Viime aikoina on pohjoisissa lehdissä keskusteltu varsin vilkkaasti lappalaisista ja saamelaisista sekä heidän jälkeläisistä. Onpa näkynyt uutisia joiden mukaan satoja saamelaisista tai lappalaisista polveutuvia ihmisiä on hakeutumassa saamelaistekisteriin. Saamelaiskäräjien poliittisen johdon linjausten mukaan nämä eivät enää olisikaan oikeita saamelaisia eikä heitä siitä syystä tulisi hyväksyä saamelaisrekisteriin. Tähän on todettava, että saamelaiskärät ei ole tuomioistuin, joten tällaiset kysymykset ratkaistaan tuomioistuimessa. Toisaalta saamelaismääritelmä osoittaa huonoa lainvalmistelua kun ei ole kyetty ennakoimaan saamenkielelle kielteisiä vaikutuksia.

Saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmän mukaan asia ei kuitenkaan ole näin yksiselitteinen ja siksi se vaatii hiukan selvennystä tämänkin lehden palstoilla. Mielestäni henkilöltä, joka tuntee saamelaisjuurensa, ei tule estää mahdollisuutta päästä saamelaisrekisteriin. Inarin kunnan alue on siitä mielenkiintoinen, että siellä on asunut tuhansien vuosien ajan saamelaisia vaihtelevia määriä. Ensimmäinen uudisasukas saapui niinkin myöhään kuin vasta 1758 Kittilästä. Talo jäi kuitenkin autioksi ja se jaettiin 1800-luvun alkupuolella neljään eri osaan. 1820-luvulla alkaneen uudisasutuksen mukana levisi karjatalous Inariin ja monet kalastajasaamelaisistakin perustivat uudistalon ja hankkivat karjaa. Suomalaiset uudisasukkaat perustivat talonsa kalastajasaamelaisten vanhoille veromaille. Asutuksen myötä monet Ivalon ja sen lähikylien ympäristön kylissä asuvista kalastajasaamelaisista vaihtoivat kielensä, elämäntapansa ja joissakin tapauksissa myös identiteettinsä.

Inarinjärven länsirannalla asuneesta Morottaja-suvusta polveutuvat nykyiset suvut Akujärvi, Kiviniemi, Huhtamella, Katajamaa ja Kyrö. Suurimmat kalastaja saamelaissuvut ovat T.I. Itkosen mukaan Valle, Aikio, Saijets, Morottaja ja lisäksi pienemmistä suvuista Kuuva, Paltto, Musta ja Mujo. Inarin kalastajasaamelaisten vanhoista asuinpaikoista löytyy tietoja tuomioasiakirjoista ja maakirjoista. Enimmäkseen joudutaan kuitenkin tyytymään perimätietoihin. Aikio-suku on aikoinaan asunut Pohjois-Inarissa, myöhemmin Könkäänjärvellä. Kuuva-suvun asuinalueita ovat olleet Alajärvi, Ivalonjoensuu ja myöhemmin suku on levinnyt Suolisvuonon suuntaan, Muttusjärvelle ja Peldojärvelle. Mattus-sukua löytyy Länsi-Inarista ja Pohjois-Inarista. Morottaja nimiset saamelaiset asuivat aikoinaan Inarijärven eteläpuolella mm. Koppelossa, Veskoniemessa, Akujärvellä, myöhemmin heistä osa on levittäytynyt muualle päin Inaria. Pieni Mujo suku asui 1700-luvulla Etelä-Inarissa, nyt Paksumaassa. Musta niminen suku asui Nellimin suunnalla, Paksuvuonossa, Riutulassa ja Paadarjärvellä. Paadar-sukuun kuuluvat ihmiset Lusmaniemessä, Riutulassa ja myöhemmin heistä osa on hajaantunut muualle Inaria. Paltot ovat alualkaen asuneet Inarinjärven pohjoisrannalla, Partakossa ja Nitsijärvellä. Saijets-suvun alkukoti on aluperin ollut Juutuanjoen eräässä saaressa. Sarret ovat aikoinaan asuneet Juuuanjoen luusuassa Solojärvellä, Sikkavaarassa, Menesjokisuussa. Kaikista eniten on hajaantunut Valle-suku. Vielä 1700-luvun aikan Vallet asuivat Iijärvellä ja Paatsjoella, mutta myöhemmin hekin ovat hajaantuneet pitkin Inaria. Jo aikoja sitten hävinnyt Sauva-suku asui luultavasti kunnan pohjoisosissa.

Edellä olevan perusteella on tosiaankin mielenkiintoista huomata kalastajasaamelaisista polveuttuvien ihmisten herääminen ja hakeutuminen saamelaisrekisteriin. Kun olen tutustunut aikaisempien vaalien saamelaisrekistereihin, olen kiinnittänyt huomiota siihen miten vähän Ivalon ja sen lähikylien saamelaisista polveutuvia ihmisiä on saamelaisrekisterissä. Vanhojen asiakirjojen mukaan Inarin alkuperäisväestöllä on kiistattomia maa-ja vesioikeuksia koko kunnan maa-ja vesialueisiin. Niiden laatu ja laajuus on vain toistaiseksi hiukan epäselvää. Lähtökohtana onkin pidettävä oikeudenmukaisen ratkaisun aikaansaamista Inarin lapinkylän alkuperäisten omistajien ja heistä polveutuvien henkilöiden maa-ja vesioikeuksiin, Valitettvasti tälläiset järjestelyt eivät kuitenkaan vielä ratkaise sitä miten saamenkielisten kielelliset ja kulttuurioikeudet turvataan ja järjestetään. Yhteiskuntarauhan palauttaminen vaatisisi EU-sopimuksen saamelaiskysymystä koskevan lisäpöytäkirjan (numero 3:n) tarkempaa tulkintaa sisällön kannalta.