Saamelaispolitiikan johtamisesta

Saamelaiskäräjissä porosaamelaisilla on pitkään ollut erityinen rakenteellinen johtoasema, joka perustuu paitsi heidän lukumääräiseen enemmistöönsä myös sen vahvistumiseen saamelaiskäräjien kuntakohtaisten kiintiöiden tuloksena. Asema konkretisoituu yliedustuksena käräjien ja sen elinten kokoonpanossa.

Nykyinen puheenjohtaja on jatkanut edeltäjänsä linjaa, johon kuuluu huono kyky tehdä kompromisseja muiden kanssa tai luoda toimivia koalitioita, joissa myös pienet saamelaisryhmät saisivat tarjota panoksensa hallituksen ja erilaisten jaostojen sisällä.

Käräjien nykyinen toimintamalli antaa muodollisen johtoaseman puheenjohtajalle, mutta tässä asemassa osoitettu kyvykkyys, jota ohjaa tehokkuus suurimman ryhmän politiikan läpiajamisessa, ei kuitenkaan ole vielä taannut tosiasiallista henkistä johtajuutta. Se on nähty milloin missäkin asiassa, jota on käräjien yleiskokouksessa käsitelty. Kun tiedolliset voimavarat ja poliittinen kokemus ovat puutteellisia, niitä käytetään kömpelösti mm. eri mieltä olevia käräjien jäseniä mustamaalaten.

Käräjien toimintaa ei johdeta demokratian periaatteilla. Valtaa voidaan käyttää myös peitetysti ja epäsuorasti. Vallan käyttö ei ole aina suoraan havaittavissa, joten käräjien päätöksentekoareenoilla vallankäyttöä ei suinkaan harrasteta ainoastaan käräjien kokoussalissa. Käräjien puheenjohtaja käyttää valtaa monilla eri tahoilla ja myös tavoilla. Käytännöksi on muodostunut se, että todelliset poliittisista päätäntävaltaa käyttävät päätökset tehdään jo ennen käräjien varsinaista kokousta, jolloin johdon silmissä toisarvoiset käräjäedustajat asetetaan tapahtuneiden tosiasioiden eteen, siunaamaan täysistunnossa päätökset, jotka on lyöty lukkoon jo ennalta.

Saamelainen perinteinen johtajuus, joka on paras ohjenuora myös saamelaiskäräjille, on aina kahdensuuntaista - se edellyttää, että johdettavat voivat ottaa vapaasti asioihin kantaa. Inarinsaamelaisilla ei ole mitään erityistä syytä alistua pohjoissaamelaisten pysyvään saneluasemaan, vaikka nämä yrittäisivät perustella johtajuuttaan monin tavoin. Pohjoissaamelaisten ja kolttien taktinen koalitio ei ole kunniaksi koltille, sillä se perustuu alistuvaan liittymiseen vahvimman kylkeen siinä toivossa, että joskus tipahtaisi muruja myös pöydän alle.

Saamelaiskäräjien poliittisen johtamisen kokonaisuus jäsentyy neljän ulottuvuuden kautta, jotka ovat saamelaisten tahdon toteuttaminen, kaikkien luottamushenkilöiden henkisen pääoman hyödyntäminen käräjien kehittämispotentiaalina, käräjien organisaatioiden ohjaus ja johtaminen sekä käräjien ulkopuolisen paikallisen toimintapotentiaalin mobilisoiminen ja hyödyntäminen.

Saamelaiskäräjien poliittinen johtaminen on tähän mennessä ajautunut liian helposti asiajohtamiseen henkilöjohtamisen kustannuksella. Poliittisen nimityksen saanut henkilö joutuu usein perehtymään niihin asioihin, joita hän on saanut johdettavakseen. Vaikka hän perehtyisikin asioihin nopeasti, hän jää kuitenkin helposti noiden asioiden "vangiksi". Hän joutuu perustelemaan omaa johtamistaan asiatasolla ylivertaisille virkamiehille ja ajautuu helposti siksi itsekin käyttämään päämenetelmänään asioiden johtamista.

Asioihin paneutuminen on toki hyvin tärkeää, ja oman kannan perusteleminen pakottaa selkeyttämään ajatuksia. Vaikka käräjien johtaja ei toistaiseksi ole virkavastuun alainen, on runsaasti määräyksiä ja sääntöjä, joita pitää yrittää noudattaa. On kuitenkin rajansa sillä asiamäärällä, mihin yhden ihmisen aika ja voimavarat riittävät. Asiajohtaminen johtaa helposti putkinäköön. Ulospääsy edellyttää tehtävien jakamista ja yhteistyötä muiden kanssa, mutta luottamuksen puute tahtoo estää tämän.

Vaikka käräjien poliittinen johto ja virkamiehetkin saattaisivat itse allekirjoittaa edellä sanotun käräjien johtamisesta puhuvan tekstin, he joutuvat reaalimaailman kovien tosiasioiden eteen. Media puuttuu jutuissaan kärkkäästi organisaation tuloksiin - saamelaiskäräjät on tosin voinut nauttia jatkuvasta rauhoitusajasta, koska YLE Sápmi ei tarkastele käräjien toimintaa kriittisesti vaan tyytyy toimimaan sen äänitorvena, ja saamelaispolitiikka ylittää harvoin maakunnallisen ja valtakunnallisen median uutiskynnyksen. Poliittinen avoliitto käräjien ja saamelaisradion välillä näkyy jatkuvan, vaikka molempien johtajien nimi ei enää olekaan Näkkäläjärvi.

Liiallinen työmäärä ja kritiikin pelko houkuttelee asiajohtajan suojautumaan asiaputkeen muokaten poliittisesta johtajasta kylmän ja vähitellen kyynistyvän henkilön, joka tukahduttaa itsessään oman inhimillisyytensä. Tämä ilmiö on erittäin selvästi havaittavissa ministereiden kehityskaaressa. Johtamistehtävään pääsevän tai joutuvan henkilön onkin kyettävä vastustamaan niitä voimia, jotka näyttävät vääjäämättä imevän häntä mukaansa kielteiseen kierteeseen, jonka seurauksena kaikki häviävät.

Käräjien poliittisen johtajan on hyvä muistaa, että johtamisessa on kyse käräjien jäsenten välisestä suhteesta. Johtajuus on palvelutehtävä. Hyvin toimiva johtaminen on jaettua johtajuutta, useiden ihmisten tekemää työtä tietyn perustehtävän toteuttamiseksi. Johtaminen onnistuu silloin, kun ihmiset tekevät yhteistyötä ja kun he pyrkivät saavuttamaan työhön liittyviä ihanteita. Jaettua johtajuutta ja työn ihanteisiin sitoutumista ei voida aikaansaada käskyillä, pakottamisella tai alistamisella.

Rohkeus panna itsensä likoon johtamisessa edellyttää oman linjan työstämistä. Kaikki eivät ehkä saa elämäntehtäväkseen yhtä dramaattista haastetta kuin Mooses, joka otti kuljettaakseen kansansa luvattuun maahan, tai kuten Churchill, jonka tehtäväksi tuli luvata kansalleen vain "verta, hikeä ja kyyneliä", kun hän asettui vastustamaan diktatuuria.

Kuitenkin jokainen johtamistehtävässä itsensä likoon laittanut henkilö tietää, että hänen on käytävä lävitse monia sisäisiä kiirastulia ennen kuin saa kerätyksi itseensä rohkeutta ottaa vastaan ne haasteet, joita tehtävä edellyttää.

Hyvä johtaja asettaa itsensä likoon, mutta hän ei ole sankari. Hyvä johtaja toimii eettisesti, mutta ei kulje suurten ismien perässä. Hyvä johtaja voi olla hiljainen puurtaja, joka työskentelee pitkäjänteisesti niiden asioiden puolesta, joihin hän uskoo. Kun hän kohtaa vaikeita tilanteita, hän pyrkii voittamaan aikaa ja pyrkii etsimään ulospääsytietä mahdottomilta näyttävistä tilanteista. Voitetun ajan hän käyttää yhteisten asioiden hyödyksi, ja tekemällä koko ajan pieniä liikkeitä hän osoittaa eri sidosryhmille, että he ovat etenemässä asioissa.

Hyvä johtaminen toteutuu jaettuna johtamisena, jonka ilmentymä on yhteinen innostuminen. Poliittinen johtaja, joka on itse innostunut ajamistaan asioista ja on valmis uhraamaan niiden eteen paljon, voi saada myös muut innostumaan niistä. Jokainen hallinnonala tarjoaa tehtäviä, joiden eteen kannattaa uhrata paljon. Ne ovat elämää suurempia päämääriä, joiden olemassaoloa ei tarvitse perustella.

Poliittisen johtajan tehtävänä on saada kunkin ihmisen parhaat puolet nousemaan työssä esille niin, etteivät heidän huonommat puolensa pääse haittamaan työskentelyä. Jokaisella ihmisellä on vahvuuksia. Kun ihmiset käyttävät omia hyviä puoliaan ja vahvuuksiaan työssään hyväksi, he voivat kukoistaa. Kun ihmiset onnistuvat työssään, onnistuu myös esimies ja samalla organisaatio kukoistaa. Mikäli ihmiset taas epäonnistuvat työssään, epäonnistuu myös esimies ja organisaation tulos kärsii.

Poliittisen johtajan tehtävä on osallistaa ihmiset keskusteluprosesseihin, joissa yhdessä etsitään ratkaisuja esiintyviin pulmatilanteisiin ja uudenlaisen, entistä paremman tulevaisuuden luomiseen. Poliittinen johtaja luo vuorovaikutukselliset puitteet tällaisen keskustelun käymiselle. Keskeisimmät puitteet koostuvat luottamuksen ja avoimuuden varaan. Poliittinen johtaja voi rakentaa luottamusta ja avoimuutta työyhteisöön arvostamalla ihmisiä ja kuuntelemalla sekä kuulemalla heitä.

Johtamisen vaikeus tulee siitä, että se vaatii ihmisten elämismaailmoiden työstämistä. Johtaminen alkaa siitä, että johtajana toimiva ihminen tulee läsnäolevaksi niille ihmisille, joihin hän pyrkii vaikuttamaan. Johtaminen alkaa keskusteluissa ja päättyy keskusteluihin. Johtajana toimiva ei voi yksipuolisesti vaikuttaa toisiin, vaan hän on myös mitä suurimmassa määrin itse vaikutuksen kohde. Yksilöiden välisen vuorovaikutuksen kautta toimivan johtajan viisaus ja tietopohja ei rajoitu häneen itseensä, vaan se on kollegiaalinen, tai jos halutaan, kollektiivinen. Sotilaallisissa organisaatioissa korostetaan johtajan yksilövastuuta, mutta niissäkin johtaja tukeutuu esikuntaansa ja muihin alaisiinsa, ja tehokkaan toiminnan vaatima tunnustettu johtajuusasema ja molemminpuolinen luottamus kehityvät vuorovaikutuksen kautta. Todellinen johtajuus syntyy vähitellen, se on joustavaa, ja yksi johtajuuden lähde voidaan korvata toisella.

Johtaminen vaatii oman sisäisen maailman jatkuvaa työstämistä sellaiseksi että se vastaa niin kansalaisten kuin organisaatiossa työssä olevien ihmisten käsityksiä siitä, mitä organisaatiossa ollaan yhdessä tekemässä. Kun on johdettavana organisaatio, joka vaikuttaa ratkaisevalla tavalla koko maan tulevaisuuteen ja lukuisten ihmisten elämään, on organisaation johtamistehtävä todella haasteellinen. Siksi tällaiseen tehtävään ryhtyvälle poliittiselle johtajalle olisi myös tarjottava hyvä koulutus johtamistehtävään ja jatkuva kahdenkeskinen keskustelutuki, esimerkiksi mentorointi, couchaus tai työnohjaus. Myös saamelaiskäräjille suosittelisin, että poliittisiin luottamushenkilöpaikkoihin valittujen koulutusta tehostetaan ja poliittisten ryhmien toiminta-avustuksiin sisällytetään velvoitteita koulutukseen osallistumisesta.

Ammatillinen ja poliittinen johtajuus ovat osa käräjien johtamisen kokonaisuutta. Tämä on johdettavissa myös saamelaispoliittisen järjestelmän pääfunktioista, joita ovat palvelufunktio ja poliittinen funktio. Palvelufunktio käsittää saamelaisten kulttuuripalvelujen tarjonnan ja niiden johtamisen ja poliittinen funktio käsittää ristiriitojen ratkaisun ja hallinnan julkisessa hallinnossa. Perustehtävänä poliittiselle johtajuudelle on yksilöiden välisten suhteiden sääntely poliittisen päätöksen tekoprosessin kautta. Siihen liittyy myös kysymys vallasta, joka ilmenee siten, että laadullisesti hyvän poliittisten johtamisprosessien kautta on mahdollista vaikuttaa saamelaisten elinolosuhteisiin ja myös saamelaisalueen kehittämiseen. Tämä kokonaisuus ja kaikkia saamelaisia koskevat konkreettiset tulokset ovat jääneet johtamisessa taka-alalle. Kuinka paljon suurempia saamelaiskäräjien vaikutusmahdollisuudet olisivatkin, jos käräjät edustaisivat aidolla ja demokraattisella tavalla Suomen kaikkia saamelaisyhteisöjä, sen sijaan että keskittyvät oman taustavoimansa pitämiseen luonnottoman suppeana.