Eduskunnan päätös hakea Naton jäsenyyttä merkitsee muutosta tähän harjoitettuun kansalliseen maanpuolustuspolitiikkaan. Tähän asti YK:n tehtävänä on yhteisvoimin puolustaa kansojen, heikompienkin oikeuksia. Naton jäsenyys tuo tähän uuden lisäelementin. Pienten kansojen on tervehdittävä tyytyväisyydellä kansojen oikeutta puolustaa omaa suvereniteettiaan - pienilläkin mahdollisuus saada äänensä kuuluviin.

Yleinen rauha, kansojen välinen veljeys ja aseista riisuminen on tulevaisuuden ihanne, jonka toteuttamista toivon, mutta jonka varaan emme voi jättäytyä. Toistaiseksi ja vielä kauas tulevaisuudessa on kunkin kansan ensi sijassa pidettävä huolta itsenäisyytensä puolustamisesta. Vain sellainen kansa voi toivoa apua muilta, joka itse on valmis viimeiseen asti vapautensa puolesta sota-aseillakin taistelemaan. Suomen kansan valtiollinen itsenäisyys riippuu sen vuoksi mahdollisimman tehokkaasta puolustuslaitoksesta ja puolustustahdosta. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että politiikkamme on rauhan politiikkaa ja meidän ja meidän sotalaitoksemme tarkoituksena on yksinomaan maan puolustaminen.

Kuten Paasikivi on moneen otteeseen todennut kansan puolustustahto on ensimmäinen tekijä, jonka varassa Suomen itsenäisyys lepää. Luja, kaikille tunnetuksi tehty puolustustahto sisältää sen, että tulemme taistelemaan Suomen vapauden ja itsenäisyyden puolesta.

Natoon liittyminen on paras keino saada sekä nykyinen ja tuleva Venäjä ymmärtämään, että sodalla ei täällä ole mitään voitettavissa, mutta hyvien ja rauhallisten välien ylläpitäminen on Venäjänkin kannalta edullisinta. Suomen yhteys Venäjän kanssa teki lopun vuosisatoja kestäneestä taistelusta Ruotsin ja Venäjän välillä ja Suomen kohoaminen itsenäiseksi ei tässä kohden aiheuttanut muutosta. Se rauhantila, johon Venäjä täällä on pyrkinyt on saavutettu.

Mutta 100-vuotinen Suomen ja Venäjän yhteys on osoittanut, että mitään lisää Venäjän kansalle ja valtakunnalle ei täällä Suomessa ole saatavissa. Täytyy olettaa, että tämä ymmärretään rajan toisella puolella tulevaisuudessakin.

Suomen kaltaisella pienelle kansalla, jolla on vähäiset aineelliset varat käytettävissä, on moraalisilla voimilla sitä suurempi merkitys, kun niillä täytyy korvata, mitä aineellisista varoista puuttuu. Puolustustahto on ensimmäinen tekijä Suomen itsenäisyyden turvaamisessa. Toinen on talous, jonka tulee mahdollistaa valtion varat puolustukseen. Tämä asia ei ole mikään vähäpätöinen. Maanpuolustamiseen tarvittavat menot ovat pienelle kansalle raskas taakka. Sen lisäksi viimeinen suuri sota on osoittanut, että taistelutantereella voi menestyä, kun toimintaa on tukemassa riittävät taloudelliset voimat.

Puolustuskysymyksestä

Joka päivä luemme sanomalehdistä tai katsomme televisiosta miten sekava, hämärä ja epävarma yleinen kansainvälinen tilanne maailmassa tällä hetkellä vallitsee. Mihin se lopuksi johtaa on mahdotonta sanoa. Toisen maailman sodan jälkeen tavoiteltiin kaikkialla rauhaaa kansojen yhteisymmärrykseen ja niiden toisistaan riippuvaisuuden, solidaarisuuden, tietoon perustuvalla järjestelmällä. Ajateltiin, että samoin kuin kansojen sisäisessä elämässä, omankäden oikeus on vähitellen poistumassa ja sijalle tullut kansainvälisen yhteisö puolelta järjestetty turvallisuuden ylläpitäminen.

Kansainvälisen oikeuden merkitys ei ole vahvistunut, vaan kuten Venäjän hyökkäys Ukrainaan osoittaa vahvemman oikeus pätee yhä Venäjän johdon ajattelissa. Pettymykset erityisesti YK:n kykynn rauhan turvaamiseksi samoin sekä viimeaikainen yleinen kehitys maailmassa ovat olleet omiaan vahvistamaan keskinäistä epäluottamusta. Pienten kansojen asema suurvaltojen välisessä kilpailussa ei ole parantunut, vaan vaikeutunut.

Suomen ja saamen kansoille ei ole muuta päämäärää kuin saada elää rauhassa, omaa elämäänsä, oman demokraattisen valtiollisen ja yhteiskunnallisen järjestyksensä suojassa ja omien ihanteidensa mukaisesti ja tehdä työtä kansan elinehtojen parantamiseksi ja sivistyksen kohottamiseksi sekä voimiensa mukaan antaa osansa ihmiskunnan sivistyksen aarreaittaan. Se on meidän kuten muidenkin pienten kansojen päämäärä ja tehtävä.

Nykyinen tilanne asettaa meille erityisiä velvollisuuksia ollaksemme valmiit puolustamaan kansallista ja valtiollista itsenäisyyttä. Tärkeintä on, että panostamme puolustukseen. On korjattava puolustuslaitoksessa olevat puutteellisuudet ja täydennettävä siinä oleva aukot. Näemme silmiemme edessä Euroopan, jossa olot ovat miekalla ratkaistut, ja kuinka sodan voittajat ovat järjestäneet valtakuntien rajat ja miten voitettujen on ollut tyytyminen heille saneltuihin ehtoihin.

Yli kolme kuukautta jatkunut Venäjän hyökkäys Ukrainaan herättää kysymyksen miten kauan hyökkäys jatkuu ja mitä sillä loppujen lapuksi saavutetaan? Toivottavasti nykyinen kaikkien kannalta surkea tilanne on ohimenevä ja että isovenäläisyys antaa tilaa jollekin toiselle nykyistä paremmalle järjestelmälle, sekä valtiolliselle että taloudelliselle, joka ei nojaa pelkästään karkeaan materialistiseen näkemykseen. Millä tavalla ja milloin tämä tapahtuu on mahdotonta sanoa. Tähän on vielä selvyyden vuoksi lisättävä, että itärajamme toisella puolella on lähes 150 miljoonaa käsittivä Venäjän kansa, joka asuu ja elää laajalla ja rikkaalla alueella. Tässä on sitten ainekset suuren Venäjän valtakunnan olemassaololle, minkälaiseksi ja miten voimakkaaksi tämä valtakunta sitten kehittyy se riippuu ennen kaikkea Venäjän kansasta itsestään ja sen johtajista.