Janne Saijets yritti kirjoituksellaan LK 20.1.) mitätöidä Inarinsaamelaiset-yhdistyksen ja sen puheenjohtajan Anu Avaskarin leimaamalla yhdistyksen poliittiseksi oppositiopuolueeksi, samalla maalaten valheellista kuvaa sitä minkälaista saamelaispolitiikkaa Anu Avaskari todellisuudessa ajaa. Saijets panee vihakohteensa piikkiin mielettömiä asenteita, mielettömiä väitteitä ja pahoja tavoitteita, jotka hän on kuitenkin itse keksinyt: Inarinsaamelaiset ry:n merkittävin tavoite on muka saamelaisten maaoikeuksien ja muidenkin oikeuksien ja niiden kehittämisen vastustaminen, inarinsaamelaisten perinteisen poronhoidon oikeuksia myöten. Ja sitä rataa.

Saijetsin kirjoitus on nähtävä osaksi laajempaa Avaskarin mustaamiskampanjaa. Se toteutetaan kireällä aikataululla, jotta hänet saataisiin leimattua epäuskottavuuden ja väärinpelaamisen poltinmerkillä ennen oikeusministeriön saamelaiskäräjälain uudistamista koskevia kuulemisia. Parjaus toistaa vanhaa kaavaa ja on tälläkin kertaa turha, eikä tämänkaltaiseen propagandaan oikeastaan kannata kiinnittää sen enempää huomiota. Sen sijaan kaikkien, ja erityisesti inarinsaamelaisten, kannattaa suunnata huomionsa tiukasti siihen, minkälaista asialinjaa kukin saamelaispoliitikko todellisuudessa ajaa.

Saamelaiskäräjien enemmistöä edustava Saijets osoittaa miten pojoisaamelaisten ja kolttien muodostama koalitoo haluaa erottaa inarinsaamelaiset itse, tai ainakin huomattavan osa heistä, oikeuksistaan kiistämällä inarilaisten saamelaisuuden. Tämä muodollisen saamelaisuuden kiistäminen tapahtuu epäämällä heiltä rekisteröiminen saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. On selvää. että inarinsaamelaiset eivät voi tällaiseen hullutukseen suostua. Kun saamelaiskäräjät sitä kuitenkin jatkaa, inarinsaamelaiset joutuvat hakemaan uusia teitä oikeuksiensa suojelemiseksi ja etujensa ajamiseksi. Tästä on nyt kyse siinä kiehunnassa saamelaiskäräjillä ja sen ympärillä joka loiskahtelee myös tiedotusvälineisiin ja sosiaaliseen mediaan asti.