Arvoisa oikeusministeri!

Johtamanne oikeusministeriö asetti marraskuussa 2020 toimikunnan korjaamaan saamelaiskäräjälaissa ilmenneitä ongelmia. Ministeriön mukaan kaikkein ajankohtaisinta oli selkeyttää "kuka on saamelainen". Työryhmän kokoonpano ja toimeksianto kertoi asioita seuranneelle ulkopuoliselle välittömästi sen, etteivät saamelaiskäräjälain epäkohdat tule korjaantumaan työryhmän työn tuloksena, vaan ongelmia tulee lisää. Tämä arvio on valitettavasti osoittautunut oikeaksi.

Suurin osa työryhmän saamelaisjäsenistä on kuulunut saamelaiskäräjien puheenjohtajistoon ja hallitukseen, osa virkamiehistä on kritiikittömästi samaistunut saamelaiskäräjiä hallitsevan pohjoissaamelaisten ja kolttien valtakoalition kantaan. Juuri nämä samat ihmiset ovat vuosien ajan näkyvästi vastustaneet Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO:n) ratkaisuja saamelaisasioissa, ennen kaikkea juuri niissä tapauksissa joissa ratkaistavana on ollut kysymys "kuka on saamelainen". Tämän asetelman perusteella ei ollut vaikea ennakoida, että työryhmän esitykset tulisivat toteutuessaan syventämään inarinsaamelaisten syrjintää - ilmiötä, jonka olemassaoloa virallinen Suomi ei ole toistaiseksi tunnustanut.

Kohti mielivallan laillistamista

Tiedossa olevat tulkintamahdollisuudet saamelaismääritelmästä, KHO toimivalta mukaan laskettuna, pyritään poistamaan laista, mikä merkitsee saamelaiskäräjien mielivallan laillistamista inarinsaamelaisten vahingoksi. Tätä puolustellaan sillä, että saamelaisten on voitava itse päättää siitä kuka on saamelainen. Tämä täysin oikealta kuulostava periaate vaatii kuitenkin syvempää tarkastelua. Kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden mukaan alkuperäiskansalla on tosiaankin oikeus itse päättää kuka siihen kuuluu ja millä menettelyllä ja perusteilla tätä koskevat päätökset tehdään.

Jo koko nykyisen saamelaiskäräjälain voimassaolon ajan inarinsaamelaisten saamelaisuudesta on lain mukaan mutta räikeästi mainitun ILO:n alkuperäiskansasopimuksen periaatteen vastaisesti päättänyt saamelaiskäräjien vaalilautakunta, hallitus ja yleiskokous, jotka kaikki ovat tiukasti pohjoissaamelais-kolttasaamelaisen enemmistöliittouman käsissä. Lain uudistamista valmistelleen työryhmän tavoitteena on poistaa laista täysin n.s. lappalaisperuste joka on antanut monille inarinsaamelaisille mahdollisuuden tulla otetuksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon - mikä on sama kuin henkilön saamelaisuuden virallistaminen. Lisäksi työryhmä haluaa poistaa laista KHO:n roolin henkilön saamelaisuutta koskevien päätösten ylimpänä valitusasteena.

Kaikki lukuisat tähänastiset saamelaiskäräjien sinänsä tarpeelliseen uudistamiseen tähtäävät, eduskunnassa uponneet lakiesitykset ovat olleet huonosti perusteltuja. Hämmästyttävää on, että ne ovat syntyneet kiireessä, vaikka yrittämiseen on tuhlattu vuosia ja taas vuosia. Nyt ajankohtainen lakiesitys on yksi tekele pitkässä rivissä huonosti perusteltuja ja inarinsaamelaisten ihmis- ja alkuperäiskansaoikeuksien kannalta syrjiviä esityksiä.

Työryhmän ehdotusten oletetaan poistavan käräjien enemmistön tiellä olevia ongelmia ja silottelevan saamelaiskäräjien ja oikeusministeriön vuorovaikutuksen ajoittain kuoppaista tietä. Tämä tehdään tietoisesti, jotta saadaan estettyä inarinsaamelaisten saamasta saamelaisstatus. Ei ole pois suljettua, että edessä on etninen puhdistus jossa saamelaiskäräjien vaaliluettelosta poistetaan kaikki ne saamelaiset, jotka Korkein hallinto-oikeus on määrännyt siihen merkittäviksi vastoin saamelaiskäräjien kielteistä päätöstä. Tämä saamelaisten sisäistä syrjintää edustava pyrkimys, joka nyt tahdotaan saattaa laiksi, vie kaksinaamaisuudessaan uskottavuuden saamelaisten ja Suomen valtion totuus- ja sovintoprosessilta. Puhutaan kauniisti ja vaatien saamelaisten oikeuksista alkuperäiskansana ja jopa kansallisesta vapaudesta, mutta Suomessa kysymys on yhden saamelaisryhmän pyrkimyksestä alkuperäiskansakomentoon joka suuntautuu yhden saamelaisryhmän, inarinsaamelaisten alistamiseen, heidän identiteettinsä kaappaamiseen oman perintöalueensa ainoana todellisena alkuperäiskansana ja sen kautta maittensa, vesiensä ja muiden luonnonvarojen haltijoina.

Yksinkertaistamalla kysymys muotoon "kuka on saamelainen" inarinsaamelaisten syrjijät pyrkivät varjelemaan omaa väkeään velvollisuudelta näyttää tosiasioita ja pysytellä niissä, niin kuin Suomen maanomistuksen oikeusperinne edellyttää. Inarinsaamelaiset ovat vanhoina aikoina käsittäneet että kuningas suojaa heitä ja heidän oikeuksiaan. Tähän luottaen he suojasivat oikeuksiaan perustamalla valtakunnallisen maanomistusmallin mukaisesti tiloja omille perintömailleen, ehkäpä osaamatta panna kylliksi painoa sille että kruunu, toisin sanoen valtio, omi siinä yhteydessä loput heidän perintömaistaan omiin nimiinsä.

Nyt saamelaiskäsitteen rakentajat haluavat saattaa Suomessa voimaan oman käsityksensä ja etujensa mukaisen mallin saamelaisen alkuperäiskansan maaoikeudesta, soveltaen sopivasti edukseen Tanska-Norjan maaoikeusperinnettä joka poikkeaa Ruotsin valtakunnassa, Suomi mukaan lukien, kehittyneestä maaoikeuslainsäädännöstä. Samaiset saamelaiskäsitteen rakentajat katsovat olevansa päteviä ja oikeutettuja arvioimaan inarinsaamelaisten soveltuvuuden saamelaisiksi, voidakseen toteuttaa 1960-luvulla virinneen strategisen kuningasajatuksensa julistautua inarinsaamelaisten vanhan Inarin lapinkylän maiden ja vesien oikeudenomistajiksi nykyajassa ja saattaa nämä maat saamelaiskäräjien kollektiiviseen omistukseen tai omistuksen kaikki olennaiset tunnusmerkit täyttävään hallintaan.

Inarinsaamelaisten syrjintä on lopetettava!

Sortohallinnon roolin itselleen ottanut saamelaisnationalistinen ryhmittymä on propagandallaan saamelaisten sorronalaisuudesta turruttanut suuren yleisön ja lumonnut etenkin saamelaisasioista vastaavan oikeusministeriön virkamiehet ja ilmeisesti aivan erityisesti Teidät, arvoisa oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin. Tämä päätelmä perustuu siihen, että nimissänne on asetettu jo useampi epäonnistunut lainvalmistelutyöryhmä, jonka jatkoa nyt ajankohtainen työryhmä esityksineen on.

Toisaalta olette hyvässä ja arvostetussa seurassa; Saamelaiskäräjät ja sen taustapiirit ovat tunnetusti kaiken kukkuraksi onnistuneet höynäyttämään alkuperäiskansaoikeuksienkin toteutumista valvovaa YK:n ihmisoikeuskomiteaa antamaan Suomelle langettavia päätöksiä. Se on jo sinänsä saavutus, valittajien puolelta röyhkeydessään ja komitean puolesta typeryydessään ehkäpä ainutlaatuinen, kun ottaa huomioon että päätösten ytimessä oli ajatus jonka mukaan KHO:n vastoin saamelaiskäräjien päätöstä saamelaiseksi katsoman inarinsaamelaisen valitseminen saamelaiskäräjien jäseneksi muka loukkasi valittajien oikeutta saada harjoittaa saamelaiskulttuuriaan. Muistutettakoon, että kyseinen ihmisoikeuskomitealle tehdyissä valituksissa ja komitean päätöksissä nimettömäksi jätetty, mutta kaikkien vähänkään asiaa tuntevien piirissä yksilönä tunnistettavissa oleva inarinsaamelainen, jonka omien ihmis-, poliittisten ja alkuperäiskansaoikeuksien mitätöinti saamelaiskäräjien ja ihmisoikeuskomitean toimesta ei millään tavoin vaivannut korkeaa ihmisoikeuskomiteaa, sai saamelaiskäräjien vaaleissa äänimäärän, joka oli selkeä näyttö hänen nauttimastaan luottamuksesta.

Saamelaiskäräjälaki ja sen saamelaismääritelmä ovat ehdottomasti uudistamisen tarpeessa. Saamelaiskäräjien vaaliluettelon perustana alun perin ollut väestönlaskenta oli epäammattimaisesti toteutettu ja sen tulokset jäivät siksi vaillinaisiksi. Luettelon myöhempi täydentäminen on tapahtunut kehnosti muotoillun, ensisijaisesti kieliperusteisen saamelaismääritelmän pohjalta ja sitäkin lain kirjaimen ja tarkoituksen vastaisesti soveltaen koska saamelaiskäräjät ei ole halunnut päätöksenteossaan huomioida sitä historiallista tosiasiaa, että inarinsaamelaiset menettivät kolonisaation seurauksena oman inarinsaamen kielensä sukupolvea aikaisemmin kuin Suomessa asuvat pohjoissaamea puhuvat porosaamelaiset ja kolttasaamelaiset omat saamenkielensä. Uuden lakiesityksen myötä mahdollisuus korjata syrjivät päätökset KHO:lle tehdyllä valituksella halutaan sulkea perusteilla, jotka eivät ole Suomen ratifioimien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisia.

KHO ratkaisut vaaliluetteloon ottamissa valitusasioissa osoittavat miten heikoilla perusteilla koko saamelaismääritelmä lepää. Itse kysymyksen asettelu "kuka on saamelainen" on epäonnistunut, koska ihminen ei ole saamelainen yleensä vaan hän kuuluu tai ainakin samaistuu johonkin saamelaisyhteisöön - joskus useampaankin.

Päätöksenteko siitä, kuka on alkuperäiskansan jäsen, kuuluu kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden mukaan ensisijaisesti näille yhteisöille. Nykyisen lain mukaisessa järjestelmässä yksilön saamelaisuudesta päättävät muiden saamelaisyhteisöjen jäsenistä kootut elimet soveltaen laissa olevia aikansa eläneitä perusteita, joilla karsinnasta selvinneet saavat laillistetun yleissaamelaisen aseman. Mitä itse menettelyyn tulee, inarinsaamelaisten kohdalla tässä menettelyssä on ensinnäkin toteutunut sellainen vääryys, että heidän saamelaisuudesta on ollut päättämässä enemmistö, joka koostuu henkilöistä joilla on olemattomat tai korkeintaan etäiset suhteet inarinsaamelaisuuteen ja sen erityislaatuun.

Syrjinnän pohjimmaiset vaikuttimet ovat täysin rationaalisia: toiminnan kannustimina ovat nykyajassa ja tulevaisuudessa tavoitellut konkreettiset taloudelliset ja valtaedut. Näiden saavuttamiseksi syrjinnän harjoittajien aktiivisin ydinjoukko on lietsonut monen saamenkielisen poro- ja kolttasaamelaisen inarinsaamelaisia kohtaan tuntemaa, huonosti kätkettyä vihaa ja kateutta. Lisäpontta antavat pelot siitä, että inarinsaamelaisten voimaantuminen tietäisi uhkaa vanhan Inarin lapinkylän alueella asuvien muiden saamelaisten asemalle. Inarinsaamelaisten historia tuntien tällaiset pelot lienevät täysin turhia, vaikka odotettavissa olisikin tällaistenkin kysymysten saattaminen sopimuspohjalle kunhan inarinsaamelaiset ensin saisivat itsensä järjestyneeksi oman, luonteeltaan julkisoikeudellisen alkuperäiskansa-itsehallinnon puitteisiin. Tämän toteuttamisessa, Teillä, arvoisa oikeusministeri, olisi pysyvää kunniaa tuottava haaste.

Syrjintään liittyy toisinajattelijoiden leimaamiseen saamelaisvastaisiksi, väärien ajatusten levittäjiksi. Vihanlietsojat ja heidän myötäkulkijansa eivät näy ymmärtävän, että nyt olisi aika pysäyttää pohjimmiltaan samaa väestöä jakavan lainsäädännön valmistelu ja sen sijaan ennen seuraavaa, uudelta pohjalta lähtevää yritystä tehdä pätevä saamelaisten väestölaskenta ja olosuhteiden kartoitus.

Onneksi meillä KHO on huomannut saamelaiskäräjälain tulkinnan kielteiset puolet, kun se on arvioinut asiaa kokonaisvaltaisesti sukulaisuuden ja elinkeinojen yhtäläisyyden kannalta. Tämä tarkoittaa juuri sitä, ettei samoissa olosuhteissa eläviä sukulaisia vastoin heidän tahtoaan voida estää saamasta saamelaisstatusta. KHO:ssa on ymmärretty, että saamen- ja suomenkielisten saamelaisten taloudelliset ja yhteiskunnalliset ongelmat ovat samanlaisia, ja että näiden kahden ryhmän välillä ei ole elintapojen ja tottumusten tai ammatillisen rakenteen osalta minkäänlaisia eroja.

Tämä KHO:n ratkaisujen linja on myös linjassa ILOn sopimuksen pääperiaatteiden kanssa. Käsitevuoto asiasta suureen yleisöön päin on myös selventänyt sen mistä on kysymys. Onneksi tällainen samaa väestöä jakava keinotekoinen ja epäoikeudenmukainen muuri ei ole pysyvä. Kuten keskustelu saamelaiskiistasta osoittaa on vääryyksistä ja valheista helpompi päästä perille vapaassa yhteiskunnassa, jossa julkinen keskustelu toimii. Juuri tässä on demokratian ja diktatuurin ero. Meillä on kuitenkin kestänyt yllättävän kauan ennen kuin saamelaismääritelmää koskeva kupla puhkesi. Kuten KHO:n ja viimeistään YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisut osoittavat, aletaan vihdoinkin ymmärtää se, että Suomessa asuvien saamelaisten ongelmat on ratkaistava Suomessa eikä valtameren takana YK:ssa. Tämä periaate on täysin linjassa ILO:n alkuperäiskansaoikeussopimuksen kanssa, jonka mukaan kansallisvaltioilla on sekä oikeus että velvollisuus luoda omat kansalliset mallinsa sille miten sopimuksen periaatteet toteutetaan ja sovelletaan kussakin maassa. Sen sijaan sopimuksesta ei löydy perusteita sellaisille syrjiville käytännöille joita Suomessa on harjoitettu eikä sellaisille kansallisille lakimääräyksille mitä oikeusministeriön asettamat työryhmät toisensa jälkeen ovat esittäneet ja jollaisia nyt ajankohtainen työryhmän esitys sisältää.

Aikaisemman saamelaispolitiikan ongelmiin liittyvän historian tuntien saatoin jo varhaisessa vaiheessa sanoa, ettei nykyisenkään työryhmän kiihkeää saamelaisnationalistista ajatussuuntaa edustavilta jäseniltä kannattanut odottaa tunnollista totuudessa pysymistä. Saman pitkän kokemuksen perusteella joudun edelleenkin kysymään ovatko oikeusministeriön edustajat työryhmässä olleet sinisilmäisiä vaiko vain älyllisesti laiskoja, vai miltä suunnalta on etsittävä selitys sille että he työryhmästä toiseen myötäilevät saamelaiskäräjien syrjivää linjaa. Itse asiassa tällainen samoin ajattelijoiden suljetussa piirissä tuskin olisi voinut tuottaa muunlaista tulosta. Tämän kaltaisen vain yhtä ajatussuuntaa edustavan elimen päätökset ovat kokemuksen mukaan osoittautuneet älyllisesti epätyydyttäviksi. Tässä tapauksessa meille on lisäksi taas kerran näytetty, että saamelaispolitiikan todellisuudessa epätäydellisyys, epärehellisyys ja todellisuuden tajun puute ovat ennemminkin rehottavia kuin millään tavoin uhanalaisia luonnonvaroja.

Lakityöryhmän jäsenet edustavat voimakasta yksinvaltaan tähtäävää kansanliikettä "hyvän asian puolesta", jota virallisen saamelaisuuden ulkopuolelle syrjityt eli statuksettomat saamelaiset uhkaavat oikeutetuilla vaatimuksillaan. Saamelaiskäräjien nykyinen toiminta inarinsaamelaisia kohtaan on ollut keskeytymätöntä kamppailua näitä vastaan. Vain inarinsaamelaisten alistettuun asemaan sopeutuvat inarinsaamelaiset kelpuutetaan mukaan saamelaiskäräjien työhön. Saamelaiskäräjien kannalta näyttää olevan hankalaa, että alkuperästään ja oman saamelaisryhmänsä erityislaadusta tietoisemmat inarinsaamelaiset ovat ylipäätään asettuneet vastustamaan saamelaiskäräjille suotua valtaa. Juuri se antaa käräjien käsityksen mukaan sille oikeuden kohdella inarinsaamelaisia mielivaltaisesti. Peräänkuulutan, että kaikki tiedostavat ihmiset vastustaisivat tällaista yksinvaltaan pyrkivää kehitystä.

Saamelaiskäräjien hallinto kuvastaa äärimmäisellä ja intensiivisellä tasolla käräjien rajattoman vallan tavoitetta, ennen näkemätöntä syrjintää inarinsaamelaisia kohtaan, vertaansa vailla olevaa valtion hallinnon, poliitikkojen ja tiedotusvälineitten manipulointia, jolla on pyritty ohjaamaan suuri yleisö myötämielisiksi saamelaisten "oikeutetuille" tavoitteille. Samalla se kuvastaa rodullisen paremmuuden ideologian tuhoisaa voimaa ja äärimmilleen vietyä rasismia. Mielenkiintoista on ollut havaita, etteivät valtakunnallisen tason poliittiset päättäjät ole tajunneet kysyä miten nykyaikainen yhteiskunta voi olla tekemättä mitään tällaisen saamelaisaktivistiryhmän edessä, vaan antaa saamelaiskäräjille pelitilaa käydä julistamatonta sotaa suomenkielisiä saamelaisia ja kohta koko Suomen valtiota kohtaan. Ei edes se että manipulointi on laajentunut myös YK:n elimiin asti näy huolestuttavan valtiotason päättäjiä.

Tilanne on vielä korjattavissa

Onneksi kiista saamelaispolitiikan suunnasta ei vielä ole täysin myrkyttänyt ihmisten välejä Ylä-Lapin arjessa. Päinvastoin tilanne antaa ennemminkin toivoa siitä, että kunhan myrkynkylvö saataisiin loppumaan, tilanne olisi palautettavissa rauhallisempiin uomiin jossa saamelaisten asioita päästäisiin edistämään rakentavassa vuorovaikutuksessa Suomen valtion kanssa.

Onneksi nykyinen saamelaismääritelmä, tämä saamenkielisten ja suomenkielisten saamelaisten erottamiseksi tarkoitettu muuri, vuotaa. Arjen tasolla saamelaiset ihmiset haluavat ylläpitää työ- ja vapaa-ajan verkostojaan eli erottaviksi tarkoitettujen rajojen. Saamelaiskäräjien erottelupolitiikka ei onneksi toimi käytännön tasoilla: kukaan ei halua luopua sukulaisistaan, ystävistään, työkavereista jne. vain siksi että pohjois- ja kolttasaamelaisten hallitsema saamelaiskäräjät vaalilautakuntineen on hyväksynyt toiset heistä saamelaisiksi ja evännyt toisilta näiden saamelaisuuden virallistamisen.

Saamenkieliset ja suomenkieliset saamelaiset juttelevat keskenään julkisesti perin vapaasti asioistaan. Monilla matkoillani saamelaisalueelle olen hämmästellyt sitä, että ihmiset joiden kanssa olen ollut tekemisessä puhuivat täysin vapaasti ja arkailematta mielipiteistään kanssani. Monta kertaa osa tapaamistani ihmisistä on yrittänyt pumpata omat ennakkoluulonsa minuun, mutta olen yhtä lailla kiitollinen heidän avoimuudestaan. Useat vanhemmat ihmiset tuntuivat suhtautuvan vähän päätään pudistellen odottavasti tulevaisuuteen.

Moni sanoi, että Inarin alueen vanhimman väestöryhmän, inarinsaamelaisten syrjintä on ollut suuri erehdys. Toiset paheksuivat sitä, että saamelaiskäräjien vallanpitäjät pyrkivät ahtaalla etnopolitiikallaan erottamaan sukulaiset toisistaan. Ihmiset puhuivat minulle kaikista asioistaan, puutteista, mahdollisesta tyytymättömyydestään niin luonnollisen avoimesti julkisimmissakin paikoissa. He kyseenalaistivat myös totuus- ja sovitteluprosessin. Keskusteluissa kävi säännöllisesti ilmi, että suurin osa väestöstä ei edes tiedä mitään niistä asioista, joita saamelaiskäräjien johto heidän selkänsä takana valmistelee, ja vielä vähemmän siitä, mitä karuja tavoitteita ja seurauksia noiden suunnitelmien korulauseiden sisällä piilee.

Varhaisemmat saamelaisaktivistit, joihin itsekin kuuluin, johtivat vaatimuksillaan paikallisen suomalaisen kulttuurin murrokseen. Vaatimukset ILOn sopimuksen ratifioimiseksi lisäsi saamelaisten ylivertaisuuden tunnetta. He olivat uskaltaneet vastustaa suomalaisten enemmistön ylivaltaa: nyt lähdettiin avoimesti vaatimaan maiden palauttamista takaisin saamelaisille. Samalla toteutuisi vapaus, veljeys, ja tasa-arvo. Aktivistien haaveena oli luoda uudestaan kuvitellun kultaisen menneisyyden Saamenmaa.

Saamelaiseliitin suurta huvia on ollut kaikkien tosiasioiden kiertäminen tai mitätöiminen. Tälle tielle tuli kuitenkin seinä vastaan kiistassa "kuka on saamelainen". Saamelaisstatusta hakeneiden suomenkielisten saamelaisten esittämät faktat pyrittiin kevytmielisesti torjumaan ja pyyhkäisemään pois muka saamelaisvastaisina. Viimeistään tässä käännyttiin kuitenkin tuhon tielle. Jos lakeihin suhtaudutaan valikoivan suurpiirteisesti, niin onko sitten ihme, ettei oikein ymmärretä mitä siitä voi seurata. Nyt on jo vuosikausia ollut käynnissä saamelaisaktivistien ja saamelaiskäräjien sota Suomen valtiota ja sen oikeuslaitosta vastaan. "Sota" on tässä kuvaannollinen ilmaus, mutta nuoret saamelaiset aktivistitaiteilijat ovat jo vuosia tuottaneet teoksia, jossa vilisevät terroristinaamiot, ampuma- ja terä-aseet, erilaiset räjähteet ja hirttoköydet, ja kaikki tämä ei-saamelaisten taidekriitikoiden taputtaessa käsiään ja rahastojen jakamien apurahojen turvin. Kaoottisuutta lisää se, että samaan aikaan saamelaiskäräjät ja oikeusministeriö ovat mitä läheisimpiä liittolaisia saamelaisaktivistien inarinsaamelaisia vastaan ajamassa maan- ja identiteetinvalloituskampanjassa.

Vetoaan Teihin, arvoisa oikeusministeri Henriksson: Tehkää loppu tästä farssista!

Jouni Kitti
Saamelaisvaltuuskunnan jäsen 1973-1996
Saamelaiskäräjien jäsen 1996-1999
Saamenkielisen Sapmelas-lehden entinen (1980-1999) päätoimittaja