Kunnioitetut juhlavieraat

On kulunut 50-vuotta siitä kun perustettiitn saamelaiskäräjiä edeltänyt saamelaisvaltuuskunta. Sen jälkeen tapahtunut kehitys on osoittanut, että saamelaisdemokratia elää ja etsii yhä suuntaansa. Se etsii muotojaan, joiden avulla kukin saamelaisryhmä voisi saada tahtonsa kuuluville ja toteutetuksi.

Viisi vuosikymmentä monet saamelaiset ovat tuiskusssa ja tuulessa olleet mukana rakentamassa saamelaisille omaaa itsehallintoa. Kuten tiedämme; tämä taistelu ei ole ollut turhaaa. Me tiedämme, että saamenkielinen sivistyselämä on paljon hyötynyt suomenkielisestä elämästä. Aivan erikoislaatuisan saamelaisuuden kaipauksen näemme porosaamelaisista. Heitä elää Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa, taloudellisesti turvatuissa oloissa, usein varakkaimpaan väestöön kuuluvina, mutta tuntuu siltä kuin heiltä jotakin puuttuisi; oma saamenmaa, jonka saamiseen vuoden 1851 jälkeen heille tarjoutui tilaisuus.

He olivat valmiit siihen mahdollisuuteen tarttumaan. Muuttaessaan Suomeen he luopuivat vanhasta ja ryhtyivät rakentamaan uusina isäntinä inarinsaamelaisille kuulunutta maata. He katsoivat, että täällä ja vain täällä he muodostavat sellaisen saamenkansan, jolla on tulevaisuus. Tämä on yksi syy miksi edelleen kiistellään ovatko inarinsaamelaiset alkuperäisempiä asukkaita kuin alueelle muuttaneet porosaamelaiset ja koltat.

Tämä päivä on omistettu saamelaisen itsehallinnon 50-vuosipäivälle. Mitä voin sanoa tästä kuluneesta 50 vuoden taipaleesta. Lyhyt yhteenvetoni on, että saamenkansa ei ole koskaan uskonut kuninkaisiin eikä keisareihin, vaan on itse tahtonut olla mukana kohtalostaan päättämässä. Aikaisemmin eläneet saamelaiset eivät tunnustaneet sellaista järjestelmää, joka toisille saamelaissille olisi tuonut hyvää ja toisille huonoa.

On rehellisesti tunnustettava, että ilman suomalaisten myötävaikuttamista ja tukea me saamelaiset emme olisi kyenneet tätä taistelua käymään oman itsehallinnon saavuttamiseksi. Suomalaiset ovat olleet valveutuneina mukana kannustamassa meitä. Itsestään selvää on myös, että suomenkielinen enemmistö on myös tuntenut vastuunsa. Siitä meidän saamelaistenkin kannattaisi olla kiitollisia ja ottaa mallia.

Harva poliitikko tunnustaa sen, että saamelaisten elinolot ova suurelta osin parantuneet. Saamelainen nauttii nyt huomattavasti suurempaa yhteiskunnallista arvonantoa kuin 50-vuotta sitten ja saamelaiskulttuuri on kohoamassa siihen arvoon mikä sille kuuluu. Tänä juhlapäivänä näemme sen valtaisan kehityksen joka oloissamme Lapissa on tapahtunut. Minulle tuottaa erityistä mielihyvää todeta tämä tänään.

Paljon on kuitenkin vielä kesken. Saamelaisväestön tavoitteleman tasa-arvoisuuden toteutumisen tiellä on vielä paljon esteitä. Antakoot tämän päivän 50-vuotisjuhla meille uutta intoa, uutta uskoa saamelaisuuden voimaan.

Kaikessa politiikassa on tosiasioiden välttämättömyyksien vaarinottaminen kaiken viisauden alkun. Tätä silmällä pitäen on politiikkaan suhtuduttava avoimesti. Kansojen vuorovaikutukseen perustuva toiminta on lisännyt suomalaisten ja saamelaisten elintasoa.

Suhteissamme statuksettomiin saamelaisiin täytyy molemmin puolisen luottamuksen ja kunnioituksen säilyä ja lujittua.

Saamelaiskäräjät pyrkii saamaan taloudellista ja poliittista vaikutusvaltaa. Nyt liikutaan nopeasti laajenevassa kehässä, etunenässä yhden ryhmän tiukka järjestäytyminen ja sen mukanaan tuomat ongelmat. Saamelaiset vähäisestä lukumäärästään huolimatta on kansallistietoinen kanssa, joka on arka riipumattomuudestaan. Saamelaisilta puuttuvat vuosisatojen aikana hiotuneet perinteet. Viimeisin esitys saamelaiskäräjälain muuttamiseksi osoittaa, että suhtautuminen on luonnekysymys.

Juuri tuloksellinen työ saamelaisten aseman parantamiseksi ja menestyksen aikaansaminen on ollut esimerkki periksi antamattomuudesta. On havaittu, että heikossa asemassa olevat voivat vain läheisellä ja sitovalla yhteenliittymisellä saavutttaa etuja taistelussa vahvemmassa asemassa olevia porosaamelaisia ja kolttia vastaan.

Demokratian perusolemaukseen kuuluu valinnan ja arvostelun vapaus. Tätä peruoikeutta ei voi rajoittaa edes saamen kansan eliitti. Vastustan kaikkea sellaista, millä pyriitään ihmiset jakamaan kahteen eriarvoiseen ryhmään. En voi hyväksyä muotiin tullutta jakoa saamen ja suomenkielisiin saamelaisiin. Se on epämääräinen kehys, jonka sisään ei saamenkansa mahdu. En myöskään kannata saamenkansan jakamista demokraatiseen ja epädemokraattiseen osaan. En myöskään tahdo rajoittaa muiden saamelaisryhmien oikeutta esitää omia julkilausumia. Jokaisen rehellisen saamelaisen ja vastuuntuntoinen saamelaien on pyrittävä oikeudenmukaisuuteen.

Yhdessä sukupolvessa olemme astuneet sivistyneitten ihmisten pariin. Nykysaamelaisten arvomaailma muistuttaa amerikkalaista. Me kulutamme sellaisia luonnonvaroja, jotka meiltä puuttuvat, monet muualla valmistetut tuotteet pääsevät saamelaisten ruokapöytään. Kaikki tietävät sen, että saamelaisten elämänmuoto on kaukana kestävästä taloudesta.

Arvoisat juhlavieraat

Tästä päivästä jää pysyvä muisto, elämä on lopultakin sitä mitä teemme. Saamelaisuudessa ei ole mitään, jonka ylin tarkoitus ei olisi saamenmaan menestys, sen kulttuurinen kunnioitus ja sen suuri kansallinen jakamaton tulevaisuus. Saamenmaa ei ole vain lahja, se on myös tehtävä, vastuu ja velvoitus. Saamelaisuus ei ole nurkkakuntalaisuutta, oman ryhmän korottamista muiden yläpuolelle, toisten alentamista. Se ei ylipäätään ole suuria sanoja, vaan yhteyden ja kokonaisuuden tuntoa.

Saamelaiskäräjien 50-vuotispäivä sattuu levottomaan aikaan. Euroopassa on puhjennut pahamainenien sota. Siellä ihmiset surmaavat toisiaan suurvaltaintressien johdosta. Ajan levottomuus tuntuu kaikkialla ja se kantautuu myös meidän asuinsijoillemme. Sitä korostuneemman merkityksen saavat nämä rauhanomaiset juhlat, johon monet merkitävät saamelaisvaikuttajat ovat tänne kokoontuneet. Juhlinnan aihe on saamelaishallinnon viisikymmentä vuotta jatkunut rakentaminen.

Tänään saamelaiskäräjien 50-vuotisjuhlassa tunnen tulleeni kallisarvoisten muistojen joukkoon. Sanojen esille loihtimana ja vanhojen tuttavieni kohtaamisen elävöitäminä ovat silmien eteen avautuneet ne monet tilaisuudet joissa asioita on käsitelty.

Tämän päivän juhla kertoo saamenkansan pyrkimyksestä ylöspäin, avarampaa hengen ja aineen liikkumatilaa kohti parempia elämänmahdollsiuuksia, kohti saamelaiskulttuurin nousua. Olemme yli 50-vuota tehneet yhteiskunnallaista valaistustyötä. Tämä taistelu ei ole ollut turhaa. Saamelaisväestön elinehdot ova huomattavasti parantuneet.

Kaikista myönteisistä askelista huolimatta on paljon korjattavaa. Kukaan saamelaisnen ei kuitenkaan näe nälkää. Itse olen sitänkin kokenut ja nähnyt. Valitettavasti porosaamelaiset nauttivat suurempaa arvonantoa kuin saamelaisliikkeen syntyessä. Toisaalt saamelaiskulttuuri on kohoamassa siihen kunniaan johon se kuuluu. Paljon on kuitenkin kesken.

Saamelaisten yhteiskunnallinen kehitys kärsii yhteiskunnan rakennemuutoksesta, mikä on johtanut siihen, että nuorista yli 80% asuuu alueen ulkopuolella. Sellainen kehitys erottaa vanhat ja nuoret toisistaan. Siitä huolimatta antakoont tämä juhla uutta uskoa saamelaisuuden voimaan, kohti tulevien aikojen onnellisempaa saamenmaaata.

Kun tarkastelemme tässä juhlassa mennyttä ja tulevaisuuta kannattaa katsoa historiaan, joka on elämän pettämätön opas, se kertoo meille saamenkansan moninaiset vaiheista milloin lännen, milloin idän määrämisvallan alaisena ja osoittaa, että vieras valta on aina katsonut vain omaa etuaan, se on ottanut maasta kaiken irtisaatavan ja vienyt väkisin miehiäkin vieraille mailla oman valta-aseman ja maineensa puolesta taistelemaan, siellä nälkää näkemään ja kaatumaan.

Lopuksi toivon, että saamelaiset saisivat entistä ehompina jatkaa työtään ja taistelussa saamenkansan onnellisen tulevaisuuden luomiseksi.