuden tunnustaminen lisää meidän kaikkien henkistä hyvinvointia ja saamelaisten yhteistä voimaa. Siksi kaikkien saamelaisten yksilöiden ja yhteisöjen identiteettiä on varjeltava ja ihmisoikeuksia kunnioitettava tasavertaiselta pohjalta, eikä ainoastaan juhlapuheissa, vaan myös arjessa ja vaikkapa saamelaiskäräjälakia uudistettaessa.

Suomen saamelaisten nykyinen kahtiajako on tähän asti harjoitetun saamelaispolitiikan ikävä perintö, olivatpa sen juuret kolonialismissa tai omassa keskuudessamme. Saamelaisten yhdistyminen vahvistaisi keskinäistä luottamustamme ja muiden luottamusta meihin. Hajottaminen helpottaa hallitsemista. Meidän ei tule enää suostua kahtiajaon jatkumiseen, vaan tehtävä siitä loppu jotta voimme hoitaa oman hallitsemisemme itsellemme. Osoittakaamme saamelaista voimaa joka perustuu sovintoon ja yhteistyöhön. Sen avulla uusi saamenmaa voidaan luoda valtakunnanrajojen yli niitä rikkomatta.

Vuosisatojen ajan saamelaiset ovat siirtyneet rajojen yli. Liikkumisen vapaus kuuluu saamelaisten ja muiden alueella asuvien ihmisten perusoikeuksiin. Tänä päivänä saamelaisten pääosa etsii elantonsa alueen ulkopuolelta Suomessa perustellen sitä usein taloudellisilla syillä. Tavoitteena tulisi kuitenkin olla, että kaikilla sitä haluavilla saamelaisilla olisi mahdollisuus taloudellisesti turvattuun elämään kotiseutualueella. Kenenkään ei pitäisi joutua taloudellisen pakon ajaman jättämään kotiaan ja vanhempiaan riutumaan Ylä-Lappin.

Viime vuosikymmenet ovat Suomessa ja Pohjoismaissa olleet ennen kokemattoman nopean ja vakavan vaurauden kasvun aikaa, mutta kaikki saamelaiset eivät ole päässeet kasvun hedelmistä osallisiksi. Taloudellisen ja sosiaalisen kuilun kasvaminen muodostaa tänä päivänä merkittävän uhkan saamelaiskulttuurille. Saamelaisille on tärkeää, että meidän kulttuurimme ydinalueet pysyvät asuttuna ja saamelaiselinkeinot elinvoimaisina. Näiden tavoitteiden turvaaminen pitemmän päälle onnistuu paremmin yleisimmissä puitteissa kuin pelkästään saamelaisten omin voimin.

On tärkeää varmistaa kaikkien elinkeinojen jatkuvuus ja niitä ylläpitävien verkostojen toimivuus. Meidän saamelaisten on aika rakentaa sellainen kansainvälisen ja kansallisen kehityksen kanssa sopusoinnussa oleva kansallinen saamelaispolitiikka joka turvaa saamelaisten kotiseutualueen asuttuna pysymisen. Suuria ratkaisuja tehtäessä on pyrittävä ottamaan varteen paras tieto ja käyttämään parasta ymmärrystä.

Tänä päivänä toiveet saamelaisten paremmasta tulevaisuudesta ovat korkealla. Nämä toiveet kohdistuvat poliittisten oikeuksien laajenemiseen ja samalla myös saamelaisten itsemääräämisoikeuden laajentamiseen. Olen seurannut suurella myötätunnolla saamelaismääritelmään kelpaamattomien statuksettomien saamelaisten kamppailua oman asiansa puolesta. Näin jälkikäteen kun tarkastelee tilannetta niin voisi todeta, että valittiin huono vaihtoehto eli lähdettiin soitellen sotaan pyrkimällä mitätöimään alueen vanhimman väestöryhmän oikeudet. Tämän syrjivän politiikan seurauksena inarinsaamelaiset tekivät oman valintansa, syntyi kiista siitä kenelle inarinsaamelaisten historialliset oikeudet kuuluvat. Inarinsaamelaiset ovat sitten menestyksellä puolustaneet oikeuksiaan olemassaoloon.

Vanhastaan eri saamelaisryhmien välillä on vallinnut hyvät suhteet. Kun suhteet ovat läheiset, liittyy siihen myös monia pulmia. On aina vaara, että tarjotaan neuvoa silloin kun sitä ei ole pyydetty ja kannetaan huolta sellaisista asioista, joista ei välttämättä tarvitsisi kantaa huolta. Ajoittain etnisillä saamelaisilla on erityisiä vaikeuksia löytää inarinsaamelaisten kanssa yhteisiä linjoja. Se on johtunut siitä, että pohjoissaamelainen ottaa asiat kovin äkkiä tunnepohjaisemmin kuin mitä inarinsaamelainen odottaa.

Etnisten saamelaiset ovat verisukulaisia inarin- ja metsäsaamelaisten kanssa ja he ovat päivittäin läheisessä yhteistyössä muiden saamelaisten kanssa, joten heidän sulkemista saamelaisuuden ulkopuolelle on vaikea käsittää. Toivon vilpittömästi että tämä kipeä ongelma voitaisiin sopia neuvotellen statuksettomien saamelaisten kanssa pitäen mielessä tulevaisuuden yhteiset haasteet. Olen omaan kokemukseen nojaten korostanut sen seikan tärkeyttä, että vähälukuisella saamenheimolle on tärkeää, että sillä on ystävät ja naapurit lähellä olivat ne sitten ketä ja keitä tahansa, että saavat elää sovussa. Vain järjestäytynyt hyväntahtoinen yhteistyö palvelee kaikkien ihmisten etua heidän lukumäärästään ja varakkuudestaan riippumatta.

Monet saamelaiset ovat asettaneet toiveensa ILOn sopimuksen ratifiointiin. Sen vuoksi viittaan siihen mitä eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta lausui asiasta vuonna 2014 käsitellessään hallituksen esitystä saamelaiskäräjälaiksi:

"Saamelaiskäräjälain eduskuntakäsittelyn asiantuntijakuulemisessa on käynyt ilmi, että Ylä-Lapissa on alueen väestöpohjaan suhteutettuna varsin paljon nk. erityisten etuuksien haltijoita ja omistajia. Kyseiset tiloille perustuvat oikeudet kohdistuvat lähinnä Metsähallituksen hallinnoimiin valtion vesiin, mutta parhaimmillaan on käynnissä myös maa-alueisiin kohdistuvia maaoikeusprosesseja. Ehdotetulla saamelaiskäräjälailla saattaa olla tulevaisuudessa maa- ja vesialueiden luonnonvarojen käyttöön ja käytön ohjaukseen liittyviä epäsuoria vaikutuksia, jotka tulee ehdottomasti selvittää etukäteen. Valiokunta korostaa lopuksi perustuslakivaliokunnalle edellä olevaan viitaten sitä, että hallituksen esityksen perusteluissa lakiehdotuksen välillisiä vaikutuksia elinkeinoihin, kuten poronhoitoon, metsätalouteen, matkailuun ja kalastukseen sekä muuhun luonnonvarojen hyödyntämiseen ei ole tarpeeksi selvitetty. Myöskään vaikutuksia yksilön asemaan esimerkiksi elinkeinonharjoittajana ei ole selvitetty siltä osin, kun kyse on tiukentuvan saamelaismääritelmän ulkopuolelle jäävistä henkilöistä".

Edellä oleva osoittaa että oikeusvaltiossa toisten oikeuksien heikentämisestä toisten hyväksi ei voida käydä huutokauppa.

Me saamelaiset elämme hyvällä paikalla, jossa meidän on ollut hyvä olla. Sodan jälkeiset kriisit maailmalla ovat heijastuneet meillekin, mutta eivät koskettaneet meitä välittömästi. Meillä on oma intressimme vaalia ja varjella kulttuuriamme ja yhtenä sen osana rauhantahtoisuutta. Emme elä missään Herran kukkarossa, missä mikään mitä tapahtuu maailmassa ei koskettaisi meitä. Kun maailma on levoton, on pidettävä huoli siitä ettei yllytetä ihmisiä kulkemaan sellaisella tiellä jota itse ei olla valmiita kulkemaan mukana.

Meidän saamelaisten on pyrittävä muuttuvassa maailmassa löytämään sellainen tapa elää, joka perustuu yksilön vapauteen ja erilaisuuden sietämiseen, olipa kyse kansallisista, kielellisistä, uskonnollisista tai muista eroista. Olemme kaikki saamelaisia ja ihmisiä. Meidän on siis elettävä ihmisiksi myös keskenämme.

Näillä mietteillä toivotan kaikille hyvää saamelaisten kansallispäivää!