Monet saamelaiset ovat jo ehtineet riemuita siitä miten suuri asia saamelaisille on Utsjoen käräjäoikeuden 6.3.2019 tekemä päätös hylätä syytteet saamelaisten harjoittamasta laittomasta kalastuksesta sillä perusteella, että kalastuslaki rajoitti saamelaisten oikeutta kalastaa kotijoessaan. Päätöksen arvellaan tuovan saamelaisille vaurautta, taloudellista vakautta ja palauttamaan Ylä-Lapissa saamelaisväestön usko tulevaisuuteen. Mutta kannattaa silti arvioida sitä millaisesta kokonaisuudesta on kyse.

Tenojoen kalastuksesta on vuodesta 1873 lähtien säännelty Norjan ja Suomen välisellä kalastussopimuksella ja siihen sisältyvällä kalastussäännöllä. Tämä sopimus koskee vain rajavesistöä. Tenojoen sivuvesistöjen osalta on asetuksella annettu kalastussääntö, jonka avulla toteutetaan Tenon kalastussopimuksen mukaisia periaatteita lohen nousun ja lisääntymisen turvaamiseksi myös rajavesistöön kuulumattomien vesialueiden osalta.

Sopimuksenteon kannalta ongelma on maiden erilainen sisäinen lainsäädäntö. Norjassa kalastusoikeus Tenolla kuuluu valtiolle. kun taas Suomessa kalastusoikeus kuuluu vesialueen omistajalle. Vesialueen omistajien joukossa on lukuisia saamelaisia ja suomalaisia yksityishenkilöitä. Kun vesialueiden rajat Suomessa on vasta viime vuosien aikana käydyissä rajankäyntitoimituksissa saatu selvitettyä ja niitä tämän vuoksi ei ole ollut tiedossa sopimuksista alun perin neuvoteltaessa, rakentuu Tenon kalastussäännön juridiikka pitkälti Norjan lainsäädännön varaan. Suomen puolelta asioista neuvoteltaessa uskottiin ilmeisesti valtion olevan huomattavasti suurempi vesialueen omistaja kuin sittemmin päättyneissä rajankäyntitoimituksissa osoittautui.

Kalastuksen järjestäminen sekä kalakantojen hoito on sopeutettu yhteistoimintaan Suomen ja Norjan kesken kalastussopimuksen ja -säännön puitteissa. Luonnontilaisen Tenojoen kalakantojen hoito on siten ennen kaikkea koko lohen nousualueella tapahtuvan kalastuksen sopeuttamista kalastusedellytysten mukaiseen kestävään kalakantojen hyödyntämiseen. Sivujokiin pääuomasta nousevilla lohilla on merkittävä osuus koko joen lohenpoikastuotannossa. Näyttää siltä, että tätä ekologista kokonaisuutta käräjäoikeus ei ole tiedostanut. Itse en saamelaisena lähtisi kyseenalaistamaan tätä sopimusjärjestelmää, joka takaa lohenkalastuksen kestävän kehityksen. Kysynkin miksi sopimusjärjestelmän tämä kohta halutaan kyseenalaistaa? Onko taloudellinen hyöty saamelaisille niin suuri, että kannattaa ottaa riski?

Käräjäoikeuden Vetsijokea ja Utsjokea koskeva tuomio liittyy isompaan kokonaisuuteen eli koko Tenon lohikannan suojelujärjestelmään, jota nyt testataan muilla perusteilla kuin voimassa olevan kalastuslain ja Tenojoen kalastussopimuksen säännösten perusteella. Siksi on mielenkiintoista nähdä miten asia etenee ylimmissä oikeusasteissa ja mitä loppujen lopuksi jää käteen koko prosessista. Joten sitten kun asia on lopullisesti ratkaisu, saattavat päätöksen heijastusvaikutukset olla merkittävät. Päätös sitten kun se joskus on saanut lainvoiman saattaa johtaa 20 Suomen puolelta Tenoon laskevan  sivujoen osalta uusiin käytäntöihin. Sillä saattaa olla myös merkitystä Norjan puolen sivujokien lohenkalastukseen. Käräjäoikeuden päätös on jo nyt Inarin puolella aiheuttanut keskustelua, koska sillä testataan myös Inarinjärveen laskevien jokien taimenen suojelujärjestelmiä.