Marraskuun 23 päivänä pidetyssä presidenttifoorumissa presidentti Halonen peräänkuulutti Suomen hallitusta raitfioimaan alkuperäis- ja heimokansoja kosevan ILOsopimuksen. Niin kuan kuin itse olin mukana saamelaiskäräjissä, koko ajan silloinen saamelaiskäräjien poliittinen johto ajoi tätä presidentti Halosen peräänkuuluttamaa asiaa. Tämä asia ei ole edennyt saamelaisten poliittisten johtaijien haluamalla tavalla, koska ajaessaan tätä asiaa, he kielsivät todellisen alkuperäisen väestön -lappalaisten- historian olemassaolon. Mitä vähemmän puhuttiin ja kirjoitettiin lappalaisten historiasta sitä epäilyttävämmltä kaikki alkoi näyttää. Ja juuri arkistoaineksesta tuli puhjenneen kiistan ainutlaatuinen tallelokero, joka on onneksi ollut tähän päivään asti saamelaissensuurin ulottumattomissa. Kiista on jättänyt jakamattoman perinnön, joka on ruma ja karkea.

Maaoikeusasiassa tavoitteena on ollut alkuperäisimmän väestön -lappalaisten maa-ja vesioikeuksien siirtäminen ns. rekisterisaamelaisille ilman korvausta. Saamelaiskäräjät on pyrkinyt poistamaan saamelaisten elämänmuodon tiellä olevat esteet, jotka suomalainen tilajärjestelmä ja muun maanhallintajärjestelmän nähdään muodostavan saamelaisten elämänmuodon ja yleensä koko saamelaisten yhteiskunnallisen ja kulttuurisen elämän toteuttamiselle. Ja siksi saamelaisen kulttuuri-itehallinnon nojalla pyrittiin yhdistämään tilat valtionmaiden kanssa saaamelaisyhteismaaksi. Sen korkeimmaksi päättäväksi elimeksi on ehdotettu saamelaiskäräjäenemmistöistä maaoikeusneuvostoa. Varsin moni saamelainen on lisäksäkseni kuitenkin uskaltanut epäillä tällaisen historiaan perustumattoman maanhallintamallin hyödyllisyyttä ja vastustaa sitä. Myös Lapin maiden asutuksesta tohtoriksi väitellyt Matti Enbuske osoittaa väitöskirjassaan, että etnisyydellä, kielellä tai kulttuurilla ei ole ollut missään historian vaiheessa merkitystä Saamelaisalueella maanhallinnassa, mutta elinkeinollisesti lappalaisuus haluttiin rajata Ruotsin valtakunnassa lähinnä poronhoitoa pääelinkeinonaan harjoittaneen väestöryhmän elämänmuodoksi. Mitään elinkeinoa ei kuitenkaan rajattu etnisesti yksinomaan historiallisten saamelaisten elinkeinoksi. Myöskään saamelaisten poronhoito-oikeudet eivät ole perustuneet historiassa etnisesti muotoutuneeseen ylimuistoiseen maanhallintaoikeuteen. Joten tällä tiellä tuskin kannattaa enää jatkaa.