Saamelaisten arvoista, mitä ne ovat?
Vuonna 2015 väitteli Norjassa tohtoriksi Lill Fredriksen Jouni Antti Vestin kaksiosaisesta saamenkielisestä romaanista "Arbbolaccat" eli suomeksi sanottuna "Perilliset". Arbbolaccat ja Jounin Antin muut kirjat ovat saaneet saamelaistutkijat viimeinkin ymmärtää sen miten tämän kirjailijan teosten merkitys on saamelaisille sama kuin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä oli suomalaisille. Samalla väitöskirja on osoitus siitä, että tutkijatkin alkavat ymmärtää mitä pienelle saamenkieliselle yhteisölle merkitsee saamenkieli; ilman kieltä ei ole saamelaiskulttuuria. Se on vain kuitenkin yksi osa kokonaiskuvasta.
Tässä yhteydessä kiinnitän huomiota siihen mitä Yrjö Niiniluoto kirjoitti teoksessaan "Mitä on olla suomalainen" (1957): "Kansalla, rodulla on ankkureita, jotka kiinnittävät sen menneisyyteen, alkuperäänsä: on muinaistieto ja kieli, ruumiillinen ja henkinen rakenne, usein uskontokin. Nämä ankkurit ovat heitetyt niin syvään, ettemme enää saa selville, missä ne ovat kiinni. Me tiedämme kuitenkin, että ne pitävät ja määräävät kulkuamme, emmekä ole tuuliajolla."
Kuten Niiniluoto toteaa edellä olevassa sitaatissa, kansallisen identiteetin tärkeitä tekijöitä ovat etnisyys ja kieli sekä kulttuuri ja sen syvärakenteet. Jos haluamme ymmärtää saamelaista identiteettiä, on tärkeää tietää saamenkansan ja kulttuurin monet taustat eli juuret. Saamelaisessa kulttuurissa ja elämäntavassa vielä tänä päivänäkin keskeiset arvot, uskomukset ja käyttäytymistavat tulevat esille siellä missä saamenkieli elää. Mutta perinnetieto ja tietämys omasta saamelaisesta alkuperäisyydestä elävät myös siellä, missä saamen kieli on vaihtunut suomeksi.
Saamenkielentaitoisilla saamelaisilla ei ole mitään syytä osoittaa sormella näitä saamelaisia, jotka ovat menettäneet saamenkielensä nykyään yhä paremmin ymmärretyssä prosessissa, jossa yksilöiden ja perheiden voima ei riittänyt kehityksen suunnan kääntämiseen. Nykyoloissa, paremmalla kokemuksella ja ymmärryksellä suunta voidaan kääntää ja saamen kieltä ja kulttuuria vallata takaisin. Jos saamenkielentaitoiset syrjivät kielitaidottomia tunteakseen ylemmyyttä, he potkaisevat todellisuudessa jakkaran itsensä alta.
Kun olen viime vuosina seurannut saamelaiskäräjien eliitin ulostuloja saamelaisille tärkeistä asioista, jotain oleellista niistä on jäänyt puuttumaan - se miten saamelainen kansallinen identiteetti todellisuudessa tämän päivän yhteiskunnan rakennemuutoksessa muodostuu. Mitä kieli ja kirjallisuus sen rakentamisessa merkitsevät, vai merkitsevätkö ne yhtään mitään? Saamelaisiin arvoihin liittyvää identiteettiä ei nimittäin voi "keksiä" tai sanella ulkoa käsin uusiksi, vaan sen on perustuttava tosiasioihin ja kulttuurisesti kestävälle pohjalle. Tällaista ei edusta yritys omia yksinoikeus saamelaisten arvojen aitouden tuomarina toimimiseen perustamalla "Saamelaiset arvot" -niminen yhdistys. Jo pelkkä tuon nimen valinta osoittaa, että puuhamiesten kulttuurien olemusta koskevat näkemykset eivät yllä edes peruskurssitasolle.
Saamelaisen identiteetin kehittymisen taustalla on historiallisen ja ylisukupolvisen kehityksen jatkumo, jota ei ahtailla etnopoliittisilla määritelmillä voida luoda halutunlaiseksi. Kestävä saamelainen identiteetti voidaan muodostaa vain saamenkansan ylisukupolvisen jatkumon pohjalle, jota esim. Jouni Antti Vestin kirjoissa tuodaan kiitettävällä tavalla esiin. Tämän periaatteen tunnustaminen näyttää olevan nykyiselle saamelaiseliitille ylivoimaisen vaikea asia. Ahtailla etnopoliittisilla käsitteillä tätä ei ratkaista, vaan pikemmin sekoitetaan.
Saamelaisiin arvoihin liittyvä identiteetti on merkittävä osa itse kunkin henkilökohtaista identiteettiä. Siksi olenkin pitänyt lappalaisen identiteetin nykyaikaisia muokkausyrityksiä jokseenkin moraalisesti arveluttavina. Kyseisillä ylhäältä käsin sanelluilla muokkaushankkeilla on poikkeuksetta pyritty rienaamaan ja kritisoimaan tavallisen inarinsaamelaisen väestön keskuudessa vallitsevaa perinteistä identiteettiä leimaamalla se "saamelaisvastaiseksi" sekä lietsomaan suureen yleisöön päin tarpeetonta vähättelyä. Kansallistunteen ja -identiteetin kyseenalaistamisesta onkin tullut nykyajan maailmassa lähes kunniateko monikultturismin nimiin vannovan saamelaiseliitin ja kulttuuripiirien keskuudessa. Tällaiset lappalaisen identiteetin muokkausyritykset ovat lisääntyneet voimakkaasti erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana, yleissaamelaisuudeksi muuntautuneen pohjoissaamelaisen ideologian nousun myötä.
Saamelaisiin arvoihin sisältyvää identiteettiä ei mielestäni tarvitse keksiä uudelleen, eikä näiden arvojen suojelemiseen kaivata mitään etnisiä moraalinvartijoita tai identiteettipoliiseja. Saamelaisilla on jo entuudestaan hyvä identiteetti, joka nauttii laajaa kannatusta niin lappalais- kuin saamelaisväestön keskuudessa. Kansallistunteella ja -identiteetillä on edelleen oma paikkansa saamelaisten sydämissä ja yhteiskunnassamme, aivan kuten sillä on ollut historiassa aiemminkin.
Kansallisaatetta voidaan väärinkäyttää, ja siksi sen ilmentymiä ja saarnaajia on pidettävä silmällä. Itsessään kansallistunne on kuitenkin terve ja rakentava ilmiö. Saamelaisuus ja siihen kuuluva lappalaisuus ovat juurtuneet meihin syvälle, eikä sitä saa meistä helposti pois pyyhittyä. Sen sijaan, että yrittäisimme keksiä saamelaisille uuden identiteetin, näen, että meille aikaisempien sukupolvien luovuttaman lappalaisen identiteetin elvyttämiseen ja voimaannuttamiseen tulisi käyttää nykyistä enemmän yhteiskunnallisia voimavaroja.
Saamelaisten ja lappalaisten yhteiset arvot on ollut vahvin meidän identiteettiä varjelevista tekijöistä. Itsenäisyys, vapaus, alueellinen koskemattomuus sekä oikeus omaan kieleen ovat puolestaan merkittävimpiä saamelaisaatteen rakennusmateriaaleja. Ei olekaan sattumaa, että juuri nämä edellä luetellut asiat ovat niitä samoja, joita saamelaiskäräjien nykyeliitti on politiikallaan parhaansa mukaan pyrkinyt murentamaan. Saamelaisutopia muodostaa vahvan voiman eliitin pyrkimyksille rakentaa valtioiden rajoista vapaa saamenmaa. Siksi se pyrkii kaikella voimalla nykyiset arvot kumoamaan. Sekin on jo monta monituista kertaa nähty, että saamenkielestä ei ole niin väliä, miten sille käy. Siitä on konkreettinen esimerkki saamenkielisen Sapmelas-lehden lopettaminen, jonka saamelaisparlamentti surutta teki. Ilman Norjan valtion vahvaa panostusta saamenkieliseen julkaisutoiminnan rahoittamiseen, tilanne näyttäisi todella synkältä.
Moni ihmettelee tänä päivänä, miksi suurin osa poliittisista päättäjistä sallii tällaisen järjenvastaisen alkuperäiskans-politiikan harjoittamisen maassamme. Merkittävin syy tähän lienee juuri se, että eliitti ei pysty murentamaan saamelaisten nykyistä identiteettiä lopullisesti muuten kuin väestönvaihdoksen kautta, kikkailemalla termeillä.
Saamelaisuuden perustan muodostava lappalaisuus kattaa syvään juurtuneet tavat, joiden ansiosta ihmiset ovat tietoisia itsestään yksilöinä ja ilmaisevat kuuluvuuttaan ryhmään, jolla on muista ryhmistä eroava arvo- ja merkitysjärjestelmä. Jokaisella kansalla on myös omaleimainen informaatiojärjestelmä, jolla arvotetaan ja luokitetaan erilaisia asioita koskevat merkitykset ja kulttuurista käyttäytymistä ohjaavat säännöt. Saamelaisten ja lappalaisten yhteinen kulttuurinen pohja lisää keskinäistä ymmärrettävyyttä viestinnän eri tasoilla. Saamelaisuus ja lappalaisuus tulevat ilmi arvoissa, ihanteissa ja päämäärissä, joiden varaan kuva menneestä ja tulevasta ajasta rakennetaan. Koska saamelaisuuden perusteena oleva lappalaisuus ja siihen perustuva identiteetti ovat aikojen saatossa pureutuneet ihmisiin syvään, ei niitä saa pyyhittyä koskaan täysin pois. Tällaiseen tähtäävää politiikkaa on syytä arvostella ja arvioida, olipa sitä ajamassa yksittäiset saamelaiset, saamelaiskäräjät tai jokin saamelainen yhdistys.