Olin toukokuun 7 päivänä Helsingin yliopistolla seuraamassa väitöstilaisuutta, jossa käsiteltiin maaseudun monialaisten tilojen taloudellista selviytymistä. Tutkimus osoittaa miten rajussa muutoksen kourassa suomalainen maaseutu tällä hetkellä elää. Maatiloilla ei enää tuoteta pelkästään elintarvikkeita, vaan yhä enenevässä määrin muuta: tiloilla on muutakin kuin maa- ja metsätaloudesta tulevaa yrittäjätuloa. Tutkimukset osoittavat maatilojen löytäneen uusia toimeentulon lähteitä perinteisen maa- ja metsätalouden rinnalle.

Väitöstilaisuuden jälkeen tuli sellainen ajatus mieleen, että Lapissa poro-, koltta ja luontaiselinkeinotilat ovat luontevia toimipaikkoja mitä moninaisimmalle yritystoiminnalle, jota harjoitetaan porotalouden ohella sitä täydentäen tai jopa sitä korvaten. Tutkimuksessa ilmeni myös, että käynnissä olevan rakennekehityksen vaikutuksesta muutoksia tulee, mikä merkitsee, että monialaisten tilojen suhteellinen osuus kasvaa edelleen.

Monialaisten tilojen harjoittamaa muuta yritystoimintaa on aikaisemmin nimitetty maatalouden liitännäis- tai sivuelinkeinoiksi. Termi ei kuitenkaan enää pitkään aikaan ole kuvannut oikein yritystoiminnan laajuutta ja merkitystä maaseudulle varsinkaan Lapin tai saamelaisalueen maaseudulla. Tulevaisuudessa muun yritystoiminnan merkitys lisääntyy todennäköisesti entisestään. Lapissa maaseutuyrityksen asiakkaat ovat tällä hetkellä varsin kirjavaa joukkoa. Lapissa tilat teettävät enenevässä määrin osan tilan töistä urakointipalveluina tai keskittyvät ydinosaamiseensa. Tällä hetkellä valtaosa Lapin maaseutuyrityksistä toimii palvelusektorilla. Saamelaisalueella toimialoista nykyisin ylivoimaisesti merkittävin on käsittää poronlihantuottamista, sen jalostamista, mutta muun muassa matkailu on kasvava ala.

Yrittäjyys, itse itsensä työllistäminen ja vapaiden ammattien harjoittaminen on yhteiskunnallisessa nousussa. Yrittäjyyden etenemisellä on laajat myönteiset vaikutukset. Kyse on paitsi syntyvistä työpaikoista myös taloudellisesta hyvinvoinnista ja yhteiskunnan kestävistä rakenteista pitkällä tähtäimellä. Lapissa maaseutuyrittäjyys tulee todennäköisesti perustumaan uusiin lisääntyviin mahdollisuuksiin ja kysynnän kasvuun, jossa porolla on tärkeä rooli. Kuluttajien kiinnostus Lapin valmistajien tuotteisiin, lähiyrittämiseen ja esimerkiksi luontoyrittäjien palveluihin on kasvussa.

Olen sitä mieltä, että asuminen ja yrittäminen Lapissa vaativat poromiesperheeltä vankkaa, monen alan osaamista. On siis hallittava luonnontieteitä laidasta laitaan, lakien ja asetusten tuntemusta ja tekniikkaa sekä taloutta ja markkinointia. On oltava myös kielitaitoa. Menestyvällä porotalousyrittäjällä on ja täytyy olla kykyä itsenäiseen ja aloitteelliseen toimintaan. Olen myös sitä mieltä, että porotalousyrittäjyyttä tai saamelaisuutta ei ole syytä kuitenkaan romantisoida. Se on pääsääntöisesti kovaa työtä, jossa kaikki eivät menesty. Lapissa maaseutuyrittäjyys kuitenkin tarjoaa monia etuja, joita ei palkkatyö pysty tarjoamaan; itsenäisyyttä, vapautta, luonnon läheisyyttä, vaihtelevuutta ja monipuolisuutta.

Lopuksi totean, että hankalista asioista ja muutoksista selviää, kun ottaa ne haasteena. Liika tuijottelu EU:n tuomiin säännöksiin ja muutoksiin ei ole aina välttämättä hyvästä. On uskottava itseensä ja omiin mahdollisuuksiin ja vahvuuksiin. Jokainen vuosi on erilainen ja tuo tullessaan muutoksia. Joka päivä on opittava uutta ja yritystä sekä työtä on kehitettävä koko ajan.