Vietin tänä vuonna osan kesälomastani Pariisissa, jossa tutustuin Ranskan historiaan ja sen kulttuuriaarteisiin tarkemmin. Laskeutuessamme Pariisin ulkopuolella sijaitsevalle De Gaullen lentokentälle huomasin lentokoneen ikkunasta miten seudun pinnanmuodot vaihtelevat viljavine tasankoineen ja metsineen, ja aluetta halkovat Seine, Marne ja Oise joet. Jo pintapuolinen silmäys alas osoitti, että nähtävää oli siis luvassa paljon. Enkä tässä pettynytkään. Samalla muistin mitä amerikkalainen kirjailija Ernst Hemingway on aikoinaan Pariisista todennut: "Pariisi on elämän juhlaa." Säveltäjä Chopin taas oli sitä mieltä, että Pariisissa "tapaa samalla kertaa suunnatonta loistoa ja pahinta kurjuutta, mitä ylevimpiä hyveitä ja mitä karkeimpia paheita... Pariisi on kaikkea mitä haluat. Siellä voit huvitella, pitkästyä nauraa, itkeä, tehdä kaikkea mitä huvittaa..." Myöhemmin tämän tutustumismatkan kuluessa tulin huomaamaan, että he molemmat olivat oikeassa.

Pariisi on mielestäni Euroopan kauneimpia ja mielenkiintoisempia pääkaupunkeja. Sen katedraalit, linnat ja kartanot, muistomerkit, kuuluisat museot ja taidegalleriat vetävät ympäri maailmaa taiteen ihailijoita puoleensa. Pariisin ilmapiirissä on sitä jotakin, josta ovat vuosisatojen ajan etsineet innoitusta kirjailijat, taiteilijat, boheemit, vapaa-ajattelijat, idealistit ja monet poliitikot kuten Lenin ja Ho Chi Minh. Lukemattomille romaaneille, novelleille ja kertomuksille Pariisi on tarjonnut ja tarjoaa edelleen runsain mitoin aineistoa.

Ranskan kieli soi vieläkin matkan jälkeen korvissani. Kahden viikon ajan nousin ylös lukemattomien museoiden, kirkkojen ja linnojen portaita. Nuorilla näytti olevan paljon rahaa. Postikorttipaikkoja runsaasti, kojuja ja suurtaiteilijoiden hienoja valokuvia myytävinä. Tolpissa mainoksia erilaisista tapahtumista. Museoiden hämäriä lamppuja. Monet taloista ovat suljettuja. Jotkut asuvat ikään kuin kaltereiden takana. Sataja vuoisa vanhoja takapihoja. Upeat puistot eri puolilla Pariisia. Kaiken tämän keskellä ajattelen Eurooppaa, johon ranskalaisen kulttuurin vaikutus on laajasti levinnyt. Täällä katuja talloessani muistin miten vuonna 1968 kalastaessani Peltojärvellä kuulin radiosta uutisia rajuista opiskelijamellakoista Pariisissa. Tuolloin asioista tietämättömänä ihmettelin moista. Olihan Ranskassa eletty rauhallista ja vaurasta aikaa. Toisen maailmansotansa jälkeen maa oli käynyt oman Vietnamin sotansa ja kärsinyt Ho Chi Minhille kirvelevän tappion. Sitten ranskalaiset sotivat Algeriassa ja hävisivät sielläkin.

Noista ajoista on siis kulunut yli 40 vuotta. Nykyään täällä näkee myös konkreettisesti mitä keskiluokka arvostaa. Astun eräänä päivänä turistina renessanssiajan palatsiin. Näkemäni tunkeutuu ranskalaisen taiteen ja kulttuurin kulutukseen. Täällä näkee myös monien kaupunkien osien katukuvan väestöstä miten itä on itä ja länsi ovat länttä. Kahden viikon ajan kuljin katuja ja kuuntelin ja katselin. On kaupunginosia, joissa kiinalaisuus näkyy ja kuuluu. Seurasin monien paikkojen elämää, josta en aina ymmärtänyt mitään.Samoin kuin sen, että ranskalaisuuden historia on pitkä ja monipolvinen. Voisi myös sanoa, että se on ylivertainen ja jossain määrin ylimielinen keskustelukulttuuri, jota tuskin muualta Euroopasta löytää.

Markkinatalous tuntuu ja näkyy kaikkialla katukuvassa. Myydään paljon ja kaikkea ja ihmisiä on joka paikassa kuin tavaratalossa. Historian saralla täällä ei voida kuitenkaan sekoilla, kaiken pitää tarkoittaa jotakin. Onhan Ranska paljon merkinnyt Euroopalle!

Ilma Pariisissa on saasteista. Pariisi on rakenteellinen suurkaupunki pitkine liikenneruuhkineen. Mutta se on rakenteeltaan myös muuta. Joskus tunnelmien osuus henkisenä rakenteena vaihtelee. On paikallisia puisto ja kirkkokonsertteja, jotka ruokkivat nykysäveltäjiä. Kaikilla turisteilla on oma Pariisinsa, myös minulla.

Erityisen mieleen jäävää oli tutustua 60 kilometrin päässä Pariisista sijaitsevaan Fontainebleau nimiseen linnaan. 1500 luvulla rakennettu metsästyslinna Fontainebleau on jäänyt historiaan paikkana jossa Napoleon I jätti jäähyväiset keisariudelleen ja sotilailleen. Täällä saatoin sieluni silmin nähdä miten Napoleon seurueineen vaelsi harsomaisen kalevalaisen ranskalaisen hämärän lävitse villiriistan pyyntiin. Metsästystorven ääni kertoi Napoleonin metsästysretken alkaneen.   Viimeistä edellisenä päivänä vierailen Notre Damen kirkossa. Menneisyys tiivistyy Notre Damen holveissa. Samalla vertaan näkemääni Pielpajärven vanhaan puukirkkoon Inarissa. Mittasuhde ero on valtava! Kirkon isot lasimaalaukset katossa korkealla asetetut melkein pilviin ulkomaailmaa kohden. Vaikuttavaa!