Edistys ja saamelaisvastaisuus

Kun pari vuotta sitten kuuntelin City-saamelaisten järjestämässä tilaisuudessa prof. Veli-Pekka Lehtolaa hänen arvostellessaan kovin sanoin valtion alkuperäiskansapolitiikkaa, jäi mieltäni vaivaamaan termi saamelaisvastaisuus. Niin mitä se on, jäin pohtimaan. Viime vuosien aikana julkisen sanan palstoilla on puolesta ja vastaan otettu kantaa mm. saamelaiskäräjien maapolitiikkaan. Saamelaiskäräjät on markkinoinut sitä Suomen poliittisille päättäjille vakuuttaen että keneltäkään ei oteta maaoikeuksia pois, eikä kenenkään oikeuksia vähennetä, olipa kysymyksessä sitten suomalainen tai saamelainen. Tätä samaa sanomaa Lehtola yrittää julistaa myös tuoreimmassa kirjassaan. Lapsikin näkee tämän sumutuksen läpi.

Tuskin kukaan tässä yhteydessä on pohtinut myöskään sitä mitä termi edistyksellisyys tarkoittaa. Harva muistaa sitä, miten edistyksellisyyttä on käytetty vasemmistolaisuuden synonyyminä, ja joskus jopa merkitsemään laajasti kaikkia niitä piirejä, jotka sympatisoivat Neuvostoliittoa. Neuvostoliittohan oli lakkauttanut yksityisomistuksen, edistyksellisyys siis tarkoitti epäsuorasti tämän kannattamista. Vasemmisto piti Neuvostoliittoa edistyksellisenä juuri tästä syystä, ja muu virallinen Suomi tästä huolimatta. Olihan itänaapurimme ilmoittanut rakentaneensa uuden entistä paremman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan, jollainen tulisi ennemmin tai myöhemmin kaikkialle. Kysehän oli sentään koko ihmiskunnan lainomaisesta siirtymisestä kohti yhä korkeampaa ihmisen vapauden itsetoteutuksen tasoa.

Muistan hyvin miten monet saamelaisetkin uskoivat tuota tarinaa. Tehtiin neuvostoisäntien opastuksella tutustumismatkoja porokolhooseihin ja sovhooseihin. Kuolan saamelaiset olivat päässeet osalliseksi neuvostomallisesta kollektiivitaloudesta jo 1930-luvulla. Sellainen arkinen ahertaja kuin minä en suostunut uskomaan, että tuossa omituisessa järjestelmässä olisi vallinnut erityisen suuri vapaus enempää kuin hyvinvointikaan. Olin itse yli vuoden Neuvostoliitossa työskennelleenä nähnyt ja kokenut miten suuri ero oli propagandalla ja todellisuudella. Ne eivät yksinkertaisesti kohdanneet.

Neuvostoliiton edistyksellisyyden kupla puhkesi jo ennen itse valtion romahtamista. Uusi Venäjä joutui myöntymään ja tunnustamaan ihmisoikeuksien jakamattomuuden periaatteen, jonka Neuvostoliitto oli kieltänyt. Samalla kuin neuvostojärjestelmän propaganda kertoi maailman kehittyneimmästä, demokraattisimmista ja vapaimmasta yhteiskunnasta, se sulki toisinajattelijansa vankiloihin ja leireihin. Nyt Venäjä joutui tunnustamaan olevansa kaikissa näissä asioissa muuta maailmaa jäljessä. Venäjä joutuikin nyt ottamaan kiinni länsimaita, kuromaan umpeen niiden vuosikymmenten etumatkan minkä Neuvostoliitto oli toiminnallaan saanut aikaan.

Suomen saamelaisille on ollut katkeraa tunnustaa, että rajan takaa idästä ei tule enää tukea esim. ILOn sopimuksen ratifiointiasiassa. Mikä siis neuvoksi? Siispä propaganda oli suunnattava Etelä-Suomen vasemmisto- ja pienpuolueita sympatisoivien ihmisten suuntaan.

Saamelaiskäräjien maapolitiikka arvostelevia on leimattu saamelaisvastaiseksi. Mutta mitä se tarkoittaa? Käytännössä saamelaiskäräjien politiikkaa arvostelevat kannanotot liitetään helposti saamelaisvastaisuuden piiriin. Väitetään, että saamelaisille itselleen ei haluta antaa valtaa päättää omista asioistaan, että kaikilla vähänkään kriittisillä kannanotoilla halutaan asettua saamelaisten pyrkimysten tielle.

Saamelaisalueen ulkopuolelle suunnatussa propagandassa saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon väitetään olevan edistyksellistä, koska se on nostanut saamelaiset pois siitä umpikujasta, johon pysähtynyt suomalaishallinto oli heidät saattanut. Saamelaiskäräjät on 20 vuoden ajan opetellut demokratiaa ja vapaan yhteiskunnan pelisääntöjä. Opettelu on epäonnistunut ja tulokset heikkoja. Monen saamelaisen mielestä saamelaiskäräjien puheenjohtajana toimineet Pekka Aikio ja Klemetti Näkkäläjärvi olivat huonoimmat johtajat mitä saamelaisilla on koskaan ollut. Nykyinen puheenjohtaja peri Näkkäläjärveltä kaoottisessa tilassa olevan politiikan, eikä tilanne näytä yhtään parempaan suuntaan kulkevan. Hänen aikanaan käräjien ulkopolitiikka on lähtenyt tielle, joka saattaa olla yhtä turmiollinen niin sille itselleen kuin muillekin.

Todellisuudessa myös saamelaisten piirissä on omat taantumuksellisensa, joiden toimet ovat tulosten perusteella arvioiden saamelaisvastaisia eli tuottavat saamelaisille vahinkoa. Heidät löytää niiden joukosta, jotka kaikkein herkimmin ovat leimaamassa saamelaisia toisinajattelijoita saamelaisvastaisiksi. He vesittävät todellisen uudistuslinjan korvaamalla teot komeilla iskulauseilla ja julistuksilla, pahimmissa tapauksissa suoranaisilla poliittisilla sodanjulistuksilla. Huolestuttavinta on, että he ovat kasvattaneet laajan joukon nuoria kannattajia ja seuraajia, jotka julistavat ja ilmentävät radikalisoitumistaan sellaisen saamelaispoliittisen analyysin varassa, jolla on erittäin vähän tekemistä vallitsevien tosiolojen kanssa.

Joka tapauksessa käräjien hallinto on lähtenyt vastareformien tielle. Sitä ei kiinnosta länsimaistyyppinen edustuksellinen demokratia, länsimainen sananvapaus tai edes oikeusvaltio ja hyvä hallinto, vaikka näitä nimellisesti kunnioitetaan. Kulttuurisesti "taantumus" on sitäkin selvempää. Liberaalisten arvojen sijaan julistetaan avoimesti valloituspolitiikkaa. Saamelainen vähemmistö vaatii suomalaista enemmistöä elämään vähemmistön ehdoin eikä suvaitse saamelaisten kansallisten arvojen rienaamista. Kuitenkin käräjien johdon politiikassaan toteuttamat arvot ovat hyvin kaukana aidoista saamelaisista arvoista, joista uskon elämänkokemukseni perusteella tietäväni yhtä ja toista. Kehitys siis kulkee tällä hetkellä läntisten arvojen kannalta vastakkaiseen suuntaan. Enemmistöväestön kannalta nykyinen saamelaiskäräjät on aggressiivinen ja taantumuksellinen. Pidän suurena vaarana, että siitä tulee hylkiö, joka eristää itsensä ennen pitkää muusta yhteiskunnasta ja taantuu edelleen niin kulttuurisessa kuin yhteiskunnallisessa mielessä.