Arvoisat saamelaiskäräjien puheenjohtajaehdokkaat!

Olen päättänyt kirjoittaa teille avoimen kirjeen, koska meissä on jotakin yhteistä: olemme kaikki saamelaisia, osa pohjoissaamelaisia, osa kolttasaamelaisia ja osa inarinsaamelaisia. Vailla edustusta käräjillä ovat vielä n.s. statuksettomat saamelaiset, mutta ehkä vielä tulee sekin päivä että koko tämä ikävä ilmaisu voidaan siirtää historiaan. Teillä on valta siihen, että tähän tähtäävä uudistus voitaisiin toteuttaa, tai ainakin valmistella, vielä teidän toimikaudellanne.

Arvostan sitä, että olette ilmoittaneet julkisesti olevanne käytettävissä saamelaiskäräjien vastuunalaiseen puheenjohtajan tehtävään. Muistakaa, että valinnan puheenjohtajasta tekevät muutkin kuin teitä äänestäneet, ja että puheenjohtajan ei tulisi edustaa vain valitsijoitaan, vaan kaikkia saamelaisia joilla on äänioikeus saamelaiskäräjävaaleissa, ja jopa näiden lapsia joilla ei ikänsä puolesta vielä tätä oikeutta ole.

Saamelaiskäräjien puheenjohtajan tehtävässä punnitaan sanoja huolellisemmin kuin muissa tehtävissä, ennen kuin ne merkitään paperille tai lausutaan mikrofoniin. Toivoisin että se teistä, joka valitaan puheenjohtajaksi, ja ne, jotka valitaan varapuheenjohtajiksi, välttäisivät iskulauseita ja kaikenlaisia sellaisia ilmauksia, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Saamelaisuuden lisäksi meillä on vielä muutakin yhteistä, arvoisat puheenjohtajaehdokkaat. Se on meidän menneisyytemme suomalaisessa koululaitoksessa, jossa meidät on pyritty suomalaistamaan. Se, tapahtuiko tämä hyvinkin jyrkillä menetelmillä, vaiko ehkä vain opetusohjelmaan ja n.s. salattuun opetusohjelmaan sisäänrakennettuna, riippui vain sitä millä vuosikymmenillä itse kukin koulunsa kävi. Sellainen jättää jälkensä ja tekee kenet tahansa mietteliääksi.

Monet teistä ovat viettäneet koulussa pitemmän ajan kuin minä omassani. Luotan siihen ettei ihminen ole koskaan liian vanha oppiakseen, ja siihen että lisääntyvä todellisuuspohjainen tieto esimerkiksi eri väestöryhmien ja saamelaisryhmien elämästä ja siirtymisistä auttaa teitä kaikkia suhtautumaan toisiin saamelaisyhteisöihin rakentavasti ja keskittymään keskinäisen valtakamppailun sijasta todellisten ongelmien ratkaisemiseen. Saamelaiset eivät ole sellainen kaikkia oikeuksia vailla oleva alkuperäisväestö, jonkalaisena se on haluttu maalata. Mutta tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö vielä olisi paljonkin parannettavaa. Se on kuitenkin tehtävä yhdessä ja antaen arvo kaikille ihmisille - niin kaikille saamelaisille kuin pääväestölle.

Olen päättänyt kirjoittaa teille tämän kirjeen, koska olen lukenut ja kuullut mielipiteitänne ja johtopäätöksiänne saamelaisten menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta: Ne poikkeavat niin paljon omistani, että arvelin jonkin meistä olevan väärässä. Ajattelen lähinnä sellaisia kuin torjuva suhtautumisenne statuksettomien saamelaisten oikeudellisen asemaan korjaamiseen, vaatimukset ILOn sopimuksen ratifioimisesta tuntematta perinpohjaisesti ne olosuhteet, joihin sitä olisi tarkoitus soveltaa, puhumattakaan siitä, että seurauksia ei ole millään tavoin ennakoitu.

Ajattelen vaatimuksianne saamelaiskulttuurin heikentämiskiellon ottamisesta metsähallituslakiin, vaikka käsite saamelaiskulttuuri jää niin epämääräiseksi että se tuottaisi lähes täydellisen veto-oikeuden. Ajattelen myös saamelaisradion poliittisesti yksipuolista tukemista, johon saamelaiskäräjät ei ole suunnannut minkäänlaista kritiikkiä.

Otan nämä asiat esille, koska kannanotoissanne on juuri kysymys nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Jos kyse olisi pelkästään menneisyydestä, en olisi kirjoittanut teille tätä henkilökohtaisesti. Teidän kannanottonne, joita olette monessa eri yhteydessä esittäneet, on monia oivalluksia, mutta sallikaa, että palaan eräisiin niistä. Yksi on vaatimus ILOn sopimuksen ratifioimisesta. Oletteko loppuun asti varmat, että sopimuksen ratifiointi hyödyttää äänestäjäkuntaanne? Oletteko varma, että metsähallituslakiin otettava saamelaiskulttuurin heikentämiskielto parantaa äänestäjäkuntanne oikeudellista asemaa tai elvyttää saamenkieltä?

Niinpä tässä yhteydessä yritän vihjata, että olette ilmaisseet itsenne huonosti nostaessanne esiin asioita, sillä oman edun tavoittelu tapahtuu aina muiden kustannuksella, harjoittipa sitä poliitikko tai yhteisö. Tietyissä asioissa olen näkevinäni aivopesua, mutta on vaikea sanoa oletteko uhreja vai oletteko itsekin mukana pesijöiden joukossa. Monet teistä ovat nähneet saamelaisuuden pahimman uhan olevan statuksettomissa saamelaisissa. Tämä ei ole totta, ja jos vieläkin ajattelette sen olevan totta, en voi muuta neuvoa antaa kuin että mars opiskelemaan saamelaisten historiaa.

Meidän saamelaisten on korkea aika palata demokratian juurille ja hangata sana statukseton pois saamelaisesta todellisuudesta, jotta todellisuus tajuttaisiin siksi mikä se on ja mikä sen kuuluu olla.

Arvoisat puheenjohtajaehdokkaat! Saarnat eivät ole minun vahva puoleni, vaikka sitäkin on näissä asioissa jo tullut tehtyä. Ehkä todellisuuden tajua edustaa kyky olla luomatta illuusioita, tai ainakin se, että ei anna niiden johdattaa itseään. Kulloinkin muodissa olevien virtausten piirissä luotujen, iskulauseiden tavoin käytettyjen termien viljely saattaa sopia noiden ideavirtausten viattomille kannattajille, tai demokratian naamarin takana irvisteleville demagogeille. Mutta ne eivät sovi teille, joiden pitäisi tietää totuus saamelaisten tilasta.

Itse en lukeudu yhdenkään puheenjohtajakandidaatin opetuslapsiin. Olen siihen liian vanha ja sitä paitsi oman oppini kannattaja. Oppiini kuuluu, että yksilö tulee esille asioitten takaa, mutta tuo myös asiat mukanaan. Olen edullinen henkilö leimattavaksi, koska kauttani on voitu leimata myös asiat. Yksipuolisuus ei minua silloin häiritse, kun kysymyksessä on saamelaispoliitikkojen omat valinnat, joita edustavat myös puheenjohtajaksi pyrkivät käräjien jäsenet.

Puheenjohtajakandidaattien lupaukset sisältävät ehdotuksia laidasta laitaan. Jotkut lupaavat jatkaa samalla tiellä kuin tähänkin asti, toiset kaipaavat enemmän tosiasioita esitysten pohjaksi, toiset parempaa lain kunnioitusta, toiset inarin- ja kolttasaamelaisten huomioon ottamista yhdenvertaisuuden pohjalta. Mutta kuka puolustaisi aidosti saamenkieliä jotka ovat saamenkansan tärkein side, sen koossapitävä voima, sen itsenäisyyden perusta? Jos saamenkielten yli huuhtelee vieraitten kielten vaikutus, niiden kestokyky on saavuttanut rajan. Toisaalta, jos saamenkielet eivät elä aikansa mukana, jos niillä ei pysty ilmaisemaan nykyelämään liittyviä asioita, sekin on merkki kuolonkankeudesta. Saamenkielten tuhoutumisen mukana ei menetä mitään vähäisempää kuin saamenkansan olemassaolo.

Vaikka saamenkielellä suoranaisesti elämöidään saamelaispolitiikassa, ja vaikka sitä käytetään siinä lyömäaseena, Suomen 10 000 saamelaista puhuu päivittäin saamenkieltä todellisuudessa enää 1000-1400 saamelaista. Saamenkieltä pitäisi suojella saamenmassa samalla tavoin kuin luontoa. Tai ehkä ei ensisijaisesti suojella, vaan viljellä, lannoittaa, ruokia, kirjoittaa, puhua, oppia ja opettaa.

Otan vapaudekseni esittää tässä yhteydessä teille joitakin kysymyksiä ja toteamuksia, jotka ovat hajanaisia, ehkä kompuroivia, kenties hämmentäviäkin sattumanvaraisuudessaan. Yhteisen hyvän puolesta taistelevat saamelaiskäräjien jäsenet, historiallisen välttämättömyyden airuet eivät ole tähän mennessä erityisemmin suosineet saamenkieltä ja saamenkielistä kirjallisuutta.

Oletteko tietoinen, että saamenkieli on luultavasti vanhempi ja kestävämpi kuin mikään järjestäytyneen yhteiskunnan muoto? Siinä valossa vastenmielisyys ja piittaamattomuus, jota johtavat saamelaispoliitikot ovat saamenkieltä kohtaan osoittaneet, on pöyristyttävää. Yksi niistä suurista historiallisista harhaluuloista, jotka imeytyivät meille suomalaisessa koulussa, oli käsitys siitä että saamelainen kehittyi paimentolaisesta uudistilalliseksi. Harva taitaa tietää, että tällainen ajatus kuvastaa valtion pyrkimystä määritellä meidät, naulita paikoilleen. Saamelaisten historia on tätä paljon monipolvisempi, ja tänä päivänä saamelainen voi olla myös paljon muuta kuin poronomistaja. Tätäkin puolta olisi syytä viljellä kun rakennetaan kuvaa saamelaisista niin saamelaisten itsensä kuin laajemman yleisön mielessä.

Arvoisat käräjien puheenjohtajaehdokkaat! Esittämänne kommentit eivät ole saaneet minua vakuuttumaan siitä, että ajamanne saamelaisuus olisi käytäntöön soveltuva. Se on mielestäni vastoin ihmisluontoa. Saamelaisuus ei mielestäni menesty silloin kun se joutuu kilpailemaan markkinatalouden kanssa. Muistutan teitä myös siitä miten valta rappeuttaa ja miten helposti ihmisarvo unohtuu.

Oletteko koskaan pohtineet sitä, että jos asetetaan vaakakuppiin ne edut, jotka vahingoittuisivat saamelaiskäräjien vetäytyessä ILOn sopimuksen ratifioimisesta, ja toisaalta ne edut, jotka vaarannetaan saamelaiskäräjien pysyessä päätöksessään että sopimus on ratifioitava, tuloksesta ei voi olla epäilystä - silloinkin jos tuntemattomille tekijöille ja vaikeasti arvioitaville todennäköisyyksille annetaan mahdollisimman suuri pelivara Ensin mainitut edut ovat muutamien harvojen saamelaisten valtapyrkimyksiä - hyvin läpinäkyvässä ideologisessa valepuvussa. Jälkimmäisiä etuja voi ilman mahtipontisuutta sanoa kaikkien saamelaisten eduksi.

Teidät on vedetty julkisuuspeliin, jossa puheenjohtajan valtaa hakeville käräjien jäsenille annetaan mahdollisuus tulla mediassa huomatuiksi. Ratkaisevaa huomatuksi tulemisessa on henkilön mielipiteillä, näytöillä ja karismalla. Valitettavasti tällaisella imagonrakennuksella on sivuvaikutuksensa. Saamelaispolitiikasta on osin tullut mediateatteria.

Jotkut puheenjohtajakandidaatit ovat syystä tai toisesta olleet toimittajille mieluisempia haasteltavia kuin toiset. Suosikeille tarjoutuu aina tilaisuus esiintyä, heidän ei tarvitse kuin aivastaa oikeaan suuntaan niin heti kohta he ovat esillä saamelaisessa mediassa. Toiset saamelaispoliitikot taas eivät pääse esille kuin kielteisten otsikoiden alla ja toimittajien puheen ja tekstin leimatessa heidät tavalla tai toisella huonoiksi saamelaisiksi. Tämä johtaa siihen, ettei ehdokkaista aina valita parasta ja soveliainta, vaan se, josta syntyy vetovoimaisin mielikuva.

Arvoisat puheenjohtajakandidaatit. Oletteko ajatelleet, että inarinsaamelaisten maille myöhemmin tulleet väestöryhmät - niin suomalaiset, pohjoissaamelaiset kuin koltat - edustivat ihmisiä, jotka halusivat päästä eroon jostakin epämiellyttävästä menneisyydestään, tai joiden oli suoranainen pakko jättää omat alueensa? Yksilöinä, perheinä, ryhminä tai jopa kokonaisina kyläkuntina he pakenivat ikäviä tapahtumia, köyhyyttä, sairauksia, sotia tai laidunmaiden ahtautta. Osalle näiden tulijoiden jälkeläisiä ei nyt riitä, että heidän vanhempansa on otettu vastaan, ja että he ovat saanet asettua asumaan ja elämään muiden kanssa tasa-arvoisina. He haluavat ottaa inarinsaamelaisille pyhän maan hallintaansa, väittäen sen kuuluneen itselleen ikiajoista. Oletteko miettineet, mitä tämä on, ja miltä se tuntuu alkuperäisistä asukkaista? Oletteko tietoisia siitä, että totalitaarinen yhteiskunta alkaa tavallisesti siitä, että joku tyranni käyttää pelkoa ja tietämättömyyttä hyväkseen kukistaakseen hankalan vastarinnan. Vähitellen tällaiset toimenpiteet ulottuvat yhä suurempaan ja suurempaan osaan kansasta. Sellainen syö kansan moraalin luita myöten, eikä suinkaan säästä vallanpitäjiä, jotka uskovat olevansa turvassa.

Vaalikampanjan aikana kuumin kysymys oli ILOn sopimuksen ratifiointi. Tiesittekö, että Te ehdotuksellanne olisitte riistäneet inarinsaamelaisilta oikeuden määritellä omat historialliset alueensa ja sen kuka on inarinsaamelainen. Ratifiointi olisi siirtänyt nämä kaksi tehtävää pohjoissaamelaisten ja kolttien muodostamalle saamelaiskäräjien enemmistölle. Eikö se ole juuri sitä mitä Te itse olette ilmoittaneet vastustavanne? Puheitten ja tekojen välillä vallitsevan uskottavuuskriisin laukaisemiseksi mahdollinen ILO:n sopimuksen ratifiointiin tähtäävään työhön on sisällytettävä ratkaisut, joilla tämä ristiriita puretaan.

Myös vihamielisyys kantaväestöä kohtaan näyttää kaikista koruslauseista huolimatta olevan kiihkeätä, jos kohta myös pääväestön epäviralliset edustajatkaan eivät tunne mitään rajaa sille miten he puhuvat saamelaisista sosiaalisen median palstoilla. Päin vastoin kuin Ruotsin ja Norjan saamelaispiireissä nykyään julistetaan, Suomessa saamelaiset ja suomalaiset eivät pelkästään elä rinnan samassa yhteiskunnassa, vaan kyllä he elävät ihan oikeasti samassa yhteiskunnassa. Väestöryhmien suhtautumisen toisiinsa tulee olla sen mukainen.

Oletteko tietoisia siitä, että suurimman vaaran täkäläisten ihmisten oikeuksille itse asiassa muodostavat saamelaiskäräjien ajamat lainmuutoshankkeet, jotka merkitsevät käräjien ohjauksen ja valvonnan lisääntymistä valtion hallussa olevien alueiden lisäksi myös yksityisillä alueilla? Sellainen muuttaa jyrkästi maantapaa, tuoden turhia ristiriitoja. Jos onnistutte kääntämään saamelaiskäräjät uudelle kurssille, ajamanne lainmuutoshankkeet, joista kukaan ei vielä tiedä mitään, mutta jotka te ehkä toimikautenne aikana panette vireille, voivat tuoda uutta toivoa alueen kaikille asukkaille, ja tietenkin saamelaisille. Näillä eväillä!