Monet ovat ihmetelleet sangen suuresti Tenon parantuneita lohisaaliita. Siihen löytyy kuitenkin luonnollinen selitys, josta ajattelin seuraavassa lyhyesti kertoa.

Valtioiden välinen Pohjois-Atlannin lohensuojelujärjestö aloitti toimintansa vuonna 1984. Myös saamelaiskäräjät on päässyt em. järjestöön tarkkailijajäsenksi. Osallistuin Nascon vuosikokouksiin vuonna 1990 Helsingissä, 1994 Oslossa, 1995 Glasgowissa ja 1996 Göteborgissa. Se, että kaikki Pohjois-Atlannin valtiot allekirjoittivat aikoinaan sopimuksen lohensuojelusta, oli iso askel eteenpäin villilohikantojen suojelemiseksi. Se velvoitti sopimuksen allekirjoittaneet maat, Suomi mukaan luettuna villilohikantojen suojelu ja elvytystyöhön.

Pohjois-Atlannin lohensuojelusopimus on ollut tärkeä peruste sovittaessa uusista lohensuojluun liittyvistä suosituksista, täydennykseksi useimpien Nascossa mukana olevien maiden sisäiselle lainsäädännölle. Jotta lohikantojen suojeluohjelmat voitaisiin viedä entistä paremmin päätökseen on perustettu tietopankkeja, jotka sisältävät tietoja mm. lohensuojelumääräyksistä, säännöitä, ohjelmista ja merkinnöitstä.

Nascon organisaatio on kooltaan pieni, mutta varsin tehokas. Organisaation on laajentanut yhteyksiään myös virallisten organisaatioitten ulkopuolella toimivien yhteisöjen kanssa. Vuorovaikutusta ja keskusteluja tiedemiesten, virkamiesten, johtajien ja villilohikantojen hyödyntäryhmien välillä on jatkuvasti kehitetty. Vaikeiden alkuaikojen jälkeen järjestössä on nyt erinomainen henki, hyvä tahto ja pyrkimys yhteistyöhön. Henkilökohtaisella tasolla organisaatio on kokenut uusien suhteiden kehittymisen eri maiden edustajien välillä samoin kuin eri kulttuurien välillä.

Voisi sanoa, että, villilohikantojen turvaamiseksi perustettu kansainvälinen foorumi on nyt työkentelykunnossa toteuttaakseen menestyksellisesti työtään villilohikantojen suojelemiseksi.

Keskustellessamme vuonna 1995 Glagowissa järjestön pääsihteeri Malcolm Windsoorin kanssa hän totesi, että paljon on vielä tekemättä, jos aiomme saavuttaa tavoitteemme villilohikantojen suojelussa ja lisäämisessä. Järjestön yhteydessä toimivien asiantuntija komissioiden täytyy kehittää suosituksiaan uusiksi suojelumääräyksiksi pitemmälle sitä mukaa kun tiede tulee ennustavammaksi ja tarkemmaksi, totesi hän lopuksi allekirjoittaneelle. Joten Pohjois-Atlannin lohensuojelujärjestön Nascon pitkäjänteinen työ näkyy tällä hetkellä erimaisella tavalla Tenojoella.