Tämän tästä nousee ihmisiä, jotka vaativat saamelaisten sorron lopettamista. Heidän mielestä sortoa harjoittaa Suomen valtio ja paikalliset suomalaiset kaiken lisäksi haluavat lopettaa saamelaisen demokraattisen itsehallinnon, tuhota sen.

Saamelaiseliitti on jatkuvasti syyttänyt miten valtio ja paikalliset vaikuttajat haluavat estää sen että saamelaiset saisivat vapaasti harjoittaa perinteellisiä saamelaiselinkeinoja. Esitetyt syytökset eivät kuitenkaan perustu faktoihin ja minkäänlaiseen tilanne ja vertailevaan olosuhdeselvitykseen. Suomessa tiedemiehet eivät ole osallistuneet lappalaisista polveutuvien saamelaisten vastaiseen sodankäyntiin samalla lailla miten Suomi perusteli sota-aikana itärajan takana olevien alueiden haltuunottoa silloin kun se jatkosodassa hyökkäsi Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941.

Lapin haltuunotto on pitkässä kehitys ketjussa tapahtunut ilman sodanjulistusta monipuolisen asutuslainsäädönnön ohjaamana. Hyökkäystä Itä-Karjalaan perusteltiin alueen luonnonvarojen saamisella hyödyntämään Suomen talouselämää. Koska tiedustelutietoa tarvittiin muustakin kuin sotilaallisista aiheista, vaatimukset henkilösten asiantuntemukselle korostuivat. Nyt tarvittiin kansantaloustieteilijöitä, eri energiatalouden asiantuntijoita, sekä kielten ja kulttuurien asiantuntijoita kirjoittamaan Suomelle moraalinen ja kansatieteellinen oikeutus Itä-Karjalan valtaamisesta.

Suomen ainoa potentiaalinen vihollinen oli Neuvostoliitto, jonka heikkoutena pidettiin sitä, että se koostui useista eri kansoista. Kansallisten vähemmistöjen tunnustaminen sekä niiden suhteen määrittäminen neuvostohallintoon oli tehtävä, jossa kansatieteilijät ja historioitsijat olivat huomattavan vahvoilla. Kuten Sakari Kännön toimittama kirja "Petsamo mittaamattomien mahdollisuuksien maa" osoittaa, Suomi pyrki Petsamon alueen luonnonvaroja hyödyntämällä edesauttamaan koko Suomen taloudellisten olojen parantamista.

Tarkennuksena edelliseen Itä-Karjala ei koskaan ennen jatkosotaa kuulunut Suomeen. Sen valtaaminen oli tärkeä poliittinen ja kansantaloudellinen kysymys, joten asialle oli saatava vankka kannatus ja kansan hyväksyntä. Siksi sotilas tiedustelun tehtäviin sijoitettiin jatkosodan aikana merkittävä joukko historioitsijoita sekä kansa- ja kielitieteilijöitä. Sotilaallisen tiedonhankinnan ohella heidän tehtävien ohella heidän tuli osoittaa Itä-Karjalan liittäminen Suomeen historiallisesti oikeutetuksi ja sitoa alueen Suomen sukuiset kansat saamelaiset mukaan luettuina uuteen suomalaiseen esivaltaan.