Kohti "historiallista" kompromissia?

Viimeisimmät tiedot Markus Lohen ja saamelaiskäräjien edustajien neuvottelemasta kompromissista osoittavat miten heikolla tasolla saamelaisia koskevaa lainsäädäntöä valmistellaan. Keskusta on perinteisesti ollut Lapin valtapuolue, eivätkä sen ansiot saamelaisten asian edistäjän juuri kriittistä muistelua kestä. Nyt kun vaaleihin on tasan vuosi, Lapin kepulaiset ja puolueen johto näkyisivät kehittelevän jonkinlaista "historiallista" kompromissia, jonka todellinen perustavoite lienee keskustan vaalimenestyksen turvaaminen.

Hallbergin työryhmän esitystä kulissien takana valmisteltaessa hallituspuolueen Lapista valitut kansanedustajat näkyvät käyvän kevytmielisin perustein kauppaa perus- ja ihmisoikeuksista. Perusajatus on nyt vahvistaa lailla Saamelaiskäräjien tähänkin asti ajama ns. aitosaamelainen syrjivä käytäntö ja periaatelinja. Hallbergin malli sisältää eräänlaisen leikkurin, jolla Saamelaiskäräjille annetaan virallinen valta toimia aitosaamelaisten omana elimenä, kun taas sen ulkopuolelle tähän asti suljetut saamelaiset passitettaisiin aivan virallisesti oikeudettomien saamelaisten keräilyeriin.

Statuksettomille saamelaisille ei annettaisi oikeutta tulla merkityiksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, mutta liioin heille ei annettaisi oikeutta muodostaa omia, Saamelaiskäräjiä vastaavia lakisääteisiä eli julkisoikeudellisia elimiä oman, alkuperäiskansoille kuuluvan itsehallinnon toteuttamiseksi. Keskustan päälinja on kautta aikain ollut isäntälinja, vai pitäisikö nykyaikaisemmin sanoa isäntä- ja emäntälinja. Lohen ja kumppaneiden "huhtikuun kihlaus" toteuttaa tätä suurta linjaa yrittämällä naittaa Lapin lestadiolaiskeskustalainen valtaeliitti saamelais-poromieseliitin kanssa ja puremalla viimeksi mainittuun osingoille pyrkivät vähempiväkiset oikein lain voimalla kesyiksi niin että heidät voidaan passittaa omiin karsinoihinsa "aitoja saamelaisia" häiritsemästä. Siellä olkoot sitten mitä saamelaisia haluavat, vaikkapa joulupukkisaamelaisia.

Saamelainen itsehallinto voi periaatteessa olla kannatettava ajatus. Suhtaudun kuitenkin itse kielteisesti saamelaiseen itsehallinnon tavoitteeseen silloin kun se halutaan laajentaa kaiken kattavaksi. Harva ymmärtää, että täydellisen saamelaisen itsehallinnon vallitessa voidaan jakaa vain köyhyyttä, tai juuttua reservaattielämään valtion avustusten varassa. Hyvinvoinnin saavuttaminen pelkästään saamelaisten omin tiedoin, opein ja voimin ei tule onnistumaan. Itsehallinnon sisäisestä oikeudenmukaisuudesta antaa esimakua nykyinen saamelaisen itsehallinto, jossa tasa-arvo toteutuu vain propagandassa, joka on suunnattu erityisesti hyödyllisille idiooteille Suomessa ja muualla maailmassa YK:ta myöten.

Statuksettomista saamelaisista oikeudettomiksi saamelaisiksi

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Hallbergin ryhmän esitys pitäisi pehmentävänä elementtinä sisällään myönnytyksen, että valtio tavalla tai toisella tunnustaisi metsäsaamelaisten olemassaolon. Pitäisikö sillä suunnalla nyt hihkaista riemusta tai huokaista helpotuksesta? Saamelaiskäräjien johdon toiveajatus lienee kuitenkin, että syrjityt inarinsaamelaiset ja muut statuksettomat saamelaiset tulevat uuteen asuun muokatun saamelaismääritelmän ja Saamelaiskäräjien ulkopuolelle sulkemisen myötä pyyhkiytymään aitosaamelaiselta kansantieteelliseltä kartalta lopullisesti olemattomiin.

Liekö Oikeusministeriön tai perinteisesti oikeusvaltioperiaatteen kantavana voimana toimineen Keskustapuolueen puolella kukaan uhrannut ajatusta sille, tai kyennyt tajuamaan, että tekemällä tähän asti käytännössä syrjityistä statuksettomista saamelaisista lakisääteisesti B-luokan oikeudettomia saamelaisia, Suomen valtio virallistaisi etnisen syrjinnän rikkoen kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden periaatteita?

Tälle Hallbergin-Lohen tuhoisalle linjalle on olemassa vaihtoehto: Oikeusministeriö voisi aivan hyvin kehittää vaihtoehtoisen mallin, joka luovalla tavalla toteuttaisi kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden periaatteita Suomen oloihin sovellettuina, asettaen kaikki saamelaisryhmät tasavertaiselle oikeudelliselle tasolle. Itse asiassa tällaisen mallin alkio sisältyy jo Hallbergin malliin, mutta se on vielä rujossa, irvikuvamaisessa muodossa. Jos esitys toteutuu sellaisenaan, on turha odottaa, että Ylä-Lappiin laskeutuu yhteiskuntarauha. Yhtä turha on odottaa että Suomen hallitus voi ylpeillä sillä, että se on ratkaissut vuosikymmeniä jatkuvan kiistan, sillä syrjittyjen aito, oikeutettu ja välttämätön oikeustaistelu tulee jatkumaan.

Julkisuudessa on kerrottu, että Hallbergin-Lohen mallin julkistamiseen liittyen olisi tarkoitus ilmoittaa, että esitykseen sisältyvien saamelaisten oikeuksien edistämisessä ei tavoitella yksityisoikeudellisia maaoikeuksia, vaan kyse on kaikkien saamelaisten kollektiivisten oikeuksien edistämisestä. Mitä tuossa lieneekin tarkoitettu, on päivänselvää, että Hallbergin-Lohen malli tulee kärjistämään kysymystä lapinkylien maaoikeuksien nykyisistä omistajista, sen sijaan että veisi sen lähemmäs oikeudellisesti kestävää ja yhteiskuntarauhaa edistävää ratkaisua.

Inarinsaamelaiset eivät ole olleet häätämässä sen enempää porosaamelaisia kuin kolttia mailtaan, vaikka kiistävätkin jyrkästi näiden isäntävallan Inarin lapinkylän maihin - olkoon luonteeltaan yksityisoikeudellinen tai kollektiivinen "kaikkien saamelaisten" nimissä. Sama koskee useita muita lapinkyliä. Jos mikään on varmaa, ja tämän jälkeen entistäkin varmempaa, niin se, että historiallisten lapinkylien asukkaiden jälkeläiset eivät tule minkäänlaisen painostuksen tai pakkolakien edessä hyväksymään heidän esivanhempiensa perintömaille muualta muuttaneita saamelaisia lapinkylien alueiden maaoikeuksien haltijoiksi tai alkuperäiskansaoikeuksiensa pääpäsmäreiksi

Inarinsaamelaisten syrijintä

Saamelaiskäräjien politiikan seuraaminen on opettavaista. Tänään nähdään selvästi, että nykyisellä johdolla on kannattajia, mutta myös vastustajia. Käräjät on jakautunut kahtia. Enemmistö ei edes tiedosta eikä välitä tietää mihin käräjien vaatimukset pahimmillaan saattavat johtaa. Suhtautuminen inarinsaamelaisiin on tietysti erittäin arka asia saamelaisideologian linjan vartijoille. Poro- eli pohjoissaamelaiset tietävät olevansa Inarissa inarinsaamelaisten maalla, eivätkä halua inarinsaamelaisten voimaantuvan nykyisestään. Varsinkaan inarinsaamelaisille ei tule suoda omaa itsehallintoelintä kolttasaamelaisten tavoin. Tätä pelkäävät myös kolttasaamelaiset, jotka tietävät että heidät on asutettu Inarin lapinkylän alueelle.

Inarinsaamelaisten pitämisen sopivan tyytyväisinä ja sopivan matalina poro- ja kolttasaamelaisten saamelaispoliittinen koalitio toteuttaa kaksikätisellä politiikalla. Toinen käsi liehittelee "yhteistyökykyisiä" inarinsaamelaisia. Toinen hylkää käräjien vaaliluetteloon hakevia koalitiolle epämieluisia inarinsaamelaisia, leimaa äänimääränsä perusteella eniten kannatusta omaavat inarinsaamelaiset käräjäedustajat "yhteistyökyvyttömiksi" saamelaisten asian uhaksi ja sulkee heidät hallituksen ulkopuolelle.

Saamelaiskäräjien hallituksen ulkopuolelle suljetut inarinsaamelaiset käräjäedustajat ovat vaatineet itselleen oikeutta päästä mukaan valmistelemaan käräjien kannanottoja, muun muassa nyt valmistelun alla olevasta saamelaiskäräjälain uudistuksesta. Käräjien enemmistö on heittäytynyt näiden vaatimusten edessä täysin kuuroksi, vaikka muistamme että edellisen hallituksen esitys saamelaislain muuttamiseksi kaatui pohjimmiltaan juuri sen valmistelun suljettuun luonteeseen ja sen tuloksena syntyneeseen syrjivään esitykseen. Tässä valossa on erityisen vaikea ymmärtää että sama ylimielinen öykkäröinti jatkuu, vain sillä erotuksella että nyt valmisteluun on päästetty keskustan Lapin kansanedustajat.

Saamalaiskäräjät ei voi päättää kuka on inarinsaamelainen

Saamelaiskäräjät on ponnekkaasti ja jopa rajusti vaatinut, että KHO:lta pitäisi poistaa oikeus puuttua saamelaiskäräjien päätöksiin siitä kenet hyväksytään saamelaiseksi. Näyttää siis siltä, että saamelaiskäräjät pitää kiinni tästä linjastaan vaatien jälleen tämän valitustien sulkemista saamelaiskäräjälain uudistamisen myötä. Vaatimustaan Saamelaiskäräjät perustelee sillä, että kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden mukaan yksin alkuperäiskansalle itselleen kuuluu oikeus päättää millä perusteilla ja menettelyillä joku katsotaan sen jäseneksi, ja oikeus tehdä nämä päätökset.

Perustelu ja sen mukana vaatimus on kuitenkin kestämätön. Saamelaiskäräjät ja sen vaalilautakunta tai hallitus eivät edusta perinteistä elintä eikä saamelaista tapaa, jolle kuuluisi oikeus päättää ketkä kuuluvat yhteisöön. Mainitut elimet edustavat kaikki ei-perinteisiä, uudenaikaisia elimiä, joilla ei ole mitään edeltäjää, esikuvaa tai sijaa saamelaisessa perinteessä. Vielä vähemmän kansainvälinen alkuperäiskansaoikeus oikeuttaa jonkin alkuperäiskansaryhmän tai ryhmien koalition päättämään, kuka kuuluu kolmanteen ryhmään. Eli Suomen pohjoissaamelaisille, tai pohjoissaamelaisten ja kolttasaamelaisten koalitiolle, sellaisina kuin ne toimivat saamelaiskäräjien ja sen hallituksen ja vaalilautakunnan muodossa, ei ole kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden mukaan valtaa päättää ketkä kuuluvat inarinsaamelaisiin.

Asia ei muutu sillä, että osa yhteistyöhakuisista inarinsaamelaisista osallistuu tai antaa hyväksyntänsä tälle menettelylle. Samantyyppinen kysymyksenasettelu koskee inarinsaamelaisten lisäksi myös täysin statuksettomiksi jätettyä saamelaisryhmiä, joiden jäsenistä suuri osa on sukulaisia käräjien vaaliluetteloon merkittyjen kanssa. Näiden kohdalla järjestäytymisaste on historiallisista syistä kuitenkin vielä heikommalla tolalla kuin inarinsaamelaisten kohdalla.

Lopuksi

Saamelaiskäräjälain uudistusta valmistelevan työryhmän toimeksiantajan vastuulla on huolehtia siitä, että valmistelu ei tällä kertaa tapahdu salaisena kabinettityönä, ja ennen kaikkea varmistaa, että valmisteluun osallistuvat vihdoinkin kaikki Suomessa olevat saamelaisryhmät, ketään syrjimättä. Saamelaiskäräjien harjoittaman syrjintäpolitiikan vuoksi siltä puuttuu legitiimi mandaatti edustaa inarinsaamelaisia ja statuksettomia saamelaisia. Näille täytyy olisi siksi pitänyt järjestää mahdollisuus valita tai muuten asettaa omat edustajansa työryhmään.

Valtion ei olisi tullut kelpuuttaa "inarinsaamelaisten edustajaksi" toiseen saamelaisryhmään kuuluvaa henkilöä, jonka inarinsaamelaisuus rajoittuu siihen, että "hän tuntee hyvin inarinsaamelaisten asiat" tai että yksi hänen esivanhempansa on ollut inarinsaamelainen. Yhtä huonosti edustajaksi sopii sellainen inarinsaamelainen, jonka pohjoissaamelais-kolttakoalitio on valinnut vain siksi, että tämä on niin yhteistyökykyinen. Aidot inarinsaamelaisten edustajat olisivat löytyneet helpoiten nimenomaan saamelaiskäräjien johdon hallituksen muodostamisen yhteydessä yhteistyökyvyttömiksi leimaamien joukosta. Ei tarvitse kuin katsoa, ketkä inarinsaamelaiset saivat viimeisimmissä käräjävaaleissa eniten ääniä. Ei sen vaikeampaa olisi ollut inarinsaamelaisten edustajien valinta.

Sipilän ja muiden poliittisten päättäjien ja heille valmistelutyötä tekevien virkamiesten tulisi tiedostaa kansallisten myyttien rooli saamelaispolitiikassa ja saamelaisia koskevassa historiankirjoituksessa. Toivon erityisesti, että kansanedustajat muistavat että saamelaisasioihin liittyvissä ristipaineissa heitä ei sido muu kuin perustuslaki ja totuus. Totuuden kohdalla heidän ei auta tyytyä Saamelaiskäräjien tyrkyttämään etnonationalistiseen propagandaan eikä omiin romanttisiin mielikuviinsa kaukaisen Pohjolan jaloista villeistä.