Näin saamelaisen kansallispäivän kynnyksellä käsittelen seuraavassa teemaa "Saamelaisten arvoista". Muutama vuosi sitten perustettiin Suomessa yhdistys nimeltään "Saamelaisten arvot". Teemaan liittyviä asioita ei kuitenkaan Suomessa yleisemmin pohdittu. Siihen liittyy paljon sellaisia asioita jotka ovat saamelaisille olleet todella tärkeitä, kuten saamenkieleen perustuvan kulttuurin vaaliminen. Asia Suomessa ei kuitenkaan ole mitenkään näkyvästi konkretisoitunut. Tavatessaan valtakunnan poliittisia päätöksentekijöitä saamelaisjohtajat puhuvat suureen ääneen miten huonosti valtio tukee saamenkieltä ja kulttuuria ja samaan hengenvetoon vaaditaan maiden palauttamista takaisin saamelaisille ikään kuin se olisi saamelaisille elämän tai kuoleman kysymys. Mutta näyttämön vaihtuessa unohdetaan täysin mitä on päättäjille kerrottu ja mitä on vaadittu. Seuraus tästä ristiriitaisesta kielipolitiikasta se, että Suomessa julkaistaan äärettömän vähän jos ollenkaan saamenkielistä kaunokirjallisuutta; kirjoja ja lehtiä, toisin kuin Norjassa. Joutuu kysymään minne ovat unohtuneet "saamelaisten arvot"? Onko puhuminen niistä pelkkää propagandaa?

Siteet menneisyyteen

Esimerkkinä menneisyydestä voisi mainita sen, kuinka alkuperäinen saamelainen muinaisusko joutui väistymään kristillisen ja luterilaisen valtarakenteen tieltä. Sen seurauksena šamaanit, tietäjät ja muut parantajat menettivät asemansa muun muassa papeille ja lääkäreille. Uskonpuhdistus ja sitä seurannut puhdasoppisuuden aika pyrki kitkemään historiallisesti kehittyneitä kansallisia erityispiirteitä ja tasoittamaan kansallisia eroja aivan kuten globalisaatio ja monikulttuurisuus tänä päivänä.

Jos me saamelaiset haluamme aidosti tunnistaa omat kansalliset erityispiirteemme ja vaalia niitä, meidän on tässä tilanteessa puhuttava aidosti ja rehellisesti saamelaisten arvoista. Meidän tulee valjastaa kirjailijat, taiteilijat ja poliitikot lujittamaan kansallista identiteettiä. Nimenomaan alkuperäiset heimokulttuurit sekä niihin kuuluvat ryhmäkuuluvuuden tunnusmerkit - myytit, perinteet ja pyhäkäsitykset - olivat tekijöitä, joiden avulla lappalaiset oli aikoinaan helppo hahmottaa omaksi erilliseksi ryhmäksi (kansaksi). Lappalaisuus kytkettiin vahvasti heimoperinteiden symboleihin eli niihin, joilla luotiin ero muihin. Kyseisten erojen avulla T.I. Itkonen saattoi myös kirjoittaa lappalaisista omaa historia, joka eroaa alueella asuvien suomalaisten menneisyydestä.

Tässä yhteydessä kiinnitän huomiota siihen mitä Yrjö Niiniluoto kirjoitti teoksessaan "Mitä on olla suomalainen" (1957): ”Kansalla, rodulla on ankkureita, jotka kiinnittävät sen menneisyyteen, alkuperäänsä: on muinaistieto ja kieli, ruumiillinen ja henkinen rakenne, usein uskontokin. Nämä ankkurit ovat heitetyt niin syvään, ettemme enää saa selville, missä ne ovat kiinni. Me tiedämme kuitenkin, että ne pitävät ja määräävät kulkuamme, emmekä ole tuuliajolla."

Kuten edellä olevassa sitaatissa Niiniluoto toteaa, kansallisen identiteetin tärkeitä tekijöitä ovat etnisyys ja kieli sekä kulttuuri ja sen syvärakenteet. Jos haluamme ymmärtää saamelaista identiteettiä, on tärkeää tietää saamenkansan ja sen kulttuurin taustat eli juuret. Saamelaisessa kulttuurissa ja elämäntavassa vielä tänäkin päivänä keskeiset arvot, uskomukset ja käyttäytymistavat tulevat esille siellä missä saamenkieli elää. Muualla missä kieli on vaihtunut suomeksi perinnetieto ja tietämys omasta alkuperäisyydestä elää.

Saamelaisidentiteettiä ei voi keksiä

Kun olen viime vuosina seurannut saamelaiskäräjien eliitin ulostuloja saamelaisille tärkeistä asioista jotain oleellista niistä puuttuu, eli se mitä saamelainen kansallinen identiteetti tämän päivän yhteiskunnan rakennemuutoksessa on. Mitä kieli ja kirjallisuus sen rakentamisessa merkitsevät, vai merkitsevätkö ne yhtään mitään? Saamelaisiin arvoihin liittyvää identiteettiä ei nimittäin niin vain voi "keksiä" tai sanella ulkoa käsin uusiksi, vaan sen on perustuttava tosiasioihin ja kulttuurisesti kestävälle pohjalle.

Saamelaisen identiteetin kehittymisen taustalla on historiallisen ja ylisukupolvisen kehityksen jatkumo sekä jatkuva kasvutapahtuma, jota ei ahtailla etnopoliittisilla määritelmillä voida kumota ja muokata halutunlaiseksi. Kestävä saamelainen identiteetti voidaan muodostaa vain saamenkansan ylisukupolvisen jatkumon pohjalle, jota esim. Jouni Antti Vestin kirjoissa tuodaan kiitettävällä tavalla esiin. Tämän periaatteen ymmärtäminen näyttää saamelaiseliitille olevan lähes ylivoimaisen vaikea asia. Joten ahtailla etnopoliittisilla käsitteillä tätä ei ratkaista, vaan pikemmin sekoitetaan.

Saamelaisiin arvoihin liittyvä identiteetti on merkittävä osa itse kunkin henkilökohtaista identiteettiä. Siksi olenkin pitänyt lappalaisen identiteetin nykyaikaisia muokkausyrityksiä moraalisesti arveluttavina. Kyseisillä ylhäältä käsin sanelluilla muokkaushankkeilla on poikkeuksetta pyritty rienaamaan ja kritisoimaan erityisesti inarinsaamelaisen väestön keskuudessa vallitsevaa perinteistä identiteettiä leimaamalla se "saamelaisvastaiseksi" sekä lietsomaan suureen yleisöön päin tarpeetonta vähättelyä. Tällaiset lappalaisen identiteetin muokkausyritykset ovat lisääntyneet voimakkaasti erityisesti viimeisen 10-vuoden aikana jalansijaa saaneen pohjoissaamelaisen ideologian nousun myötä. Toiminta pienten saamenkielisten ryhmien elvyttämiseksi ovat valitettavasti jääneet sanahelinäksi.

Saamelaisiin arvoihin sisältyvää identiteettiä ei mielestäni tarvitse keksiä uudelleen. Saamelaisilla on jo entuudestaan olemassa hyvä identiteetti, joka nauttii laajaa kannatusta niin lappalais- kuin saamelaisväestön keskuudessa. Kansallistunteella ja -identiteetillä on edelleen oma paikkansa saamelaisten sydämissä ja yhteiskunnassamme aivan, kuten sillä on ollut historiassa aiemminkin. Saamelaisuus ja siihen kuuluva lappalaisuus ovat juurtuneet meihin niin syvälle, ettei sitä saa meistä helposti pois pyyhittyä. Sen sijaan, että yrittäisimme keksiä saamelaisille uuden identiteetin, näen, että meille aikaisempien sukupolvien luovuttaman lappalaisen identiteetin elvyttämiseen ja voimaannuttamiseen tulisi käyttää nykyistä enemmän yhteiskunnallisia voimavaroja.

Saamelaisten ja lappalaisten yhteiset arvot ovat olleet vahvimmat identiteettiämme varjelevista tekijöistä. Itsenäisyys, vapaus, sekä oikeus omaan kieleen ovat puolestaan merkittävimpiä saamelaisaatteen rakennusmateriaaleja. Ei olekaan sattumaa, että juuri nämä edellä luetellut asiat ovat niitä samoja, joita saamelaiskäräjien nykyeliitti on politiikallaan parhaansa mukaan pyrkinyt murentamaan.

Saamelaisutopia muodostaa vahvan voiman eliitin pyrkimyksille rakentaa valtioiden rajoista vapaa saamenmaa. Siksi se pyrkii suurella voimalla kumoamaan kaikki nykyiset arvot. Sekin on jo monta monituista kertaa nähty, että saamenkielestä ei ole niin väliä, miten sille käy. Siitä on konkreettinen esimerkki saamenkielisen Sapmelas-lehden lopettaminen. Ilman Norjan valtion vahvaa panostusta saamenkielisen kaunokirjallisuuden rahoittamiseen, tilanne näyttäisi todella synkältä.

Moni ihmettelee tänä päivänä, miksi suurin osa poliittisista päättäjistä sallii tällaisen järjenvastaisen alkuperäiskansa politiikan harjoittamisen maassamme. Merkittävin syy tähän lienee juuri se, että eliitti ei pysty murentamaan saamelaisten nykyistä identiteettiä lopullisesti muuten kuin väestönvaihdoksen kautta, kikkailemalla termeillä.

Saamelaisuuden perustan muodostava lappalaisuus kattaa syvään juurtuneet tavat, joiden ansiosta ihmiset ovat tietoisia itsestään yksilöinä ja ilmaisevat kuuluvuuttaan ryhmään, jolla on muista ryhmistä eroava arvo- ja merkitysjärjestelmä. Saamelaisilla omaleimainen informaatiojärjestelmä, jolla arvotetaan ja luokitetaan erilaisia asioita koskevat merkitykset ja kulttuurista käyttäytymistä ohjaavat säännöt. Saamelaisten ja lappalaisten yhteinen kulttuurinen pohja lisää keskinäistä ymmärrettävyyttä viestinnän eri tasoilla. Saamelaisuus ja lappalaisuus tulevat ilmi arvoissa, ihanteissa ja päämäärissä, joiden varaan kuva menneestä ja tulevasta ajasta rakennetaan. Koska saamelaisuuden perusteena oleva lappalaisuus ja siihen perustuva identiteetti ovat aikojen saatossa pureutuneet ihmisiin syvään, että ei niitä saa pyyhittyä koskaan täysin pois.

Saamelaisen omintakeisuus nähdään edelleen paljolti poronhoito ja pyyntikulttuuri perinteessä. Ne edustavat alkuperäistä elämänmuotoa, jossa ihminen elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Suhde maahan ja sen luontoon on ollut vahva kansallisessa mytologiassa, lauluissa ja runoissa. Saamelainen metsäläisyys, eräelämä ja ekologisuus ovatkin tarjonneet perustan luontoa ymmärtävälle elämäntavalle myös tänä päivänä. Valitettavasti maassamme jatkuvasti kiihtynyt kaupungistuminen ja kulutushedonismi ovat johtaneet yhteiskunnassamme siihen, että nykyisin yhä harvemmat ovat enää tekemisissä saamenmaan ja sen elämän perusedellytysten kanssa. Suomen 10 000 saamelaisesta asuu tänä päivänä 7 000 saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Joten silloin kun puhutaan poronhoito- ja pyyntikulttuuri-perinteestä saamelaisina arvoina ollaan tekemisissä marginaalisten asioiden kanssa.

Saamelaisuutta on vaalittava

Mielestäni saamelaiset on saatava kokemaan itsensä enemmän saamelaisiksi. Saamelaiset eivät voi säilyä, jos he eivät kykene tunnistamaan, arvostamaan ja vaalimaan omia erityispiirteitään ja olemassaoloaan.

Vaikka saamelaisuus on juurtunut meihin syvälle, ei pidä olla kuitenkaan liian sinisilmäinen ja uskoa, että saamelaisuus kykenee automaattisesti säilymään elinvoimaisena tämän päivän nopeasti muuttuvassa maailmassa. Saamelaisuus on ihmisten ylläpitämä asia, joka voi kadota, jos sille ei löydy vaalijoita ja suojelijoita. Siitä on juuri kysymys kun puhumme saamelaisen identiteetin säilymisestä muuttuvassa maailmassa.