Monesta porosaamelaissuvusta voidaan arkisto- ja perinnetietojen perusteella rakentaa sukupuu. Se on mielestäni työkalu, joka oikein tulkittuna auttaa ymmärtämään edellisiä sukupolvia koskeneita perusasioita, kuten selviytymistä vaikeissakin olosuhteissa. Itse polveudun vuonna 1789 syntyneestä Antti Hannunpoika Kitistä, jonka jälkeläisiä asuu Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa.

Miksi se tai tämä Antti Hannun pojan jälkeläinen on ollut sellainen tai tällainen, miksi elämä itse kunkin kohdalla on mennyt sillä tavoin kuin on mennyt? Monet tavat, asenteet ja ratkaisumallit ovat siirtyneet Antti Hannunpoika Kitin jälkeläisten muodostamassa sukupolvien ketjussa tiedostamattomasti ja jopa niin, että ne voivat olla peräisin henkilöltä, jota ei edes tiedä koskaan tavanneensa.

Porosaamelaissuku Kittiä koskeva tietovaranto ei ole yhden sukupolven aikana muodostunut. Meidän vanhempamme saivat elämänsä eväät omilta vanhemmiltaan ja he taas edellisiltä sukupolvilta. Kukin meistä Antti Hannun poika Kitin jälkeläisten sukupolvi on kasvanut ja elänyt aikansa olosuhteissa, tästä hetkestä paljon poikkeavissa toisenlaisissa olosuhteissa. Niinpä suvun historiaan syventyminen lisää ymmärtämystä eri sukupolvien ja heidän tekemiään valintojaan kohtaan, kuten muuttamista 1800-luvulla Norjasta Utsjoelle, joka oli liitetty Ruotsi-Suomeen 1763. Sieltä Kitit muuttivat edelleen Inariin.

Suvun tarinoita tallennettaessa kannattaa olla tarkkana nimien, ammattien ja vuosilukujen suhteen. Niiden avulla voi hakea lisätietoa monesta kiinnostavasta henkilöstä, kuten legendaarisesta Pikku-Hannusta tai hänen serkustaan Menes-Hannusta. Vuosiluvuista puolestaan voi hakea monia mielenkiintoisia asioita. Jo syntymävuodesta näkee millaisissa historiallisissa tilanteissa ja olosuhteissa itse kukin Antti Hannun poika Kitin jälkeläinen on kasvanut ja varttunut aikuiseksi, onko nuoruus osunut poliittisesti vaikeisiin aikoihin esim. vuosien 1751, 1809, 1852 ja 1889 rauhanjärjestelyihin ja rajasopimuksiin, tai vaikkapa pahoihin nälkä- tai tautivuosiin. Joskus havaitaan, että joku tapahtuma on vaikuttanut lumipallon tavoin suvun jäsenten elämään hyvässä ja pahassa. Joskus on voinut käydä niinkin, että alkuperäinen tapahtuma on saattanut jäädä huomaamatta, mutta sukupuuta tarkasteltaessa se tulee kuitenkin esiin ja auttaa ymmärtämään monia asioita paljon paremmin.

Antti Hannunpoika Kitin jälkeläisten elämänteitä tutkittaessa huomataan, että poronhoito on kulkenut sukupolvelta toiselle ikään kuin geeneissä. Myös tiettyjen nimien kuten Niila, Uula, Jouni, Hannu, Hanssi, Inka, Magga, Kristiina jne. kulkeminen suvussa on mielenkiintoinen ilmiö. Antin jälkeläisten käänteitä tutkittaessa huomataan miten hänen vuonna 1818 syntyneen poikansa jälkeläisillä on ollut tapana pysyä samoilla seuduilla koko ikänsä, myöhemmin jotkut tosin ovat muuttaneet alueen ulkopuolelle jopa Australiaan, Kanadaan ja Yhdysvaltoihin asti.

Vaietut asiat ovat joskus tabuja, jotka vaikuttavat jopa sukupolvien ajan elämään ja asenteisiin, mutta virallisesti niitä ei ole olemassa. Näistä asioista osa sukulaisista tietää, osa epäilee jotain ja muut taas vaikenevat. Itse kannatan avoimuutta ja rehellisyyttä, silloinkin kun on kyse vaikeista asioista.

Antti Hannunpoika Kitin jälkeläisiin liittyvä runsas aineisto paljastaa siis sen tosiasian, että monet asiat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Kyseessä ovat pohjimmiltaan Antti Hannunpoika Kitin jälkeläisten valinnat ja ratkaisut. Vaikka suvun tarinassa voi nähdä jatkumon, jokainen on kuitenkin joutunut tekemään nämä ratkaisunsa yksilönä. Saamelaisuuskin on kulkenut meillä niin geeneissä kuin perinteessä. Se ei kuitenkaan ole koskaan ollut rasistista, vaan siihen on kuulunut toisten ihmisten kunnioittaminen. Toisia ihmisiä alaspäin katsova asenne, halveksinta, syrjintä ja vihan kylväminen voi ulospäin näyttää vahvan ihmisen merkiltä. Todellisuudessa nämä asenteet lähtevät omasta arkuudesta, alemmuuden tunteesta - jolle harvoin on mitään todellisia perusteita - ja sosiaalisesta epävarmuudesta. Uskotaan, että oma asema on jollain tavoin uhattuna jos ei ole ihmisiä joille voi osoittaa että he istuvat alemmalla orrella. Tämä koskee myös tarvetta erotella saamelaiset eri karsinoihin, aitoihin saamelaisiin ja epäaitoihin wannabe-saamelaisiin. Me Kitit emme sellaista saamelaisuutta ole tarvinneet emmekä tarvitse vastaisuudessakaan. Olemme suhtautuneet maailmaan ja erilaisiin ihmisiin avoimesti, olivatpa nämä minkä sortin saamelaisia tai muita porukoita tahansa. Tiedämme oman historiamme ja meille yksinkertainen totuus siitä riittää. Samaa suosittelen muille.