Saamelaiskäräjien vaalit tulivat ja menivät. Itse olen ollut ehdokkaana kuusi kertaa ja kaiken kaikkiaan saamelaisten valitsemana luottamusmiehenä 24 vuotta. Saamelaisdemokratiasta on siis runsaasti kokemusta yli 50 vuoden ajalta. Niistä ihmisistä, jotka käynnistivät demokratiaan johtavan tien ei ole enää montaakaan joukossamme. Heidän työtään on tullut jatkamaan uusi sukupolvi.

Ongelmana on ollut alueen sisäinen hajanaisuus ja yhteiskunnan yhä syvenevä rakennemuutos, jonka seurauksena yhä useampi saamelainen on muuttanut alueen ulkopuolelle. Sen lisäksi alueella toimiva kunnallinen demokratia käsittelee suuressa määrin samoja asioita kuin saamelaiskäräjät. Tämä aiheuttaa sen, että äänestäjien kiinnostus on vuosi vuodelta vähentynyt. Ihmiset eivät koe käräjiä omakseen eivätkä luota siihen.

Tarkastelen seuraavassa saamelaisen demokratian luonteenpiirteitä. Saamelaiseen demokratiaan on alun alkaen liittynyt odotuksia siitä, että viimeinkin saamelaisia kohdanneet vääryydet korjataan ja korvataan kompensoivalla lainsäädännöllä. Näin saamelaiset saisivat tilaisuuden oman parlamenttiin, jonka kautta voisivat parantaa parantaa omana surkean tilanteen.

Vaatimus maiden palauttamisesta

Valitettavasti unelmat vääryyksien korjaamisesta ja kompensoimisesta eivät ole toteutuneet. Syitä on monia, yksi on populistinen vaatimus valtion saamelaisilta ryöstämien maiden palauttamisesta takaisin saamelaisille. Vaatimus herättää oikeusvaltioperiaatteen pohjalta kysymyksen milloin, keltä ja miten maat ryövättiin? Kommentti tähän: kun kysymys on Ruotsin vallan aikana ennen vuotta 1809 tapahtuneen vääryyden korjaamisesta virallisesti termiä "saamelainen" ei ollut, oli vain termi lappalainen, joten tämän perusteella on mahdoton yksilöidä kenelle tai keille saamelaisille yksilöille valtion haltuun kuuluneet maat palautetaan. Käräjien äänioikeutettujen luettelo ei siihen kelpaa. Jos käytetään tuolloin noudatettua lainsäädäntöä oikea termi olisi lappalainen. Paitsi, että termi saamelainen on tässä kohtaa harhauttava, se on myös varsin populistinen. Kun Ruotsin vallan ajalta edetään kohden tätät päivää havaitaan, että Ruotsista ja Norjasta Suomeen muuttaneiden porosaamelaisten maanomistuksesta ei ole olemassa mitää epävirallisia kuin virallisia dokumentteja kuin vasta 1889 ja 1852 jälkeen.

Vasta Venäjän vallan ajoilta alkaa löytyä poro saamelaisista asiakirjoja jotka koskevat Lapin veroa, maaveroa, merkintöjä kirkonkirjoista ja muista vastaavista asiakirjoista. Myös korkeimman oikeuden jäsen Juhani Wirilander osoittaa kiinteistön muodostuksen periaatteet sen miten lapinkylän väki suojasi perinteiset lapinkylän oikeudet perustamalla tilan veromaansa alueelle. Sitä tukevat Matti Enbusken ja Juha Joonan väitöskirjat. Toisaalta prosessi voi olla parempi koska siinä vaatijat voisivat esittää omansa ja valtio omansa.

Kun käräjät ei ole päässyt asiassa eteenpäin, on syntynyt myyttinen kuva saamelaisten sorrosta. Tätä kuvaa on saamelaiskäräjät ryhtynyt ylläpitämään ja YK:ta myöten sitä markkinoimaan. Näin saamelaiskäräjät on ajautunut oikeudenmukaisuusodotusten ongelmalliseen suhteeseen.

Saamelaisdemokratian tila

Saamelaisdemokratian tila on huolestuttava. Viimeisimmät vaalit eivät ole vapaat ja demokraattiset. Suurelta joukolta ihmisiä, mukaa lukien edellisten vaalien ääniharava, evättiin äänioikeus. KHO:n päätökset äänioikeudesta eivät merkitse mitään, itse asiassa vaaliluettelosta voidaan koska tahansa pudottaa pois kuka tahansa, koska mitään pysyvää vaaliluetteloa ei käräjien mielestä ole. Vaalilaki ei koske saamelaiskäräjävaaleja, jolloin ääntelaskentaa ei valvo kukaan.

Saamelaiskäräjien sisäistä toimintaa ei koske normaalit demokratian pelisäännöt. Käräjillä ei ole ryhmiä, eikä luottamustoimien valintaa tai muitakaan prosesseja, koske edes sellainen minimisääntely kuin yhdistyksiä. Saamelaiskäräjien enemmistösääntöön perustuva päätöksenteko on johtanut klikkiytymiseen, jossa enemmistön muodostaa porosaamelaisten ja kolttien muodostama koalitio. Tällä enemmistön muodostamalla ryhmällä on suuri vaikutusvalta koko käräjien nimissä tekemiin päätöksiin.

Enemmistön jäsenten ei tarvitse vaivata päätään kokonaisuuden näkökulmalle - se ei kuulu asiaan. Tulos vain antaa enemmistölle merkittävämmän roolin päätösten sisällöstä. En pidä tällaista saamelaisdemokratiaa oikeudenmukaisena. Päätökset valmistellaan salassa ja niitä ei paljon perustella. Opposition kantoihin ei kiinnitetä huomiota. Toisinaan jopa kiistetään minkäänlaisen opposition olemassaolo. Synnytetty mielikuva toimivasta demokratiasta ei perustu tosiasioihin.

Lopuksi

Miten oikeudenmukaisuudesta voi puhua, kun perusasiatkaan eivät ole selviä saamelaispolitiikoille? Oikeudenmukaisuutta kannattaa lähteä tutkimaan perusoikeuksien ja resurssien kautta. Niitä ovat esimerkiksi äänioikeus, sananvapaus, vapaus valita asuinpaikka, elinkeinovapaus, terveydenhuolto, oikeus koulutukseen ja sosiaaliturvaan.

Nykyisen käräjien johdon kannanotoista paljastuu kantaväestön historian täydellinen vähättely, jota ei voi muuta kuin hämmästellä. Yli sata vuotta sitten muualta muuttaneiden porosaamelaisten tulee päästä päättämään siitä millä ehdoilla alueella pitempään asunut kantaväestö saisi asua näiden naapurina. Sanoma kuvastaa täydellistä inarinsaamelaisten kansan historian halveksuntaa. Ns. saamelaisen kansan historian vääristymiä ei sillä korjata, että suomenkielisten saamelaisten, joista varsin moni on saamenkielisten saamelaisten serkkuja ja sukulaisia, oikeudet nollataan. Tällaiset puheet muistuttavat pikemminkin eräiden historian hämärään unohtuneiden suurmiesten julistuksia.

Me saamelaiset tarvitsemme toinen toisiamme ja siksi meidän on varjeltava kaikin tavoin sukulaisuussuhteisiin perustuvaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, joka on auttanut meitä selviytymään vaikeampienkin aikojen yli. Saamelaisen kansan yhteisen tulevaisuuden nimissä toivoisin, että tiedotusvälineet jaksaisivat paneutua kansamme kysymyksiin sillä tavoin, että totuus voisi tulla esille.