Kirjoittaja Esko Ranta kertoo elävällä ja huumorilla höystetyllä tavallaan näkemästään ja kokemastaan. Kirjassa on runsaasti tarinoita ja näkemyksiä intiaaneista ja saamelaisista sekä onnistuneita maisema- ja tilannekuvauksia. Lopputuloksena kuukauden pituisesta tutustumismatkasta on laadukas tietokirja. Lopputulos osoittaa, että kirjoittamisen halu on samaa kuin elämän halu. Perun matkakirjaa lukiessa ei voi välttyä ajatuksesta, että kirjan tekijöillä luovuudesta on tullut elämää kantava voima, sen peruskivi.

Kirjassa kerrotaan alueen historiallisesta kehityksestä varhaisemmista ajoista kohti tätä päivää. Kirjan kirjoittamisen ylin ajatus on siinä, että prosessissa ihminen voi muuttua toiseksi, ymmärtämään paremmin intiaanien ja saamelaisten tilanteen erot ja yhtäläisyydet. Tästä syystä kirjoittajat ovat panneet itsensä likoon tarjotakseen todellisen tilanne ja olosuhdekuvan matkasta.

Kirja on toisen maailman, toisenlaisen todellisuuden kuvaaja. Kirja kuvaa Perun maailmaa reaalisesti muokaten näkemäänsä ja kokemaansa todellisuutta. Tuloksena on tarkka kuva maisemasta ja ihmisistä. Jokaisella paikalla on oma historiansa tai sille vuosituhansien hämärään katoava tai arvoitukseksi jäävä tarinansa. Myös Perun kielikuntien alut katoavat esihistorian hämärään. Olennaista on ollut myös kirjoittajien tutustuminen ympäristöön. Tekstistä huomaan miten matkustaminen on asettanut alueella kohdalleen, luonnon ja kulttuurin väliin. Kirja on samalla sukellus alueeseen ja intiaanien kulttuuriin.

Kirja kertoo alueen maantieteestä ja kulttuurista. Maisemat Perussa kantavat kaikkia maisemia sisällään. Ne löytyvät myös Afrikasta, autiomaista tai saamelaisalueen ikimetsistä. Joissakin asioissa yhdenmukaisuus on yllättävän samankaltainen. Maisemat ovat kirjan lukijoille tärkeitä, ne kiehtovat, vetävät puoleensa. Kirjan eri kohdissa on myös pientä vertailua saamelaisten ja intiaanien tilanteesta. Siinä tuodaan myös esille myönteisessä sävyssä saamelaispolitiikan saavutuksia saamelaisradion perustaminen ja monta muuta asiaa.

Intiaanit elivät satoja vuosia vastuskyvyttöminä ja heitä käytettiin hyväksi. Tulevaisuus on käden vääntöä siitä miten paljon intiaaneille annetaan vai otetaanko heiltä vielä jotakin pois. Mielestäni intiaanien tulisi saada kaikki tuki minkä pystyisimme antamaan. Edessä on kuitenkin kova kamppailu valkoisen miehen intressejä vastaan, sillä elämme ahneessa ja kovassa maailmassa. Kaiken taustalla on kysymys kuitenkin rahasta. Ei intiaanikulttuurin ja perinteiden ja muiden henkisten arvojen kunnioittamisesta. Kaiken rikkauden keskellä jossa me saamelaisetkin elämme ammottaa suuri henkisen köyhyyden muodostama aukko.

Kirja paljastaa minulle sen miten erityisen etuoikeutetussa asemassa me saamelaiset olemme verrattuna moniin intiaaneihin. Meillä saamelaisilla on mahdollisuuksia käydä koulua ja oppia jotakin. Kun meillä saamelaisilla on mahdollisuuksia seurata tapahtumia meillä ja muualla, voimme äänestää vaaleissa. Me saamelaiset pidämme näitä demokratian saavutuksia itsestään selvinä, mutta ne eivät sitä ole. Muissa maissa kuten kirjoittajat osoittavat ihmiset taistelevat elämästä, itkevät ja kuolevat saadakseen ne oikeudet jotka meillä saamelaisilla jo on. Tämän oivalluksen tarjoaa kirja ainakin minulle. Kirjassa kuvataan luontevasti ja teeskentelemättä intiaanien arkipäivää. Kirja osoittaa että intiaanien kulttuuri voidaan rakentaa vain omalle perulaiselle pohjalla. Mutta jos verrataan sitä saamelaisiin matkaa on vielä paljon.

Saamelaiseliitin kannattaisi viimeinkin tunnustaa, että meillä saamelaisilla on täällä pohjoisessa hyvät olot, meillä on hyvät asunnot, joissa on sähköt kylmä ja lämmin vesi, olemme vapaita eikä meidän tarvitse pelätä, että tienvarsilla laiduntavia poroja maahanmuuttajat söisivät.

Perussa intiaanien kulttuuri-identiteetti on ainoa ihmisiä yhdistävä tekijä yhteiskunnan rajussa muutosprosessissa. Ilman sitä Perua ei olisi sitä mistä kirjassa kerrotaan. On selvää, että Perun kaltaisessa maassa, jossa turvaverkot ovat heikkoja ja puuttuvat, kulttuurisiteistä on tullut käsittämättömän tärkeitä yhteisön elinvoiman kannalta. Kuten kirja osoittaa intiaanien kulttuuri-identiteetti on tärkein horjuvassa ja köyhässä maassa. Saman ongelman kanssa me saamelaiset olemme painineet yli 50 vuotta eikä sille näy loppua tulevan vieläkään, globalisaatio painaa päälle. Nyt julkistettu kirja on kurkistus Perun intiaanien ja saamelaisten maailmaan, sen menneisyyteen ja tulevaisuuteen mutta ennen kaikkea siihen mikä lisää lukijan kiinnostusta intiaanien ja saamelaisten kulttuuriin ja historiaan.

Kun puhumme Etelä-Amerikasta emme saa unohtaa, että koko mantereelta on riistetty viimeisen 400 vuoden kehitys, joka pitäisi ottaa kiinni 70 vuodessa. Jokainen tietää ettei sellainen ole mahdollista maassa, jossa demokratia ottaa ensi askeleitaan.

Ei ole toista aluetta, joka on ollut niin suurien vaihtelujen alaisena kuin Peru. Varsinkin 200 vuoden perspektiivistä katsellen muutokset ovat olleet valtavat. Tämän alueen isännät ovat monta kertaa vaihtuneet ilman, että alueella eläneet intiaanit olisivat päässeet vaikuttamaan elämäänsä koskeviin ratkaisuihin.

Minusta kirjailijoiden ja taiteilijoiden velvollisuus on ymmärtää maailmaa ja sen todellisuutta. Pidän kirjailijoiden roolia eräänlaisena vastarintaliikkeenä. Se on välttämätöntä koska elämme hirvittävän kovassa maailmassa. Kuten tiedämme kaikille maailma ei ole yhtä paha; joillakin ihmisillä on kaikkea, valtaosa Perun intiaaneista ovat edelleenkin köyhiä ja sorrettuja. Valitettavasti meidän valkoisten maailmassa on moni ihminen unohtanut alkuperäiskansojen sorretun aseman. Tässä mielessä kirja oikoo monia alkuperäiskansoihin liittyviä myyttejä.

Vertailu intiaanien ja saamelaisten välillä osoittaa, että meillä saamelaisilla on kaikkea. Kuten Ranta osoittaa meidän saamelaisten asia on ollut myötätuulessa mutta saamelaiskansallisella sivistyselämällä ei ole vieläkään samanlaiset ulkoiset edellytykset kuin Suomen ruotsalaisilla.

Olen sitä mieltä, että Rannan kirjoittama kirja Perusta lisää kulttuurien ja uskontojen välistä ymmärrystä. Maailma on nyt epävarmempi kuin koskaan aiemmin. Etelä-Amerikan sotilasdiktatuurit eivät ole samaa kuin turvallisuus. Me kaikki ihmiset kuulumme yhteen. Vain yhdessä voimme olla ihmisiä, vain yhdessä olla vapaita. Esko Rantaa yhdistää halua tutustua Peruun ja sen alkuperäisväestöön intiaaneihin ja heidän kulttuuriinsa. Hänellä on myös halu tehdä niin kuin sananlaskujen kirjassa kehotetaan: puhua niiden puolesta, jotka eivät pysty puhumaan itse.

Eskolla on rohkeutta ravistella rikkaita maita, jotka pyrkivät voiton tavoitteluun. Tällainen politiikkaa johtaa vieraantumiseen ja poliittiseen näköalattomuuteen. Sen seurauksena on köyhyys ja näköalattomuus, nälkä ja väkivalta, joita esiintyy monissa diktatuurimaissa. Tilanne korjautuu ainoastaan lisäämällä demokratiaa ja koulutusta.

Me tarvitsemme sellaisia kirjailijoita kuin Esko Ranta joka matkakirjallaan Perusta avaa silmämme näkemään Perun eikä pelkästään puhu siitä vaan toimii sen hyväksi. Tämä ei hyödytä pelkästään perulaisia. Me saamelaiset ja suomalaiset lukija olemme yhtä lailla saavana osapuolena. Sen ymmärrämme vasta silloin kun olemme tutustunee Perun matkakirjaan.