Kävin hiljattain Inarin saamelaismuseo -siidassa- tutustumassa saamenkielellä painettua tekstiä koskevaan näyttelyyn. Saameksi painettujen kirjallisten tuotteiden historia alkaa vuodesta 1515. Näyttely on onnistunut kokoamaan runsaasti aiemmin piilossa pysyneitä saamenkielellä painettuja kirjallisia tuotteita. Ensimmäiset saamenkieltä painettuun muotoon saattaneet ihmiset ovat tulleet kirkon sisältä. Myöhemmin luku ja kirjoitustaidon kehittyessä yhä useammat uskonnollisen ja muunkin kirjallisuuden tekijät olivat myös saamelaisia kuten Johan Turi.

Ilkka Paateron keräämistä eri ajoilta peräisin olevista painetuista kirjallisista tuotteista koottu näyttely osoittaa miten tällainen arvokas kulttuuripääoma voidaan siirtää tuleville sukupolville, jolloin muutkin pääsevät tästä rikkaudesta osallisiksi.

Näyttelyssä tulin myös pohtineeksi valtion ja kirkon toiminnan järkevyyttä ja eettisyyttä. Valtion ja kirkon yhteisymmärrys on ensi silmäyksellä merkillinen ilmiö. Kirkolla ja valtiolla oli paljon yhteistä. Kirkko oli kruunun luotettava liittolainen. Virallinen kirkko osoitti vaikutusvaltansa ja toimi poliittisena voimana, joka saneli pelisäännöt siitä käytetäänkö saamenkieltä vai ei.

Saamenkielestä puolesta taistelleita pappien toimintaa kirkko ei kuitenkaan pyrkinyt suuremmalti rajoittamaan. Kullakin saamenkielen hyväksi tehneellä papilla oli kuitenkin omat vakaumuksensa ja ihanteensa, mikä selviää näyttelyssä. Kun ensimmäiset saamenkieliset painetut uskonnolliset kirjat ilmestyivät, vain harva saamelainen osasi lukea.

Kirkonmiesten ponnistelut kirjoitetun saamenkielen oppimiseksi ovat hyödyttäneet saamelaisväestön kielen ylläpitoa mm. leastadiolaisväestön piirissä. Näyttely osoittaa selkeästi miten näiden rohkeiden miesten työ on muuttunut viisaudeksi ja sivistykseksi. Tieto on peruste, mutta se on tarvinnut parikseen elämää ylläpitävän ja jalostavan asenteen.

Näyttely on erinomaisen kattava kooste vuodesta 1515 lähtien julkaistuista saamenkielellä painetuista uskonnollisista ja mutta myös muistakin kirjoista. Kaksi seikkaa tekee näyttelystä uuden itsenäisen kokonaisuuden. Ensinnäkin näyttelyn tekijöillä on ollut käytössä uutta aineistoa. Pitkä aikaperspektiivi tuo lisää uutta näkemystä ja uudenlainen asiayhteyksien esiintuominen sinänsä luo uuden rytmin, joka muuttaa näkökulmaa laajemmaksi.

Näyttelyssä on mukana sellaista aineistoa, joka on ollut tähän mennessä jostakin syystä tavoittamattomissa. Näyttely antaa myös arvokkaan lisän aiempaan historian kirjoitukseen. Tuloksena on mielenkiintoinen kertomus, jonka parissa katselijan mielikuvitus alkaa elää. Näyttelyssä esillä olevien kirjallisten painotuotteiden esille saaminen on ollut mielestäni erinomainen kulttuuriteko. Näyttelyssä selkokielellä laaditut jaksot ravistelevat kävijää.

Kun valtion ja kirkon toiminnan vaiheet vyöryvät kohti tätä päivää, on lopputulos mielenkiintoinen ja avartava. Kirkon miehet Turussa ja Uppsalassa tuskin pohtivat mitä muuta pitäisi tehdä saamelaisten sivistystason nostamiseksi. Nyt näyttelyssä esillä olevat painotuotteet eivät kuvaa aikansa saamelaisyhteisöjä. Sen sijaan kuvataan ihmisten suhdetta Jumalaan, heidän ankaraa taistelua olemassaolostaan.

Näyttelyn perusteella selviää asian merkitys. Näyttely antaa kävijälleen aistinvaraisen kuvan siitä aineellisesta ympäristöstä, jossa saamenkielinen väestö kirjojen ilmestymisen aikaan eli. Kirjojen kieli on vanhanaikaista ja vaatii ponnistuksia.

Saamelaisista puhuttiin ja kirjoitettiin jonkin verran jo satoja vuosia sitten. Harvalla ulkopuolisella oli omakohtaisia kokemuksia. Vaikka saamenkieli oli oikeudettomassa asemassa Ruotsin ja Venäjän vallan aikana, kirkon miesten omaatuntoa asia vaivasi. Tilannetta yritettiin parantaa saameksi painettujen uskonnollisten kirjojen avulla.

Näyttely avaa historiasta tutun näytelmän, jossa vanha uskonto pyritään korvaamaan uudella. Näyttely kertoo kirjojen tekijöistä, joilla on ollut luja usko Jumalaan ja alueella asuvaan saamenkansaan ja samalla huoli tämän erämaassa asuvan kansan uskonnon tilasta. Saamenkansan uskon tilan ratkaisivat alueella asuneet papit kuten Fellman ja monet muut. Käännytystyö jatkui vuosisatojen ajan.

Jos Ruotsin ja Venäjän valta olisivat ajoissa antaneet periksi, olisi syntynyt edellytyksiä toisenlaiselle kieli- ja kulttuuripolitiikalle. Järin lennokkaat aaterakennelmat olivat vieraita tuon ajan maailmassa. Kirkonmiesten taivas oli tyhjä muusta kuin Jumalan sanasta. Kaikella tuotetulla saamenkielisellä kirjallisuudella oli tarkoituksensa: sana muuttui lihaksi.

Näyttely on huolella laadittu. Painotuotteiden esittelytekstit edustavat selkeää ja sujuvaa kielenkäyttöä, joka luottaa argumentaation voimaan. On arvokasta, että näinä aikoina kun saamelaisten alkuperäisyydestä kiistellään, voimme tutustua näyttelyyn joka tarjoaa katsauksen saamenkielen kirjoitettuun historiaan.