Lohen elinkierto lyhyesti - mätimunasta emokalaksi

Lohen elinkierto on kaikkialla lohen levinneisyysalueella pääsääntöisesti samanlainen. Kutukypsät lohet nousevat merivaellukseltaan jokiin lisääntymään. Naarat kaivavat syksyllä jokien sorapohjille kutukuoppia, jonne hautaavat urosten hedelmöittämän mätinsä odottamaan kevätkesällä tapahtuvaa kuoriutumista.

Kuoriutumisen jälkeen lohenpoikaset käyttävät ruskuaispussissa sijaitsevan vararavintonsa ennen kuin nousevat soran seasta vapaaseen veteen. Tästä vaiheesta alkaa ns. jokipoikasvaihe, jonka aikana lohenpoikaset kasvavat hitaasti makeassa vedessä.

Tietyn koon saavuttamisen jälkeen lohenpoikaset käyvät läpi muodonmuutoksen, jossa poikaset muuttuvat vaelluspoikasiksi eli smolteiksi. Smoltit muistuttavat ulkoasultaan jo aikuista lohta, mutta ovat pituudeltaan yleensä vain 14-20 cm ja painavat 20-40 g. Vaikka smoltilla on tunnusmerkit joiden avulla sen erottaa taimenen poikasesta, tottumaton sekoittaa ne usein toisiinsa. Muodonmuutos jokipoikasesta smoltiksi ajoittuu kevätkesään, jonka jälkeen vaelluspoikaset siirtyvät jokialueilta mereen varsinaisille kasvualueilleen. Meressä kasvu on runsaiden ravintovarojen ansiosta nopeaa. Merivaihe kestää vuodesta maksimissaan viiteen vuoteen, jonka jälkeen lohet saavuttavat sukukypsyyden ja nousevat takaisin jokiin lisääntymään. Elinkierto alkaa jälleen alusta.

Talvikoita ja varhaissukukypsiä koiraslohen poikasia

Kudun jälkeen jokeen talvehtimaan jääneitä lohia kutsutaan talvikoiksi. Laihtuneet talvikot vaeltavat takaisin mereen kevätkesällä touko-kesäkuussa. Osa talvikoista selviää takaisin mereen saakka, jossa ne viettävät välivuoden kuntoutuakseen kudun rasituksista ja palatakseen uudestaan jokiin lisääntymään. Kaikkein vahvimmat kalat saattavat tehdä useitakin kutunousuja kotijokeensa, esimerkiksi Kanadassa eräitä lohiyksilöitä on saatu saaliiksi niiden noustessa kuudetta kertaa jokeen.

Uudelleen kutijoiden lisäksi lohijoista, myös Tenosta ja Näätämöstä, tavataan varhaissukukypsiä jokipoikaskoiraita, jotka saavuttavat sukukypsyyden joessa ilman merivaellusta. Nämä jokipoikaset (max. 15 cm) kykenevät lisääntymään naaraiden kanssa ja ne tuottavat elinkelpoisia jälkeläisiä.

Teno- ja Näätämöjoen lohen elinkierron erityispiirteitä

Tenolla lohen kutu tapahtuu syys-lokakuussa vesien jäähtyessä. Pohjoisilla lohijoilla, kuten Tenolla ja Näätämöllä, lohen elinkierto on huomattavasti pidempi kuin eteläisemmillä joilla, jossa poikaset saattavat vaeltaa mereen vain yhden vuoden ikäisinä. Teno- ja Näätämöjoella lohen jokipoikaset elävät joen makeassa vedessä ennen smolttivaellustaan 2-8 vuotta, yleisimmin kuitenkin 3-5 vuotta. Korkea vaellusikä johtuu pohjoisen alueen niukoista ja lyhyistä kasvukausista.

Merivaihe kestää useimmissa maailman lohipopulaatiossa 1-3 vuotta, mutta Tenojoki on tässäkin suhteessa poikkeus. Tenojoen lohet viettävät meressä 1-5 vuotta ja voivat painaa kaikkea n. 0,8-30 kg välillä palatessaan jokiin lisääntymään. Tällaisia lohijokia, jossa lohet viettävät meressä jopa 4-5 vuotta, tunnetaan hyvin vähän. Näätämöjoestakin tavataan neljän merivuoden lohia, mutta niiden määrä on melko vähäinen. Vaikka Tenojoki tunnetaan suurlohistaan, nousee jokeen lukumääräisesti eniten yhden merivuoden pikkulohia (paino 1-3 kg) eli tittejä.

Tenojoki on elinkiertopiirteiltään maailman monipuolisin lohijoki

Tenojoki on lohen elinkiertoa ajatellen maailman monipuolisin lohijoki. Joesta tavataan 98 erilaista elinkiertoyhdistelmää. Nämä monimuotoiset yhdistelmät syntyvät erilaisista lohen joki-ikien ja meri-ikien (mukaan lukien uudelleenkutijat) yhdistelmistä. Elinkiertopiirteiltään monimuotoinen lohikanta on eräänlainen varmistus myös huonompia lohivuosia vastaan, sillä samoista vuosiluokista peräisin olevat lohet lisääntyvät useiden vuosien aikana, eikä yksi tai kaksi epäonnistunutta lisääntymistä vielä tarkoita lohikannan tuhoa. (lähde: Luke)

Utsjoen kunnassa olevan Tenojoen osuuden merkitys pitää nähdä sen oikeassa suhteessa kokonaisuuteen

Edellä olleen lyhyen kuvauksen jälkeen on aika palata niihin muutamiin kommentteihin, mitä on esitetty ehdotuksesta Tenojoen uudeksi kalastussopimukseksi ja kalastussäännöksi. Niiden johdosta tekee mieli kysyä: "Utsjoen kuntako on tärkein lenkki Tenojoen lohen elämänkierron turvaamisessa?" Tällaisen kuvan saa kun lukee saamelaiskäräjien ja Utsjoen kuntien lausuntoja ehdotuksesta Tenojoen uudeksi kalastussopimukseksi ja kalastussäännöksi. Molempien lausunnonantajien lausunnot ovat irrotettuja Tenojoen erityisesti isojen naaraslohien määrien pitkäaikaisesta vähenemisestä. Saamelaiskäräjien lausunnon henki on se, että saamelaiskäräjien tulee yksin tai yhdessä saamelaisten kalastusoikeuksien omistajien ja haltijoiden kanssa päättää Tenojoen lohenkalastuksesta. Toisaalta herää kysymys, miksi edellä mainitut ryhmät eivät ole jo tehneet mitään omakohtaisia kalastuksen säätelytoimia, vaikka menneinä vuosina eräiden lohikantojen on havaittu heikentyneen. Kestävästä lohikantojen hyödyntämisestä ei lausunnoissa puhuta mitään ja, jos puhutaan, kannanotot eivät perustu tutkimukseen.

Utsjoen kunta taas puolestaan katsoo lausunnossaan Utsjoen kunnan olevan tärkein lenkki Tenojoen lohikannan elinkierron turvaamisessa ja arvostelee ankarasti ehdotettujen kalastuksen säätelytoimenpiteiden rajoittavan liikaa Utsjoen alueen väestön mahdollisuuksia hyödyntää Tenojokeen nousevia lohikantoja. Kumpikaan lausunnonantaja ei näytä ymmärtävän sitä, että Utsjoen kuntaan rajoittuvan Tenojoen lohenpoikastuotanto ja poikasten kasvu kutukalaksi tapahtuu aivan muualla kuin tähän kuntaan rajoittuvan Tenojoen alueella. Suurin osa Tenojoen vesistön lohenpoikasten tuotantoalueista, n. 70 %, sijaitsee Norjan puolella pääuomissa ja Norjan sivujoissa mutta vain 30 % Tenojoen Suomenpuoleisissa osissa. On myös huomattava se tosiasia, että Norjanpuoleisissa suurissa sivujoissa Karasjoessa ja Iesjoessa tuotetaan merkittävä määrä niistä lohenpoikasista, jotka palaavat merestä Tenojokeen pääasiassa niin sanottuina isoina 10 kilon painoisina naaraslohina.

Näin ollen voidaan sanoa, että mitä paremmassa kunnossa ovat Tenon vesistön yläosien ja sivujokien kutukannat, sitä paremmat saaliit voidaan tulevaisuudessa saada myös Utsjoen kunnan alueella olevassa Tenoon rajautuvassa jokiosassa. Eli järkevä kalastuksen säätely on ainoa keino Tenon lohikantojen parantamiseksi. On myös huomioitava se, että Tenon lohen kasvu tapahtuu Utsjoen kunnan rajojen ulkopuolella eli meressä kansainvälisillä vesialueilla lohi kerää painoonsa lisää yli 99% poikaspainoonsa verrattuna.

Utsjoen kuntaan rajoittuva Tenojoen pääväylä muodostaa pääasiassa ylävirralle kutualueilleen matkalle oleville lohille läpikulkualueen, ei siis pääasiallisen kutu- eli lisääntymisalueen. Pelkästään Utsjoen kunnan vaatimusten mukaan Tenojoen lohikantojen suojelua koskevaa kalastuksen säätelyä ei voida toteuttaa siten, että Utsjoen kuntaan rajoittuvassa Tenon osassa huonosti säädellyllä kalastuksella heikennetään muualla tapahtuvaa lohikantojen lisääntymistä ja hyödyntämistä.

Sama koskee saamelaiskäräjien vaatimuksia, että se yhdessä muiden Tenojoen vesistöalueen kalastusoikeuksien haltijoiden ja omistajien kanssa ottaisi vastuun Tenojoen lohikantojen säätelystä. Kumpikaan lausunnonantaja ei näytä ymmärtävän, mitä kaikkea Tenojoen lohikannan elinkiertoon sisältyy. Siihen sisältyy kalastuksen maantieteellisesti laaja-alainen säätely siten, että erityisesti suurikokoisia naaraslohia pääsee nousemaan Tenon pääuoman lisäksi siihen laskeviin yli 31 jokeen. Lohenkalastuksen maantieteellinen säätely koskee sitä suurta merialuetta Pohjoisella Jäämerellä, Barentsinmerellä ja Norjanmerellä, jossa Tenonkin lohet eri merivaiheiden aikana kasvavat. Tenon lohen elinpiiri pohjoisella pallonpuoliskolla kattaa Tenon lisäksi merialueet kuten Tenovuono, Norjan rannikko Keski-Norjasta Varanginvuonoon, alueet Färsaarilta Grönlannin itärannikolle, pohjoisessa Huippuvuoret ja idässä Kuolanniemimaan rannikko aina Novaja Zemljalle saakka.

Lohen elinkiertoon sisältyvän merivaiheen aikana Tenon lohta kalastetaan enää pääasiassa Pohjois-Norjan läänien rannikolla. Rannikolla tapahtuva pyynti on kiinteillä pyydyksillä tapahtuvaa kalastamista. Pyydykset Finnmarkissa rannikolla, missä Tenon lohta pyydystetään, ovat kiilanuottia ja koukkuverkkoja. Tenon lohta kalastettiin voimakkaasti merellä vielä 1980- luvulla mutta monien kansainvälisten ja kansallisten säätelyjen toimeenpanon jälkeen Tenon loheen kohdistunut pyynti on huomattavasti vähentynyt. Muun muassa vuonna 1984 kiellettiin kaikki lohenkalastus avomerellä ja Norjassa kiellettiin rannikon läheisyydessä ajoverkkojen käyttö vuonna 1988. Edellämainittujen kalastuskieltojen syynä oli lohikantojen yleinen ja selvä pitkäaikainen heikentyminen. Heikentymiseen oli syynä liian voimakas pyynti, vesien happamoitumisen ja Gyrodactylus salaris- loisen haitalliset vaikutukset lohen vaelluspoikasten määrien vähenemiseen sekä lohelle epäedulliset meriolosuhteet.

Saamelaiskäräjien ja Utsjoen kuntien lausuntojen huomioiminen huonontaisi lohikantojen tilaa entisestään, mikä merkitsee myös lohen rannikkokalastuksen heikentämistä. Tenon lohikantojen suojelussa on tällä hetkellä pidettävä pääpaino siinä, että turvataan suurten naaraslohien nousu Tenon pääväylään ja sivujokiin ja luonnollisesti aina kudulle asti.

Edellä oleva katsaus antaa eväitä harkita kumpi painaa enemmän Tenon lohikantojen säätelyyn vaikuttavassa päätöksenteossa, kansainvälisesti hyväksytty kutuvaltioperiaate ja lohen koko kiertokulkua huomioiva tarkastelu, vaiko saamelaiskäräjien ja Utsjoen kunnan vaatimukset päättää Norjan puolella syntyneiden ja Jäämerellä pyyntikokoon kasvaneiden lohien pyynnistä? Sen enempää Utsjoen kunta kuin saamelaiskäräjätkään ei ole se keskeinen lausunnonantaja, jonka perustelujen mukaan koko Tenojoen lohikannan kalastuksen säätelyä toteutettava, koska se johtaisi ennen pitkää Tenon lohikantojen taantumaan kaikkialla siellä missä niitä hyödynnetään. Lausunnonantajien itsekkäistä eduista lähtevien näkemysten huomioonottaminen osuisi ennen pitkää myös heidän omaan nilkkaansa.

Tenojoen kalastussopimusta ja -sääntöä on eduskuntakäsittelyssä pyöritelty maa- ja metsätalousvaliokunnan lisäksi perustuslakivaliokunnassa. Näissä asiantuntijakuulemisissa on syytetty sopimuksen valmistelijoita huonosta ja asiantuntemattomasta valmistelusta. Mutta mitä sitten jää käteen jos perustuslakivaliokunta päättää hylätä Suomen ja Norjan välillä neuvotellun sopimuksen ja kalastussäännön? Ei elämä Tenolla suinkaan lopu siihen vaikka näin kävisi. Korvaavat vaihtoehdot ovat seuraavat: a) Norja sanoo toistaiseksi vielä voimassa olevan tähänastisen sopimuksen irti, jolloin kalastusta Norjan puolella säädellään Tanalovenin lainsäännöksille ja vastaavasti Suomessa voimassa olevan kalastuslainsäännöksin, b) sopimusta ei sanota irti, vaan palataan samaan lähtökohtatilanteeseen jonka pohjalta neuvottelut nykyisen sopimuksen uusimiseksi aloitettiin.

Mikäli sopimus irtisanotaan, muuttuu nykyinen käytäntö radikaalisesti. Toisen valtakunnan puolella tapahtuva kalastus loppuu kuin seinään. Norjan kansalaisten kalastus rajaväylän Suomen puolella loppuu samoin kuin Suomen kansalaisten Norjan puolella tapahtuva kalastus. Muutoksia tulee myös pato- ja verkkokalastukseen.

Ei siis hyvältä näytä. Norjalaiset tuskin viitsivät tällaista menoa kauan katsella. Kenet Suomen saamelaiset luulevat pettävänsä tällaisella sooloiluilla. Ei ainakaan norjalaisia. Suomalaisten poliitikkojen kohdalla se näyttää toistaiseksi onnistuvan.