Esko Rannan kirja "SELVIYTYJÄT", on tarina kolmessa sukupolvessa pohjoisessa Suomessa. Kirjaa lukiessa on ällistyttävää nähdä miten korpioloista Suomen reuna-alueelta -Lapissa - syntynyt ja kasvanut Esko on luovuutensa ja monipuolisen osaamisen kautta päässyt näkemään ja kokemaan suomettumisen ja kansainvälisyyden henkeä Venäjältä Latinalaiseen Amerikkaan asti. Esko on siitä harvinainen toimittaja joka on koko ajan myös pitänyt silmänsä auki. Kirjan teksti ja kuva-aineisto kertoo millaisesta huikeasta kehityskaaresta on kysymys.

Yleisradion tiedottamisen tavoitteena on edistää julkisuusperiaatteen toteutumista ja avoimuutta. Avoimuuden ohella keskeisimpiä periaatteita ovat tiedotettavien asioiden luotettavuus ja oikeellisuus. Näitä periaatteita on mielestäni Esko Ranta työssään luovalla tavalla noudattanut ja poiminut sieltä hyviä ja puolestaan puhuvia esimerkkejä. Kirja on antaa monipuolisen kuvan Eskon työstä, jota radiolaissa ja journalistin ohjeissa edellytetään.

Kirja kertoo radiotoiminnan nopeasta kehityksestä, lapsuudenkodista, vanhemmista, siskoista ja veljistä, koulunkäynnistä, teatteriharrastuksesta ja urheilusta. Unohtumattomia ovat olleet ne hetket, jolloin koko perhe oli yhdessä, samoin sota-ajan muistot ja muutot kuten evakkomatka. Teatteriharrastuksen kautta Esko sai epätodellisen maailman unelmiin kosketuksen ja arkielämän vastapainoksi. Eskolla oli paljon tekemistä kotitehtäviensä parissa. Jossakin vaiheessa elämä jatkui ilman vanhempia. Oli otettava vastuu omasta elämästä.

Kirjassa kerrotaan kirjoittajan elämäntarina tarkasti ja tyylikkäästi. Hän osaa tuoda lukijan eteen runsaasti faktoja ilman että kerronta puuroutuu. Kirjassa kuvataan kiinnostavasti kuinka "selviytyjät " kirja syntyi. Kirjassa kerrotaan tunteisiin vetoavasti kirjoittajan elämänkäänteistä aina vuodesta 1940 lähtien tähän päivään asti. Eipä ole ennen tällä intensiivisyydellä Lapin alueradion kehityksestä sisäpiirin tarinaa kerrottu. Näkökulma on siis myös historiallinen. Ylen Lapin radion kehitys käydään perusteellisesti läpi ja siinä äänittäjän ja toimittajan monipuolinen työnkuva. Hän on urallaan poikkeuksellisen spontaani itsenäisesti kaavoihin kangistumaton osaaja joka osaa myös irrotella ja nauttia.

Toimintaa on riittänyt niin julkisuudessakin kuin kulissien takana. Tekstissä valaissaan hyvin myös kirjoittajan motiivipohjaa. Kirja näyttää mihin sinnikäs ja mitään pelkäämätön taitava toimittaja yltää. Hän rehellinen tarkkailija, joka ei jätä ketään kylmäksi. Työssään hän on ollut tekemisessä tuttujen ja tuntemattomien, julkkisten ja Kekkosen ja perässähiihtäjien kanssa.

Hän on löytänyt oman kielensä, joka ei kuvia palvo eikä kiertele ja kaunistele. Hän on lahjomattoman rehellinen tarkkailija. Hän löytänyt oman kielensä kokemustensa kuvaamiselle. Siinä näkyy leikillisyyden ja vakavan yhdistelemisen hienostunut taito. Kirja on tietoteos, jossa käydään läpi Ylen Lapin radion historia ja Ylen kehitykseen keskeisesti vaikuttaneiden Jukka Häyrisen ja monen muun ihmisen rooli.

Hän tuntee aiheensa jonka kuvaamisen hän tarjoaa monenlaisia näkökulmia. Teos jakautuu lukuihin, jotka käsittelevät mutkattomasti omaa sukua ja sen historiaa, vanhempia, omaa lapsuutta, perhettä, toisaalta opiskelua, varusmiesaikaa, ammatin hankkimiseen liittyviä vaiheita. Kirja on taitavan kirjoittajan työtä joka edustaa 2020-luvun historian kirjoituksen suunta kunniakkaasti. Kirjaa voin suositella ilman muuta luettavaksi, joita kiinnostaa kirjoittajan tapaisen lahjakkaan yksilön elämän monimuotiset vaiheet. Kirja on hyvä esimerkki mihin voi päästä silloin kun motiivipohja on tiedostettu. Viimeiset vuodet olivat levollisia ja antoisia. Eläkkeellä tuntui hyvältä rentoutua ajattelematta koko ajan työn vaativuutta. On ihanaa nauttia pelkästä olemassaolosta.

Lappi modernisoituu. Alueen väestöstä suuri osa asuu edelleenkin kylissä kuten Eskon lapsuuden ja nuoruuden aikaan. Silti monissa kylissä aika näyttää pysähtyneen: elämä ei kuitenkaan vaikuta samanlaiselta mitä se oli vaikkapa silloin kun Esko aloitti työn Yleisradiossa. Enää ei ajeta kylille kauppaan poroilla tai hevosilla. Moderni elämäntapa on vääjäämättä muuttamassa kaukaisempienkin kylien elämänmenoa. Modernisaation on edennyt myös sähköisten tiedotusvälineiden avulla. Radiot yleistyivät Lapissa jo 1960-1970-luvuilla, nyt TV-ohjelmat satelliittikanavineen saavuttavat yhä useamman lappilaiset. Kirja valottaa erinomaisella tavalla sitä todellisuutta ja muutosta jonka ytimessä Esko työskenteli. Teksti on selkokielistä eikä jätä ketään kylmäksi. Poikkeuksellisen virkistäväksi sen tekee hauskat ja tilannetta kuvaavat humoristiset huomiot.

Kirjassa oleviin valokuviin liittyy monenmoista tarinaa. Mutta kun asioista vielä muistavat poistuvat, tällaisten kuvien merkitys putoaa lähes nollaan. Siksi kirjan kuvankerronnan perustiedot auttavat sijoittamaan kuvan historiaansa. Henkilö-, paikka- ja aikatietojen ansiosta päästään kurkistamaan menneeseen ja menneen ajan ihmisiin. Kuvista löytyvät muun muassa Eskon vanhemmat ja siskot ja veljet. Kuka teki mitä, milloin, missä ja miksi.

Erämaatalosta kasvoi Eskon suku, joka eli elämäänsä kaukana maailman melskeistä. Ilman Javarusjoen erämaa talossa syntynyttä Eskon mummoa, Eriika Kustaava Piippoa, tätä kirjaa ei olisi syntynyt. Kirjan valokuvat avaavat lukijalle ikkunan tuohon menneeseen maailmaan. Upeat vanhat valokuvat kertovat ainutlaatuista tarinaa Eskon elämästä aina nykyhetkeen asti. Aikalaismuistot punovat tarinaan lisää värikkäitä säikeitä. Samalla valokuvat antavat elämänmakua aikakauden arkiaskareista, jossa asukkaat vetivät yhtä köyttä. Vanhat valokuvat ovat monesti tärkeässä osassa paikallishistorian lähdemateriaalin kokoamisessa. Näin saatu materiaali on myös havainnollista. Valokuvat kun konkretisoivat asioita ja joista kirjassa kerrotaan.