Saamelaisia on vuosisatojen ajan pidetty melkein moukkina. Norjassa, Ruotsissa, Venäjällä saamelaisia on pidetty alkukantaisina alkeellisine elämänmuotoiseen. Myöhempi kehitys on osoittanut, että saamelaisista sittenkin kannattaa ottaa opiksi. Mielikuvat ja todellisuus eivät aina kohtaa. Saamelaisista annettu kuva on osoitettu monella tapaa vääräksi. Heitä pidettiin kauan aikaa sellaisina, jotka eivät henkisesti pystyneet tai muutenkaan kilpailemaan suomalaisten kanssa, ollen siten hierarkiassa alempana. Aikanaan tieteen valtavirtaa olleet rotuopit vahvistivat nämä käsitykset, sillä saamelaiset eivät luoneet korkeakulttuuria, heillä ei ollut omakielistä kirjoitusta ja kulttuuria ilmentäviä monumentaalisia rakennuksia. Heitä voitiin hyvällä omalla tunnolla pitää lähinnä kotapelleinä.

Vanhentuneet rotuopit on jo hylätty, mutta silti uudetkin tutkijasukupolvet pitävät yllä kolonialististisia käsityksiä saamelaisista. Eräiden uusimpien teorioiden mukaan saamelaiset ovat olleet alkuperäisellä asteella olevia villejä joiden selviämisestä kannattaisi kaikkien ottaa oppia varsinkin nyt globaalin ilmastonmuutoksen keskellä. Mikähän se oppi voisi olla? Kestävä luonnonvarojen käyttökö vai jotakin muuta? Todellisuudessa tämän päivän saamelaisuudesta ei ole mitään opiksi otettavaa, koska se mitä luullaan saamelaisilla olevan ei ole enää muuta kuin kirjoissa ja joidenkin tutkimusmatkailijoiden raporteissa.

Kuten tunnettua on Lapin erämaissa säilynyt entisaikojen saamelaisista runsaasti jälkiä, joiden alkuperää tiede ei ole kyennyt tyydyttävästi selittämään. Tämän päivän saamelaisten jäljet ovat näkyviä ja tunnistettavia. Saamelaisessa poronhoidossa ei ole perinteistä juuri muu kuin poro.

Mitä ovat siis saamelaiset?

Siihen vastaavat monet ja taas monet yhä useammin; saamelaiset eivät ole alkuperäisellä kehitysasteella elävää kansaa kuin yleensä otaksutaan. Saamelaiset suorittavat suomessa saman peruskoulun kuin kaikki muutkin ja merkittävä osa heistä läpäisee ammattikorkeakoulun ja yliopistot. Heitä koskee asevelvollisuus ja monet saamelaiset ovat aivan samalla tavalla isänmaallisia kuin suomalaisetkin. Saamelaiset ovat osallistuneet suomen puolustamiseen talvi- ja jatkosodassa muiden suomessa asuvien tavoin. Saamelaisia kohdellaan yhdenvertaisina suomen kansalaisina.

Tänään puhutaan vakavasti saamelaisiin kohdistuneesta kolonialismista. Sen häpeällisimmät vaiheet ovat onneksi takanapäin. Kukoistavat saamelaisyhteisöt ovat kuitenkin lähes hävinneet, maatilat rappioituneet, Tenojoen varren hedelmällisillä jokilaaksoisia ei ole enää elämää samanlailla kuin pari vuosikymmentä sitten. Seudulla ei ole myöskään enää paljon muutakaan toimintaa.

Saamelaiset ja suomalaiset ovat aina vaihtaneet keskenään tietoja ja kokemuksiaan, jotka liittyvät ihmisen selviytymiseen äärettömän ankarissa olosuhteissa. Saamelaiset ovat joutuneet turvautumaan monissa asioissa suomalaisiin ja päinvastoin. Saamelaiset ovat oppineet arvostamaan ja ymmärtämään, että tieto on valtaa ja että suomalainen sivistys on helposti omaksuttavissa. Siitä huolimatta harva saamelainen on ajatellut, että tämä saattaa johtaa historian käännekohtaan. Kukaan saamelainen ei tuolloin vaatinut saamelaisten sortamisen lopettamista suomalaisten sortajien vallasta. Ehkä se ajatus jäi kuumana ja huumaavana elämään.

Tänään puhutaan saamelaisen elämänmuodon turvaamisesta, jonka suojaksi vaaditaan saamelaisille omaa kulttuuriautonomiaa. Minkä korvaamattoman erehdyksen suomalaiset tekivät turvautuessaan aikoinaan saamelaisten apuun, vihkiessään heidät mahtinsa salaisuuksiin. Se kyseenalaisti heidän auktoriteettinsa. Saamelaiset näkivät oman osaamisensa salaisuuden ja perinnetietonsa arvon. Saamelaiset oppivat suomalaisilta monia myönteisiä asioita. Suomalaisten monia vuosisatoja kestänyt valta sai vihdoinkin ansaitun kolauksen. Saamelaiset oppivat arvostelemaan ja ymmärtämään tiedon valtaa ja että suomalaisen sivistys on perin helposti omaksuttavissa. Nyt saamelaiset ovat monessa asiassa saavuttaneet ja jopa ohi ajaneet suomalaisista, mikä kertoo paljon saamelaisesta omaksumiskyvystä.

Saamelaisissa yhdistyy ja heidän tyypissään ominainen kohtalainen pyrkimys - toisaalta halu lähestyä ja syventyä koneiden ja tekniikan maailmaan, toisaalta viehtymys kaikkeen eksoottiseen hämärään, yllätyksellisyyteen. Älkää unohtako, että porosaamelaiset tulivat Inariin Norjan kautta. Tällä kaksinaisuudella heissä on erilaisuuden viehätyksen voima, yksinkertaisesti sanottuna sellaista, mitä muilta saamelaisilta puuttuu, paimentosaamelaisuuden säteilevä voima, heidän tuomansa virkistävä tuulahdus tuntureilta ja ikimetsistä.

Koneet ja tekniikka on saamelaisille tämän ajan hallitseva tunnus, joka määrää elämän. Ilman autoa, ilman moottorikelkkaa ja mönkijää hei eivät pärjää. Monet saamelaiset ovat oppineet näkemään, että jokapäiväinen amerikanisoitunut elämä on kaukana siitä utopiasta mistä he ovat haaveilleet. Joku voisi sitä kutsua itsepetokseksi. Siinä on mahdollisuus seurata kehitystä olla kumminkin vapaa siitä.

Kuten edellä osoitin; saamelaiskysymyksen sosiaalinen puoli Suomessa on aikaa sitten saanut ratkaisunsa. Kukaan saamelainen ei enää elä nomadiasteella ulkona avotaivaan alla nuotion ääressä ja katselee revontulia yötaivaalla. Saamelaiset eivät ole enää halveksittuja, heidän ulkonäkönsä tai pukeutumisensa ei juuri eroa suomalaisista, he ovat ahkeria, useimmat kristittyjä kuten suomalaisetkin. Saamelaiskysymys on viime aikoina liittynyt poronhoitoon ja kiistaan kuka on saamelainen. Paimentolaisporonhoito tuotiin Suomeen 1800-luvulla Norjasta. Suurten, monituhantisten porolaumojen kanssa inarinsaamelaisten alueelle rynnänneet toivat inarinsaamelaisille kärsimyksiä nöyryytyksiä.

Muutama sana saamelaiskulttuurista

Saamelaisten joiuissa ja lauluissa on huumoria, naivisuutta, tunteellisuutta, muistoja tunturi ja ikimetsistä, raskaasta työstä ja villeistä kiihkeistä juhlista. Välillä markkinapaikoilla huudot ja eleet säestävät niitä. Miten paljon onkaan joiusta kirjoitettu. Miten paljon onkaan saamelaiskulttuurin ilmenemismuodoista kirjoitettu. Monet säveltäjät ja esiintyvät taiteilijat tunnustavat sitä ihailevansa.

Tämän päivän saamelaiset eivät ole enää mitään poroja ikimetsissä vaanivia villejä. Saamelaiskulttuurin eri muodoilla on ollut mahtava vaikutus nykyiseen suomalaiseen sivistykseen. Saamelaiskulttuuri eri muotoineen on todistus siitä, etteivät saamelaiset enää häpeä alkuperäänsä, vaan että he tulevaisuuteen uskoessaan ovat ylpeitä. Yhä enemmän heidän pyrkimyksensä ovat saaneet valtaväestön myötätunnon ja tuen.

Suomalaisten mielissä kummittelevat vieläkin ennakkoluulojen, itsekkyyden ja lapsellisten kauhutarinoiden kummitukset, ne on saatava karkotetuksi. Ei tietoisella syrjinnällä ratkaista saamelaiskysymystä, vaan yhteistyöllä ja veljeydellä. Suomalaisten nuorten mielenkiinto saamelaisiin on varsin ymmärrettävä: saamelaiset edustavat heille romantiikkaa, vapaata, hillitöntä, värikylläistä elämän vastakohtana järjestäytyneen yhteiskunnan ankealle elämälle.

Saamelaiset ovat viimeisen kuluneen sadan vuoden aikana vetäneet puoleensa milloin ystävällismielisiä ja vihamielisiä tutkijoita, jotka ovat kaikki tarkastelleet heitä ulkopuolista näkökulmasta. Joten tältä osin vähemmistöjen dynamiikka pitää meitä yhä otteessaan. Tästä syystä kysymys kuulukin, miten saamelaiset pärjäävät tulevaisuudessa hallitsevan valtakulttuurin kanssa? Minkälaiset suhteet näiden välille muodostuu globalisoituvassa maailmankylässä?

Mikä on saamelaisten Suomessa ja maailmassa saavuttaman menestyksen salaisuus? Niitä on monta: he edustavat kieltämättä useita arvoja, jotka ovat meidän levottomalle ajalle erityisen läheisiä. Saamelaiset ovat opettaneet näkemään, että elämämme voi olla toisenlainen, mutta monissa asioissa samanlainen. Sopiikin kysyä tarvitsevatko saamelaiset suomalaisia? Eikö suomaiset enemmänkin tarvitse saamelaisia.

Saamelainen ja suomalainen kulttuuri ovat saapuneet sille rajalle, että molemmat yhtyvät. Toinen ei voi olla ilman toista. Joten tuntuu käsittämättömältä, että saamelaiset haluavat heitä tukeneet suomalaiset eristää, heittää yli laidan. Sanoma ihmisoikeuksista ja yhdenvertaisuudesta ei ole saavuttanut vastakaikua, ikimetsien susien arvot ovat sittenkin vielä liian lähellä.