Tein viime vuoden (2007) marraskuun 8-24 päivinä Vietnamiin tutustumismatkan. Tutustumismatka alkoi Hanoista ja päättyi noin 2000 kilometrin päähän Mekong joen suistoon. Hanoissa vallankumous ja Saigonissa sotamuseoon tutustuminen paljastaa Vietnamin kansan taistlun milloin ketäkin tunketujaa vastaa. Alussa Vietnaminsota oli kolonialismin vastainen sota, jota Japanin kukistutua 1945 Ranskan kukisteuttua USA kukistuttua vuonna 1954, jatkoi. Huomioon on otettava vuoden 1954 Geneven rauhansopimuksen, joka "lopetti" tämän sodan: sopimuksen mukaan vapaat vaalit tuli järjestää vuonna 1956. Kuitenkin USA torjui vaalit, koska oli todennäköistä, että kommunistivetoinen Viet Minh olisi voittanut. Sota jatkui aina 1975, joilloin Etelä- ja Pohjois-Vietnam yhdistyivät.

Turistimaana on eurooppalaisille ihaanteellinen vastaten talviaikaan Euroopan eteläosien kesäaikaista ilmastoa. Alkuperäisten kasvien lisäksi täällä kukkivat kaikki etelänmatkailijoille tutut puut, pensaat ja kukat. Pohjoisosassa banaanit kypsyvät ja korkeimmille vuorille voi sataa lunta. Vuodenaikojen vaihtelun huomaa lähinnä sateista, tuulista ja lämpötilasta, ei kasveista, jotka ovat pääosin ikivihreitä. Nyt on marraskuussa kesä on parhaimmillaan. Omena- ja muut hedelmäpuut kukkivat. Lämpötila vuositossa yli kilometrin korkeudella on yli kahtakymmentä.

Turistin näkökulmasta täältä löytyy käytännössä kaikkea. On Euroopan Alppien korkuisia vuoria, on merta ja loppumattomia upeita hiekkarantoja uusine hotelleineen. On kuumia lähteitä, sademetsiä, merta valaineen ja hylkeineen. On vuonoja, saaristoa ym. ym. ja kaikki pinta-alaltaan Suomen kokoisen maan puitteissa. On vietnamilaisten sekä sekä onni että onnettomuus, että maa on niin kaukana kaikesta, mutta toisaalta sittenkin lähellä. Maa haluaa kipeästi lisää turistidollareita, mutta toisaalta maan viehättävyys on sen väljyys ja kiireettömyys. "She’ll be right", joka voitaisiin kääntää parhaiten "kaikki ajallaan" kuvaa vietnamilaisten ihmisten mentaliteettia.

Maata johtaa tällä hetkellä kommunistinen puolue. Silti, ja Suomesta tulleena, maata leimaa eräänlainen maskuliinisuuden ja miksei myöskin budhalaisuuden ilmapiiri. Esimerkiksi TV-mainoksissa japanilaisia autoja mainostetaan "luodinnopeiksi", toisessa mainoksessa sarjansa suurin auto rikkoo mennessään kaikkien muiden autojen sivupeilit. Väkilukuun suhteutettuna maanteillä kuolee tuplasti enemmän ihmisiä kuin Suomessa. Urheilu sävyttää uutisia.

Maa on monikulttuurinen sanan varsinaisessa merkityksessä. Vietnamilaisten jälkeen jälkeen suurin ryhmä on ns. maan erilaiset vähemmistöt ja alkuperäisasukkaat. Vuoristokansatkin ovat tulokkaita, ovat olleet maassa "vain" noin tuhat vuotta ja mitä ilmeisimmin tuhosivat suurelta osin maassa aiemmin asuneet väestöt. Vuoristoissa asuvia vähemmistökansoja on, laskutavasta riippuen, 11-12 milj. Heidän näkyvyytensä maan sisällä on lisääntynyt ehkä enemmän kuin mikään muu. Jos näkyvyyden lisääntymistä voidaan pitää myönteisenä seikkana, samaa ei voida sanoa heidän sosiaalisista oloistaan. Monet vähemistökansojen ihmisiin kuuluvista kansoittavat maan vankiloita ja pitävät kurjuustilastoissa kärkeä entiseen tapaan. Heidän terveydentilaansa on kuvattu yleisellä tasolla kauhistuttavaksi.

Ennen Eurooppalaisten tuloa vuoristo ja muita heimokansoja arveltiin olevan enimmillään lähes miljoona. Näiden kansojen lähisukulaisia on varsin laajalla alueella Vietnamissa, Kamputseassa ja Laosissa. Vietnamiin nämä vähemmistökansat tulivat - ja on epäselvää tarkalleen mistä - perimätiedon mukaan mm. Kiinasta. Pääheimot on nimetty perinnetiedon perusteella, ja perinteentaitajat pystyvät edelleen luettelemaan jokaisen sukupolven edustajat nykyajasta taaksepäin.

Ensimmäiset 700-800 vuotta vuoristokansat asettuivat kutakuinkin kaikkialle maahan, taistelivat vietnamilaisia ja toisiaan vastaan, mutta ensisijaisesti perustivat ilmeisen hyvin toimivan ja pitkälle järjestäytyneen yhteiskunnan. Tullessaan he toivat koiran, metsästivät lintuja ja kalastivat ja hoitivat maata.

Lisääntyvä siirtolaisuus Euroopasta vaati lisätilaa maanviljelykseen ja karjanhoitoon. Eurooppalaisten ja vietnamilaisten välit alkoivat kiristyä 1800-luvun puolenvälin jälkeen. Maata ostettiin ja otettiin, eikä näillä kahdella tavalla ollut paljon eroa. Ennen pitkää vietnamilaiset havaitsivat tulleensa huijatuiksi liian myöhään, eurooppalaiset lukumäärineen ja aseineen olivat jo ylivertaisia. Siirtomaasodat 1800-luvulla olivat tuhoisia alkuperäsi ja vuoristokansoille ja heidän lukumääränsä laski. Alkuperäiset ja vuoristokansat alunperin auttoivat eurooppalaiset siirtolaiset asettumaan ja selviytymään, mutta maksoivat raskaan hinnan tästä yhteistyöstä.

2000-luvun alussa ilmeni vuositokansojen ja hallituksen väölillä jänniteitä. Mellakoiden takana ovat etnisiin vähemmistöihin kuuluvat ylänköjen asukkaat, jotka ovat tyytymättömiä siihen, että heidän alueelleen on pakkotoimin asutettu uudisasukkaita. Konflikti on suoraa seurausta Vietnamin hallituksen johdonmukaisesta asutuspolitiikasta, jolla on tähdätty syrjäisten vähemmistöjen integroimiseen muuhun maahan. Alkuperäiskansoja on pidetty primitiivisenä jäänteenä sosialistisessa Vietnamissa. Maan hallitus on kiinnostunut vähemmistöistä lähinnä turismitulojen kasvattajina.

"Alkeelliset" vähemmistöt

Virallinen Vietnam hyväksyy vähemmistöt. Hallitus on pyrkinyt jopa parantamaan etnisten ryhmien asemaa. Lain mukaan vähemmistöillä on oikeus käyttää omaa kieltään kouluissa. Vuodesta 1993 maassa on toiminut oma kansallinen komitea (CEMMA, Committee for Ethnic Minorities and Mountainous Areas), joka on ollut vastuussa vähemmistöjen asuttamien alueiden kehittämisestä. Vaikka vähemmistöillä on oikeuksia, sosialistisen Vietnamin yhteiskunnallisten oppien mukaan vähemmistöryhmien elämä on "primitiivistä ja alkeellista". Yleisesti katsotaan, että niiden elämäntapa on haitallinen sekä niille itselleen että ympäröivälle luonnolle.

Vähemmistöjen osuus koko Vietnamin väestöstä on merkittävä. Noin 80 miljoonan asukkaan Vietnamin ylängöillä asuu lähes 10 miljoonaa vuoristolaista, jotka edustavat 54 etnistä ryhmää. Kaikki ryhmien jäsenet ovat vuonna 1954 annetun lain nojalla Vietnamin kansalaisia.

Kehitystä enemmistön ehdoilla

Vietnamin hallituksen köyhyysmittareiden mukaan etnisten vähemmistöjen asuttamat alueet ovat maan köyhimpiä. Vähemmistöryhmien koulutustaso on maan keskivertoa alhaisempi ja esimerkiksi lasten aliravitsemus on etnisten ryhmien keskuudessa huomattavasti yleisempää kuin pääväestön asuma-alueilla. Vuoristolaiset elävät perinteisesti pengerriisin ja hyötykasvien viljelyllä sekä metsästyksellä.

Etnisiä vähemmistöjä alettiin kutsua yleisnimellä vuoristolaiset Ranskan siirtomaakaudella - osittain asuinpaikan ja osittain Vietnamin pääväestöstä eroavan elämäntavan vuoksi. Kiinan ja Laosin rajoja myötäilevillä ylängöillä asuvat heimot kuuluvat moniin eri kieliryhmiin, ja heimojen sukulaiskansoja asuu naapurimaiden Laosin, Thaimaan, Burman ja Kiinan ylängöillä.

Alueella työskennelleet antropologit ovat varoittaneet jo jonkin aikaa maan ylänköalueilla kytevistä ongelmista. Vietnamin väestömäärän kasvaessa hallitus on ratkaissut väestöongelman asuttamalla alankojen riisinviljelijöitä ylänköalueille. Arvioiden mukaan ylängöillä asuisi nykyisin jo 24 miljoonaa vietnamilaista. Etnisiin vähemmistöihin kohdistuvat asenteet ovat ruokkineet konfliktien syntyä. Toisaalta vähemmistöjen kyky omaksua hallituksen ja enemmistön sosialistista kehitysajattelua on ollut puutteellista alhaisen koulutustason sekä vähemmistöjen elämäntavan ja arvomaailman vuoksi.

Vuoristoalueella ongelmaksi on noussut metsien hupeneminen. Keskeisin tekijä on uusien ihmisten asuttaminen vuoristoalueille. Tulokkaat voidaan jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäiseen kuuluvat ne, jotka todella haluavat muuttaa ylängöille ja tuhoavat metsää viljelyalueekseen. Toisen ryhmän muodostavat ihmiset, jotka ottavat haltuunsa suuren maa-alueen, kaatavat arvokkaat puut kaupallisiin tarkoituksiin ja muuttavat sitten uudelle alueelle puunkaatoon.

Hallitus on avannut etnisten vähemmistöjen asuttamat alueet turismille ja kansainvälisille hankkeille 1990-luvun alussa. Turismin myötä vietnamilaisten suhtautuminen vuoristolaisiin on vähitellen muuttunut. Etnisten ryhmien perinteet ja tavat ovat muuttuneet hyväksyttäviksi ja sallittaviksi. Rituaalit ja seremoniat tuovat tullessaan matkailijoita ja heidän mukanaan tuloja valtion kassaan. Monet kansainväliset järjestöt tekevät työtä alueella. Ne pyrkivät tukemaan mm. maa- ja metsätaloutta sekä terveys- ja kouluolojen parantamista.

Takaisin