Osallistuin eilen (9.12.2023) eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan 30-vuotiseen juhlaseminaariin. Seminaarissa käytiin läpi mitä kaikkia ihmisiä uhkaavia tekijöitä on ja miten niihin pitäisi varautua. Puheenvuoroja kuunnellesssa mietin saamelaista tilannetta. Se vaatii tässäkin yhteydessä tarkennusta. Harva suomalainen on tietoinen siitä, että saamelaisten asema on 1970 luvulta lähtien radikaalisti parantunut kaikissa suhteissa. Tänä päivänä nopeasti keskiluokkaistuva saamelainen vähemmistö on suomalaisten silmissä ansainnut paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa.

Saamelainen kielivähemmistö on tällä hetkellä vähemmistöjen joukossa etuoikeutetussa asemassa siinä suhteessa, että se on perustuslaissa määritelty alkuperäiskansaksi ja sen oikeudet turvattu kaikilla elämän keskeisillä aloilla. Lisäksi saamelaisten mahdollisuudet vaikuttaa omaan asemaansa poliittisesti, taloudellisesti ja kulttuurillisesti ovat varsin hyviä. Väestöryhmillä on ollut etunaan samat lait ja etuudet saamelaisia suosivien erityisetuuksien lisäksi. Kunnat ovat panostaneet väestöryhmiin samalla tavalla. Väestöryhmien ja alueen riippuvuus valtiosta on suuri. Valtio on tukitoiminnassaan yhä enemmän suosinut saamelaisia.

Monia Suomen saamelaisia huolestuttaa täydellisen sulautumisen vaara, kun seka-avioliitot, saamelaisalueelta poismuutto ja yhteisön ikärakenne nakertavat yhteisön elinvoimaa. Täydellinen sulautuminen valtaväestöön tapahtuu muualla aiemmin kuin saamelaisten kotiseutualueella Ylä-Lapissa. Merkintä vaaliluettelossa ei vielä välttämättä kerro paljoakaan henkilön saamelaisuudesta tai suhteesta saamenkieleen. Miksi tätä asiaa valaisevia tutkimuksia ei ole tehty?