Erityisesti Inarijärven voimataloudellinen vedenpinnan säännöstely, joka on jatkunut vuodesta 1941, on huonontanut rajusti Inarin kalastajasaamelaisten elinoloja. Tapasin Inarissa 1970-luvun alussa Väylän kylästä kotoisin olevan kalastajan Pekka Aikion, Kaaperin Pekan, joka kertoi minulle miltä hänen kaltaisesta kalastajasta tuntui Inarijärven vedenpinnan voimataloudellinen säännöstely. Muutokset, jotka Pekan lapsuudesta asti tuntema Inarijärvi oli kokenut, tuntuivat Pekan kertomina uskomattomilta. Pyydyksiä rikkoivat veteen rannoilta irronneet juurakot, ajopuut, risut ja oksat.

Apajapaikoille oli ajautunut jos minkälaista puuta ja juurakkoa. Säännöstelyn alkamisen jälkeen Inarin kalastajasaamelaisten elämä oli kovaa. Kokemustensa avulla Pekka laajensi inarinsaamelaisille ominaisella tavalla toimeentulokeinojen yhdistelmää kalastuksen lisäksi metsästyksen ja poronhoidon suuntaan. Muutokset olivat olleet lähes liian kauheita kestettäväksi ja alkuvuodet heti sodan jälkeen olivat Pekan mukaan olleet loputonta raatamista. Mutta lopulta kaikki oli kääntynyt paremmaksi kuin Pekka oli uskaltanut toivoa.

Seuraavaksi kysyin Pekalta sitä, että mihin hintaan inarinsaamelaiset luovuttivat säännöstelyoikeuden Suomen valtiolle. Pekka vastasi minulle, että hän kuulee koko asiasta ensimmäisen kerran. Seuraavaksi tiedustelin Pekalta sitä, että onko Suomen valtio korvannut mitään vedenpinnan säännöstelyn aiheuttamasta kalansaaliin menetyksistä ja pyydysvahingoista. Pekka kertoi, että joku haastattelija oli joskus 1960-luvun alussa kulkenut pitkin Inarijärven rantoja keräämässä häneltäkin tietoja.

Pekan mukaan myöskään Inarijärven rantoja ei raivattu ennen säännöstelyn alkamista. Tästä johtui, että rannoilla kasvaneita puita oli joutunut veteen, jotka yhdessä rantarisujen ja muun karikkeen kanssa ovat aiheuttaneet erityisesti Väylän kylän kalastajille suuria pyydysvahinkoja. Hän kertoi, että ajopuut rikkoivat, veivät mennessään ja korjauskelvottomiksi satoja verkkoja.

Inarijärven säännöstelyhanke pantiin alun perin vireille Petsamon Nikkeli Oy:n voimataloudellisia tarpeita varten. Järveä on säännöstelty vuosina 1942-1944 Niskakosken säännöstelypadolla. Silloisen hankkeen hyödynsaaja Petsamon Nikkeli Oy korvasi säännöstelystä tuona aikana aiheutuneet vahingot asianomaisille.

Vuoden 1944 syksynä säännöstelypato tuhoutui ns. Lapin sodassa. Vuonna 1947 säännöstelypato rakennettiin uudestaan ja 24.4.1947 Suomen ja Neuvostoliiton kesken tehtiin sopimus Inarijärven säännöstelemisestä Niskakosken padolla. Hyödynsaajana oli nyt Neuvostoliiton hallintaan siirtynyt Jäniskosken voimalaitos. Säännöstely alkoi maaliskuussa 1948. Sähköä tarvittiin edelleenkin Petsamon nikkelin jalostamiseen - nyt uusien isäntien toimesta - ja muuhun teollisuuteen. Inarijärven säännöstelyhankkeelle myönnettiin väliaikainen vesioikeudellinen lupa vuonna 1944 ja lopullinen lupa vuonna 1946. Lupapäätöstä täydennettiin ja muutettiin vuosina 1953 , 1957 ja 1958. Viimemainitulla päätöksellä Niskakosken säännöstelypato määrättiin purettavaksi ja säännöstely hoidettiin siitä alkaen Kaitakosken voimalaitoksen padolla.

29.4.1959 solmittiin ja tuli voimaan "Sopimus Suomen Hallituksen, Norjan Hallituksen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Hallituksen kesken Inarijärven säännöstelemisestä Kaitakosken voimalaitoksen ja padon avulla".

Hyödynsaajat

Sopimuksen valmistumisen aikaan hyödynsaajina olivat Neuvostoliiton Paatsjoessa olevat voimalaitokset, ja rakenteilla oli Norjan omistama Skogfossin voimalaitos.

Inarijärven säännöstelyn nykyiset hyödynsaajat ovat Venäjän omistamat voimalaitokset: Kaitakoski, Jäniskoski, Rajakoski, Hevoskoski ja Borisoglebsk, joiden yhteenlaskettu putouskorkeus on 89 m ja keskimääräinen voimantuotanto 1002 milj. kWh/v, ja Norjan omistamat Skogfoss ja Maitokoski, joiden putouskorkeus on n. 30 m ja keskimääräinen voimantuotanto 400 milj. kWh/vuosi. Säännöstelystä ei koidu varsinaista taloudellista hyötyä Suomen osapuolelle.

Vahingonkorvausvelvollisuus ja kalanviljely- toimenpidevelvollisuus

Vuoden 1959 sopimuksen yhteydessä Neuvostoliitto korvasi Inarijärven säännöstelyn silloin arvioidut vahingot yhteensä 75 milj. vanhalla markalla (0,75 milj. nykymarkalla). Sopimuksen lisäpöytäkirjassa sovittiin lisäksi, että "Tämän perusteella SNT-Liiton Hallitus vapautuu täydellisesti korvausvastuusta Suomen valtiolle, kunnille sekä suomalaisille fyysisille ja juridisille henkilöille tämän artiklan 1. kappaleessa mainittujen vahinkojen ja haittojen samoin kuin Suomen Ministeriön suorittamien ja suoritettavien töiden suhteen, joita sanottujen sopimusten 2 artiklassa mainitut ohjeet edellyttävät, ja Suomen Ministeriö sitoutuu vastaamaan kaikesta tästä mainituille yhteisöille ja henkilöille".

Säännöstelyn Inarijärven kalastoon aiheuttamien vaikutusten varalta sopimuksen ohjeiden 11 kohtaan otettiin kuitenkin virke: "SNT-Liiton Ministeriö tulee Suomen Ministeriön kanssa tehtävien sopimusten perusteella ottamaan osaa niihin toimenpiteisiin kalan viljelemiseksi, jotka kalakannan säilyttämisen kannalta mahdollisesti katsotaan välttämättömäksi." Tätä vastaava kohta säännöstelyn vesioikeudellisessa lupapäätöksessä kuuluu seuraavasti: "Voimalaitoksen omistajan tulee ottaa osaa niihin vesistön kalakannan lisäämistä ja suojaamista tarkoittaviin toimenpiteisiin, jotka vastaisuudessa säännöstelyn ja Kaitakosken padon ja voimalaitoksen mahdollisesti aiheuttavien vahinkojen torjumiseksi katsotaan tarpeelliseksi".