Saamelaiskäräjälain uudistaminen pysähtyi perustuslakivaliokuntaan ja jälkipyykki käy edelleen kiivaana. Olen tässä yhteydessä kuullut monesta suusta, että saamelaisäkäräjälain uudistuksen ymmärtäminen on ollut hyvin vaikeaa. Julkisuudessa lakiuudistuksesta esitettiin usein täysin epäoleellisisia asioita tai silkkaa sumutusta ja saivartelua. Taustalla on myös paljon tietämättömyyttä ja saamelaisiin liittyviä stereotypioita. Seurauksena on ollut tilanne, jossa ihmiset ovat olleet vähintäänkin hämmentyneitä siitä mistä saamelaiskäräjälain uudistamisessa on oikein ollut kyse. Käyn seuraavaksi läpi muutamia asioita, joista aiheutuu usein väärinkäsityksiä.

1. käsite alkuperäiskansa

Vaikuttaa siltä, että suuri yleisö ei kovinkaan hyvin ymmärrä eroa alkuperäiskansan ja vähemmistön välillä. Asiaa ei helpota se, että Suomessa saamelaisuuden määrittelyssä korostuu nimenomaan saamelaisten asema kielivähemmistönä. ILO:n alkuperäiskansasopimuksessa alkuperäiskansalta edellytetään yhtäjaksoista asumista alueellaan eikä kieli ylipäätään ole alkuperäisyyttä kuvaava asia.

Alkuperäisyyden edellytyksenä oleva yhtäjaksoinen polveutuminen on ongelma Suomen saamelaispolitiikassa, sillä pohjoissaamelaisryhmästä suuri osa on tullut Suomeen varsin vähän aikaa sitten, kun taas etelämpänä asuvat ryhmät ovat suomalaistuneet samoihin aikoihin. Saamelaiskäräjien pohjoissaamelaisenemmistö ei halua pitää näitä ryhmiä saamelaisina ollenkaan. Ajoittain tämä ilmenee jopa suoranaisena rasismina. Ns. metsäsaamelaisilla on kuitenkin polveutumisen perusteella täysi oikeus pitää itseään saamelaisina ja siten osana Suomen alkuperäiskansaa.

2. keitä ovat saamelaiset

Saamelaiskäräjien viralliset edustajat, aktivistit, tavalliset saamelaiset ja suomalaiset ymmärtävät ja käyttävät sanaa "saamelainen" useissa eri merkityksissä. Saamelaiskäräjien valtaapitävien suussa saamelainen tarkoittaa yleensä suppeampaa joukkoa kuin vaikkapa suomalaisille kansanedustajille. Suomessa on selvästi toisistaan erottuvia saamelaisryhmiä: pohjoissaamea puhuvat ns. pohjoisaamelaiset, inarinsaamelaiset, kolttasaamelaiset ja etelämpänä Lapissa elävistä muita aikaisemmin suomenkielistyneet Kemin saamelaiset. Jälkimmäinen joukko ei valtaa pitävävien saamelaispoliitikkojen mielestä ole saamelainen ryhmä ollenkaan, mikä aiheuttaa runsaasti murhetta ja tarpeetonta vastakkainasettelua.

Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät pidä kovin suurta ääntä omasta saamelaisuudestaan syystä tai toisesta. Joillekin tästä ryhmästä koko termi saamelainen voi olla vieras ja he voivat puhua itsestään mielummin lappalaisina. Ylipäätään ei tarkalleen tiedetä kuinka paljon suomessa on saamelaisina itseään pitäviä ihmisiä, sillä kattavaa väestölaskentaa ei ole koskaan tehty.

3. virallinen saamelaismääritelmä

Saamelaiskäräjälain muutoksen yhtenä pyrkimyksenä on ollut muuttaa vaalikelpoisuuden määritelmää saamelaiskäräjien vaaleissa. Argumenttina on käytetty sitä, että YK:n ihmisoikeuskomitea on huomauttanut Suomea siitä, että saamelaisten tulisi voida itse päättää ketä heidän kansaansa kuuluu. Huomautukset eivät suoraan velvoita Suomea muuttamaan "saamelaismääritelmää".

Lakihankkeen tavoitteet saamelaismääritelmän osalta ovat vaikuttaneet ristiriitaisilta. Samalla kun saamelaismääritelmä olisi muuttunut vaalikelpoisuuden määritelmäksi on väitetty, että saamelaisten oikeus päättää kuulumisesta saamen kansaan (ns. ryhmähyväksyntä) olisi vahvistunut. Tämä ristiriita ilmenee hyvin vaikkapa tästä Oikusministeriön materiaalista.

Saamelaiskäräjien vaalilautakunta on tällä hetkellä se elin, joka toimii portinvartijana saamelaisstatukseen. Vaikka lakipykäliä miten sorvattaisi ja nimettäisi termejä uudestaan, niin saamelaisstatus tulee ihmisten mielissä jatkossakin olemaan sama asia kuin vaalikelpoisuus. Vaalikelpoisuuden erottaminen saamelaisuudesta identiteettinä on suuri syy sekaannukselle. Yritetään olla puhumatta saamelaisista ja saamelaismääritelmästä, kun puhutaan vaaliluettelossa olevista. Samaan aikaan ei osata selittää miksi kaikki eivät kelpaa tähän vaaliluetteloon, jos he kuitenkin ovat saamelaisia. Tavallinen kansalainen kokee tällaisen keskustelun jakomielitautisena, ja aivan syystäkin.

4. saamelaisten asema

Monilla suomalaisilla tuntuu olevan käsitys siitä, että Suomi on vuosisatojen ajan systemaattisesti sortanut saamelaisia ja sorto jatkuu yhä. Jopa saamelaiskäräjälain kaatumista pidetään osoituksena sorrosta. Vaikuttaa siltä, että tämä uhriutuminen vetoaa suureen joukkoon suomalaisia.

Kun puhutaan saamelaisten kohtelusta unohtuu se, että historian saatossa saamelaisia on pääasiassa kohdeltu kuten muitakin kulloisenkin emämaansa alamaisia. Voi olla että kuva sorretusta alkuperäiskansasta perustuu jonkinlaiseen stereotypiaan alkuperäiskansoista yleensä. Saamelaisten osalta tämä kuva on kuitenkin moin tavoin virheellinen: saamelaisten asema Suomessa on erittäin hyvä, heillä on perustuslaissa säädettu asema ja laissa määritelty kulttuuri-itsehallinto.

5. saamelaiskäräjien demokraattisuus

Saamelaiskäräjien viralliset edustajat saavat julkisuudessa melko paljon näkyvyyttä ja he pääsevät esittämään omia kantojaan koko saamelaisyhteisön nimissä. Edustuksellinen demokratia toimii yleensä suhteellisen vaalitavan perusteella, jolloin eri ryhmät jakavat paikat edustuksellisissa elimissä saamiensa äänten perusteella. Näin ei ole saamelaiskäräjillä, jolloin myös saamelaiskäräjien virallisiin edustajiin ja heidän mielipiteisiinsä tulisi suhtautua kriittisesti.

Saamelaiskäräjien vaalit ovat henkilövaalit, mistä seuraa se, että yksi henkilö voi saada vaikkapa 10 % äänistä ilman että tällä on mitään vaikutusta siihen miten tämä henkilö ja hänen mielipiteensä kuuluvat saamelaiskäräjien politiikassa. Esimerkiksi saamelaiskäräjien puheenjohtaja sai edellisissä vaaleissa lähes sata ääntä vähemmän kuin luottamustoimista syrjäytetty Kari Kyrö. (Pienin äänimäärä, jolla on pääsi käräjille oli 34 ääntä.)

Toinen erikoisuus on se, että käräjien sisäisen päätöksenteon pelisääntöjä ei ole määritelty laissa. Tämä on merkittävä ero suomalaisiin demokraattisiin instituutioihin ja jopa yhdistyksiin. Saamelaiskäräjillä enemmistö voi halutessaan käyttää sellaista vaalitapaa, jossa kaikki vähemmistössä olevat syrjäytetään luottamustoimista. Näin myös tapahtuu ja sen seurauksena saamelaiskäräjien hallitusta ja muita merkittäviä paikkoja miehittää samanmielisten joukko. Saamelaiskäräjälakia vastustavien saamelaisten on pitänyt tuoda kantansa esiin muita kanavia kuin saamelaiskäräjiä pitkin.

6. saamelaiskulttuuri ja elinkeinot

Monet tuntuvat ajattelevan, että suomalaisten ei tulisi ylipäätään asettaa mitään rajoitteita sille millainen saamelaiskäräjälaki Suomessa säädetään, koska kyse on saamelaisten kulttuuri-itsehallinnosta. Näkökulma on ymmärrettävä, jos saamelainen kulttuuri käsitetään suppeasti siten, että se tarkoittaisi lähinnä henkistä osaa kulttuurista: kieltä, taidetta, tapoja.

Saamelainen kulttuuri käsittää myös perinteiset saamelaiset elinkeinot. Suomalaiset ja saamelaiset harjoittavat näitä elinkeinoja samoista oikeudellisista lähtökohdista ja jos saamelaisten elinkeino-oikeuksia muutetaan, sillä on vaikutuksia myös suomalaisiin. Erityisesti suomalaiset tuntuvat usein ajattelevan, että suurin osa saamelaisista harjoittaa poronhoitoa tai suurin osa poronhoitajista on saamelaisia. Näin ei ole, vaan enemmistö poronhoitajista on suomalaisia ja toisaalta vain vähemmistö saamelaisista saa toimeentulonsa poroelinkeinosta. Saamelaisilla ei ole Suomessa koskaan ollut minkäänlaista yksinoikeutta poronhoitoon.

Ymmärtävätkö kansanedustajat saamelaisten tilanteen?

Saamelaiskäräjälakiesityksen tarina eduskunnassa oli hyvin poikkeuksellinen. Yhtenä erikoisuutena oli se, että lakihanke vietiin ennen perustuslakivaliokuntaa kolmeen muuhun valiokuntaan käsiteltäväksi. Tämä oli mielestäni erinomainen ratkaisu. Ainakin lakia käsitelleissä valiokunnissa mukana olevat kansanedustajat ovat nyt ajan tasalla saamelaisten tilanteesta. Lisäksi valiokuntien kuulemisten yhteydessä lainvalmistelusta sivuutetut ryhmät saivat äänensä kuuluviin.

Lakihanke pysähtyi perustuslakivaliokunnassa erityisesti kolmeen sisällölliseen asiaan: ns. lappalaiskriteerin poistamiseen, vaaliluettelon "puhdistamiseen" ja epäselvyyteen saamelaiskäräjille annettavista valtaoikeuksista. Kaksi ensimmäistä seikkaa ovat oleellisia sen kannalta, että kaikki saamelaisryhmät voivat olla edutettuina saamelaisten kulttuuri-itsehallinnossa. Valtaoikeuksien osalta voidaan sanoa, että niiden lisääminen saamelaiskäräjille ei voi tapahtua ilman kunnollista olosuhdeselvitystä ja laajaa hyväksyntää.

Lopuksi

Lakihankkeen yhteydessä olen saanut runsaasti yhteydenottoja ja niiden sävy on ollut pelkästään positiivinen. Tämä on ollut iloinen yllätys, sillä vielä takavuosina saatoin saada julkisen nimittelyn lisäksi jopa poronpaskaa palautteena kirjoituksistani. Kotisivuni ovat viime kuukausien aikana rikkoneet kävijäennätyksiä. Kiitos kaikille lukijoitani ja heille, jotka ovat tarjonneet kirjoituksiaan sivuilleni.

On ollut ilo huomata, että moni muukin saamelainen on rohkeasti tuonut esiin kriittisiä näkökantoja lakiehdotuksesta. Pienessä yhteisössä vaatii poikkeuksellista rohkeutta olla eri mieltä valtaa pitävien kanssa. Kiitos siis kaikille saamelaisille, joilla on ollut rohkeutta puolustaa saamelaisten omien vähemmistöjen oikeuksia! Kiitos myös kaikille suomalaisille, jotka ovat olleet tukemassa meitä!

Takaisin