Sapmelas-lehden toimittajana ja saamelaisten valitsemana luottamusmiehenä minulla on ollut etuoikeus arvioida näkemääni ja kokemaani. Saamelaisalue ja sen asukkaat eivät ole suinkaan sellaista ainesta, johon voi suhtautua välinpitämättömästi. Niillä molemmilla on taito herättää intohimoja kiihtymystä myös omien rajojen ulkopuolellakin, taito jossa mikään muu Suomen osa ei vedä vertoja.

Monet saamelaiset tuntuvat elävän eräänlaisessa kapinan ja katkeruuden tilassa, joka kohdistuu erilaisiin jokapäiväisen elämän tosiasioihin ja olosuhteisiin. Osaksi se on ymmärrettävää, sillä heidän olosuhteensa eivät ole olleet lainkaan helpot eikä heidän elämänsä aina miellyttävää. Mutta tästä huolimatta Ylä-Lapin elämässä on jotakin joka tuntuu saamelaisten vaatimusten kannalta suhteettomalta.

Niissä monissa Ylä-Lapin saamelaisissa asukkaissa joita tunnen, joista pidän ja joita ihailen, on merkillinen, ei aina niin helposti havaittava, mutta sittenkin aivan selvä unissakävelijän piirre. Hei eivät ole laiskoja nautintoja hakevia olentoja, jollaisiksi monet suomalaisista heidät kuvittelevat. Todellisuudessa saamelaisalueella on täynnä saamelaisia ja suomalaisia rohkeita ja ankarasti työtä tekeviä ihmisiä, jotka monista pettymyksistä huolimatta lannistumatta säilyttävät jännittävän omalaatuisen tunnelmansa.

Me saamelaiset olemme saaneet paljon kuulla suomalaisten tuhoisasta vaikutuksesta Suomen alkuperäiskansaan saamelaisiin, mutta kukaan ei ole koskaan pysähtynyt kysymään, mikä on meidän alkuperäisasukkaiden vaikutus suomalaisiin, mitä voimia säteilee tuosta eri saamelaisryhmien joukosta, joka elää niin kiinteästi tänä päivänä suomalaisväestön kanssa.

Ihailtavat tutkijat, jotka vuodesta vuoteen lannistumattoman innokkaasti tutkivat "alkukantaisen saamelaisalueen eri heimoja" sekä suomalaiskulttuurin vaikutusta näihin, voisivat hyvällä menestyksellä ja ehkäpä vakuuttavammin mittailla millä tavoin tämä eri saamelaisryhmien kulttuuri vaikuttaa heidän omiin käyttäytymiskaavoihinsa. Sillä kysymyshän ei ole pelkästään yhteen suuntaan käyvästä vuorovaikutuksesta. Me, jotka olemme syntyneet Ylä-Lapissa, tiedämme sen varsin hyvin. Lappi ja saamelaiset ovat ottaneet valtoihinsa enemmän kuin yhden antropologin, ja on siellä joukossa muidenkin alojen tohtoreita. Lähdettiin tutkimaan aluetta ja sen ihmisiä, mutta jäätiin elinkautisiksi ja kuljetaan nyt lapintakissa tai täydessä saamelaispuvussa.

Sellaiset ihmiset kuin minä, jonka koulutoverit olivat suomalaisia ja saamelaisia tietävät kokemuksesta, että kosketus suomalaisten ja saamelaisten kanssa on ollut aina, halusipa sitä asianomainen itse tai ei, merkittävää miltei mittaamattoman vilkasta ja kahteen suuntaan käyvää liikennettä. Tämä liikenne voi, jos siihen sisältyy oikeata ymmärtämystä ja suvaitsevaisuutta rikastuttaa yhtä paljon suomalaistenkin elämää.

Tietenkin suomalainen voi myös sokealla suvaitsemattomuudellaan kääntää tämän liikenteen omaksi köyhtymisekseen katkeroitumisekseen. Mutta yhtä hyvin se onnistuu saamelaiselta, kuten vaikkapa saamelaiskäräjien järjestäytymiskokous helmikuun 23 päivä vuonna 2016 osoitti.

Voisin kirjoittaa tästä aiheesta kokonaisen kirjan. Olen tavannut vuodesta 1959 lähtien lukuisia tutkijoita, jotka ovat yrittäneet omien oppialojensa teoreettisten lähtökohtiin nojaavien tutkimustensa perusteella ratkaista tätä Ylä-Lapin solmua, yrittäneet luoda tutkimuksillaan saamelaisille maallisen onnelan. Yksikään tutkimus ei ole johtanut tutkijan toivomiin tuloksiin. Seuraus kaikesta uurastuksesta huolimatta on se, että turhautuneita tutkijoita on suuri joukko. Aivan heidän oman mielenrauhansa ja henkisen hyvinvoinnin vuoksi suosittelisin että he luopuisivat saamelaispolitiikasta ja keskittäytyisivät rauhalliseen eläkeläispäiviinsä lapintakissaan askarrellen ja viihtyen, harjoittaen siinä ohessa rauhalliseen tahtiin sitä tiedettä missä ovat hyviä, vaikkapa antropologiaa tai kieli- tai oikeustiedettä.

Tunnen suurta kiusausta kysyä, minkä vuoksi niin monet tutkijat ovat kiinnostuneita antropologiasta, alkuperäisväestön alkukantaisen käyttäytymisen tutkimisesta. Mutta se veisi minut liian kauaksi aiheestani. Sen olen kuitenkin velkaa sille Ylä-Lapille, jonka kuva ja kulttuuriperintö koko elämäni ajan seuraa minua kuin laskevan auringon heittämä varjo, että tähdennän tätä: noiden muutaman tuhannen suomalaisen ajatusmaailmaa, jota elävät saamelaisalueella, vaikuttaa paljossa määrin heidän kosketukseensa saamelaisiin.

Vaikka emme puhuisikaan epänormaaleista ilmiöistä niin suomalaisen siirtomaaelämän peruspiirteet osoittavat, että sovinnaiset moraalikäsitykset ovat Lapissa menettäneet voimaansa ja että ihmisten mielihaluille on annettu siellä enemmän merkitystä ja vapautta kuin muutoin. Tuntuu siltä kuin alkukantaisten saamelaisten läheisyys rohkaisi suomalaisiakin laskeutumaan alemmaksi sisäisestä korkeudestaan. Käsittääkseni ei ole pelkkä sattuma, että suomalainen ja hänen saamelainen naapurinsakin jätti naisilleen sangen raskaan ja suhteettoman suuren osan päivittäisestä takastaan. Näille naisille nostan neljän tuulen lakkiani.