Koko saamelaiskulttuuria ja saamelaisväestöä koskevan yleisen saamelaislain säätäminen tuottaa suuria vaikeuksia, sanoo Suomen pääministeri Kalevi Sorsa. Pääministeri on tuonut esille kantansa tv-ohjelmassa, joka käsitteli pohjoisten kuntien kalavesien jakamista. Hänen mielestään pienten askelten politiikan noudattaminen voisi olla paras ratkaisu.

Seuraavassa pääasiat pääministerin haastattelusta joka lähetettiin Suomen TV:ssä 17.11.1978.

Kysymys: Miten hallitus aikoo taata sen, että nyt aloitetuissa vesipiirirajankäynneissä saamelaisten oikeudet ja ammattimainen kalastus turvataan?

Sorsa: Saamelaisalueen kalastuksen osalta tilanne on tällä hetkellä niin sekava, että tilanteen korjaamiseksi on saatava järkeviä säädöksiä aikaan. Rajankäynti yksittäisten ihmisten ja valtion vesien erottamiseksi ei ole sen tarpeellisempaa kuin mitä on yksittäisille tiloille tarpeellista erottaa vesiä. Vesien siirtäminen yksinomaan taloille ja talollisille olisi varmin tapa siirtää kauppojen kautta oikeudet myöhemmin Etelä-Suomen herroille, jotka nyt ovat jo aktiivisesti liikkeellä.

Tärkeintä olisi nimenomaan kalakannan hoidon tehostaminen, ryöstökalastuksen lopettaminen ja alueen asukkaiden tasa-arvoon perustuvien oikeuksien turvaaminen. Kun nämä tavoitteet eivät näyttäneet toteutuvan, lakiesitys (pohjoisten kuntien vesipiirirajankäynnistä ja kalastamisesta pohjoisilla vesialueilla) vedettiin takaisin. Nykyään voimassa oleva laki ei ratkaise asiaa. Sen sijaan sellainen kalastussääntö, joka annettaisiin lakina, vahvistaisi maanomistajien ja muiden paikallisten asukkaiden oikeudet, turvaisi kalavesien järkevän hoidon ja selkeyttäisi tilannetta. Kalastussäännöllä olisi mahdollisuus turvata kuntien asukkaiden kalastusoikeudet ja järjestää ulkokuntalaisille kalastusmahdollisuudet. Myös kalankasvatus ja kalanpoikasten istuttaminen kaipaa omia ratkaisuja, jotka voidaan järjestää budjettiteitse.

Kysymys: Miten on niiden kansainvälisten ihmisoikeussopimusten osalta laita, jotka Suomi on allekirjoittanut, miten ne vaikuttavat Tenojoen kalastuksen järjestämiseen.

Sorsa: Saamelaisten vähemmistöasema pohjoisessa on samantapainen kuin niillä ihmisillä, jotka ovat huonommassa asemassa, koska eivät omista luontaiselinkeinojen harjoittamista varten maata. Rotusyrjinnästä ei kalastusmahdollisuuksien osalta ole kysymys, vaikka sellaisiakin ajatuksia pohjoisesta on kuulunut. Sellaiset ei-saamelaiset, jotka eivät omista maata, ovat täällä yhtä huonossa asemassa.

Kun ehdotettu kalastussääntö vahvistetaan lain tasolla, on pidettävä huoli, että kansanosilla säilyy yhdenvertaisuus. Samalla on kiinnitettävä huomiota saamelaiskulttuurin turvaamiseen, mutta sen turvaamiseksi yksinomaan tuskin kalastussääntö riittää.

Kysymys: Aikooko hallitus käynnistää erityisiä toimia saamelaisten suojelemiseksi esim. lain tasolla annettavilla säännöksillä?

Sorsa: Saamelaisten aseman parantaminen on aloitettu kun on perustettu saamelaisparlamentti (= saamelaisvaltuuskunta). Muitakin erityisiä toimenpiteitä tarvitaan. Esimerkiksi saamenkielen opetus ja kielen turvaaminen saattavat tarvita lainsäädäntötoimenpiteitä, aivan samalla tavoin kuin saamelaisten elinkeinotkin.

Sen sijaan saamelaiskulttuuria ja saamelaisväestöä koskevan yleisen saamelaislain säätäminen toisi suuria ongelmia. Sillä tavoin kuin saamelaiskomitea ehdotti, se menisi todennäköisesti ristiin muiden kuntalakien kanssa, eikä olisi niiden kanssa yhteensovitettavissa. Minun näkemykseni on, että sellainen lainsäädäntötyö, joka etenee pienin askelin, on parempi tie kuin laajan lain säätäminen. Sen sijaan en kyllä yhtään epäile, etteikö erityiset toimet saamelaisten aseman parantamiseksi olisi tarpeellisia.

Tämä oli kokonaisuudessaan mitä pääministeri Sorsa lausui Suomen TV:lle. Sittemmin Sorsa kertoi Sapmelaccille, että juuri tällä hetkellä Suomen hallitus ei valmistele saamelaislakia. Siitä oli ollut puhetta budjettineuvottelujen yhteydessä, mutta rahaa siihen ei ehdotettu.

Sorsa sanoi vielä, että muutoin valtion organisaatiot seuraavat saamelaisten eri asioita saamelaisasioiden neuvottelukunnassa. Näin jälkikäteen merkillepantavaa on mm. miten selkeästi tuolloinen pääministeri näki ehdotetun laajan saamelaislain ja kuntien itsemäärämisoikeutta toteuttavan kunnallislain olevan ristiriidassa keskenään.

Lähde: Sapmelas nro 1-2/1978