Demokratia voitti

1990-luvulla alkanut kiista siitä kuka kuuluu saamelaismääritelmän avulla muusta väestöstä eroteltuun alkuperäiskansaan - saamelaisväestöön - on ollut syvällinen konflikti ylä-Lapissa. Se liittyy YK:sta lähteneeseen siirtomaavallan purkamiseen siten, että eri puolilla maailmaa asuvien alkuperäiskansojen asema paranisi.

Ylä-Lapin alkuperäiskansakiista on johtanut PR-sotaan, taisteluun suomalaisten äänestäjien sydämistä ja mielistä ja kohta parinkymmenen vuoden ajan se on vaikuttanut monella tavoin kaikkeen inhimilliseen toimintaan ylä-Lapissa. Rajujen ensirektioiden tilanne on vakiintunut kulttuuri ja propagandasodaksi, mikä tuli esille myös hiljattain pidetyssä saamelaiskäräjien avajaistilaisuudessa Inarissa.

Saamelaisjohtajat ovat olleet syvästi huolissaan, kumman puoleen yleinen mielipide kääntyisi. Taistelu ihmisten sieluista on ollut tätä saamelais/lappalaistiedotuksen eturintamaa. Saamelaiskäräjät on kuluttanut suuria summia mielipidevaikuttamiseen ja kulttuuripropagandaan: kansainvälisiin järjestöihin, tiedotteisiin ja niiden levittämiseen.

Oikeuksiaan puolustamaan noussut lappalainen osapuoli on uskonut saamelaisjohtajien tavoin, että sen missio on tuoda historialliset tosiasiat poliittisten päättäjien tietoon ja saada siten äänensä kuuluviin. Ennen pitkää kiistassa historialliset faktat ovat nousseet avainrooliin, ei niinkään populistiset saamelaisjohtajat. Historian vaiheiden tarkempi selvittäminen, sukututkimukset ja polveutumisen tarkempi analyysi herätti lappalaiset puolustamaan identiteettiään.

Saamelaisjohtajilla virallinen päämäärä oli lisätä ymmärrystä ja tukea saamelaiskäräjien alkuperäiskansapolitiikkaa kohtaan, kasvattaa kunnioitusta ja luottamusta saamelaisparlamentin politiikkaa kohtaan, pitää yllä tietoisuutta alkuperäiskansojen voimasta ja päättäväisyydestä tässä ideologisessa taistelussa ja osoittaa markkinatalouteen suuntautuneen yhteiskunnan vaarat luonnonvaraisen saamelaisen elämänmuodon säilymiselle.

Valtaväestöön kohdistunut mielipidemuokkaus oli tärkeää, tiedotteiden laaja jakelu oli osoitus tästä. Kohteena olivat tarkoin siivilöidyt ja valitut suomalaiset, joista oli hyötyä heille. Se oli eräänlaista aivopesua, jolla oli tarkoitus saada vaikutusvaltaa Suomessa - uskollinen, myötämielinen, saamelaismielinen ystäväjoukko.

ILO-sopimus on ollut se ideologinen vipuvarsi, jolla pyrittiin muuttamaan kertaheitolla yhteiskuntaolot saamelaisten johtajien toivomalla tavalla. Nyt tämä vipu alkaa olla mennyttä. Tallella on historia, maantiede, asetelma saamelaiset - Lappalaiset ja väestöjen toistensa tuntemus ja maantapa.

Monet saamelaisaktivistit tarkastelevat tänään hämmentyneinä tilannetta ja ihmmettelevät miksi tasavallan presidentti Niinistö ei tullut kunnioittamaan Inarissa 15.6.2016 pidettyä saamelaiskäräjien virallisia avajaisia. Voidaankin kysyä; mitä kaikkea menetettiin, mitä kaikkea jäi taistelukentille. Miten paljon saamelaismääritelmä erotti saamelaiset muusta väestöstä. Millaisia raunioita saatiin aikaan.

Saamelaisjohtajat aloittivat kiistan, mutta sen voittivat tavalliset lappalaiset ihmiset osoittamalla esiin nostamillaan faktoilla saamelaisjohtajien vaatimukset perusteettomiksi. Oikeuksiaan puolustamaan nousseet lappalaiset ratsastavat nyt historian aallonharjalla, ja ne saamelaisjohtajat jotka eivät ole heidän mukanaan, ovat jäämässä syrjään. Voitanee sanoa että voittajia olivat saamelaiset, lappalaiset, suomalaiset ja totuus. Lyhyesti sanottuna demokratia voitti.