Tänä syksynä (2015) aloitettiin neuvottelut Suomen ja Norja kesken rajajokisopimuksen ja siihen liittyvän Tenojoen kalastussopimuksen ja säännön tarkistamisesta. Koska itse olen seurannut Tenojoen kalastusasioita jo 1960-luvulta lähtien, esitän aiheeseen liittyen eräitä näkemyksiä seuraavassa.

Tenojoen kalastussopimus- ja sääntöasioissa käydyssä keskustelussa on vähemmälle, jäänyt yli 100-vuoden ajan toiminut kotipaikkaperiaate. Saamelaiskomiteat vuonna 1952 ja 1973 esittivät vastaavanlaisen oikeuden laajentamista kaikkia saamelaisia koskevaksi koko saamelaisten kotiseutualueelle.

Voimassa olevan Tenojoen kalastussäännön mukaan mikäli henkilö asuu vakinaisesti lohennousualueella Tenojoen kalastuspiirissä, on hänellä kotipaikkaan perustuvat kalastusoikeudet. Tenojen kotipaikkaperiaate muistuttaa siten hyvin pitkälti Ahvenanmaan maakuntaitsehallinnossa noudatettavaa kotipaikkaperiaatetta. Tenolla tämä taas johtuu siitä, että Tenojoen sijainti Suomen ja Norjan välisenä rajajokena on vaikuttanut ratkaisevasti joen kalastuksen järjestelyyn. Voimassa oleva kalastuslaki asettaa rajavesistöt muista vesistöistä poikkeavaan asemaan. Kalastuslain mukaan rajana toista valtakuntaa vastaan olevassa meressä, järvessä ja joessa sekä sen lisäjoissa sovelletaan kalastuslain määräyksiä vain, mikäli toisin ei ole määrätty tai vast'edes määrätä.

Tenojoen osalta tällaisia määräyksiä on ollut olemassa jo vuodesta 1873 lähtien. Tällä hetkellä Tenojoen kalastuksesta on säädetty Suomen ja Norjan välisessä Tenojoen kalastuspiirin yhteisestä kalastussäännöstä tehdyssä sopimuksessa ja siihen liittyvässä kalastussäännössä. Nyt voimassa oleva sopimus on tehty 5.1.1979 ja se on saatettu voimaan lailla (825/79). Sopimusta ja sääntöä tarkistettiin vuoden 1982 alkupuolella ja viimeiset tarkistukset maiden välisessä sopimusvaltuuskunnassa tehtiin 1980-luvun loppupuolella. Sopimus ja sääntö ovat palvelleet hyvin lohikannan säilyttämistä ja lisäämistä, ja lohi on lisääntyvissä määrin päässyt nousemaan aivan latvavesistöihin asti paikallisen saamelaisväestön hyödynnettäväksi. Mielestäni viimeisin valtioiden välisissä neuvotteluissa hyväksytty sääntömuutos ei muuttanut olennaisesti rajoituksia, vaan selvensi kiistanalaisia määritelmiä.

Sen sijaan kokemukset virkistyskalastusta koskevista muutoksista sopimisesta ovat osoittaneet että, Lapin ELY-keskuksella ei ole sellaista kalataloudellista tietoa ja taitoa, joka ottaisi oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti kaikki kalastajaryhmät huomioon, joten ainoa muutettava seikka nykyisessä Suomen ja Norjan välisessä Tenojoen sopimuksessa onkin sopia lääninhallitukselle määrättyjen tehtävien siirrosta kalatalousviranomaiselle. Mitään muita muutoksia kalastussääntö tuskin kaipaa ja mitä tulee Tenojoen monimuotoisten lohikantojen suojeluun niin tältä osin Tenojoen kalastussopimuksen puitteet ovat erinomaiset.

Mielestäni Norjan kanssa Tenojoen kalastuksessa sovittu kotipaikkaperiaate turvaa sen, että kalastuspiirin jokilaaksossa asuvat saamelaiset voivat kalastaa molemmin puolin valtakunnan rajaa. Tällaista oikeutta ei ole niillä muualla asuvilla suomalaisilla, jotka ovat hankkineet Tenolta maata vesialueosuuksineen. Mikäli heillä olisi tällainen oikeus johtaisi kalastusoikeuden käyttö yhdessä venerekisterioikeuden kanssa jokilaaksossa asuvat eriarvoiseen asemaan esim. Norjan puoleisten asukkaiden kanssa. Tällöin Tenojoen kalastuspiirin alueella kalastusoikeutta vailla olevat paikalliset asukkaat olisivat huonommassa asemassa kuin kalastusoikeuden omaavat kalastuspiirin ulkopuolella asuvat.

Mielestäni kalastussopimus ja -sääntö turvaavat ja säilyttävät Tenojoen lohikannat entistä paremmin ja toisaalta Tenojoen jokilaaksossa vakituisesti asuvan saamelaisväestön lohenkalastukseen perustuva toimeentulo tulee myös turvatuksi. Mielestäni tämä edellyttää, että kalastusoikeudet, venerekisterioikeudet ja rantatonttien omistus säilytettäisiin tulevaisuudessa paikkakunnalla asuvien käsissä. Vain näin voidaan turvata paikkakuntalaisten asukkaiden lohenkalastukseen perustuva toimeentulo. Nykyinen Tenojoen kalastussopimus ja -sääntö ottavatkin suuressa määrin nämä näkökohdat huomioon.

Tenojoen kalastuksella on huomattava merkitys Teno jokilaakson elinkeinoelämälle niin paikallisten harjoittaman kalastuksen kuin myös vapaa-ajan kalastuksen muodossa. Kalastusta kalastussäännöllä järjestettäessä onkin otettava huomioon sekä paikallisten harjoittama kalastus osana heidän elinkeinoaan että vapaa-ajankalastus matkailuelinkeinon kannalta. Näiden kalastajaryhmiin liittyvät edut voidaan yhteen sovittaa ilman suurempia ristiriitoja nykyisenkin kalastussopimuksen ja -säännön puitteissa. Näen, että Tenojoen kalastussääntö pyrkii välttämään sellaisia jyrkkiä rajoituksia kummankin kalastajaryhmän osalta, jotka voivat tehdä kalastajan kannalta vuosien investoinnit, kuten verkkojen ja veneiden hankinnat tai matkailuyrittäjän osalta majoitustilojen rakentamisen merkityksettömiksi.

Lopuksi totean, että lohen pyynti nykyhinnalla 5-10 euroa/kg ei ole enää saamelaisväestöllekään välttämätön elinehto, joten tuntuisi mielekkäämmältä myydä lohi jokeen jolloin siitä saataviin moninkertainen taloudellinen hyöty.