Näin saamelaisen kansallispäivän kynnyksellä haluan kiinnittää huomiota kaupunkisaamelaisten tilanteeseen. Olen viime vuosina aktiivisesti seurannut kaupunkisaamelaisten huonoa tilannetta. Tällä hetkellä Suomen 10 000 saamelaisista asuu saamelaisten kotiseutualueella vain noin 3 000. Suomen suurissa kaupungeissa asuu tuhansia saamelaisia. Samoin muualla pohjoismaissa; Tukholmassa yli tuhat, Oslossa neljästä viiteen tuhatta.

Saamelaisilla on samat ongelmat kaikkialla. Miten pitää yllä omaa identiteettia vieraan toisen kulttuurin keskellä? Ongelmalmallista on esimerkiksi lapsia kasvattavassa sekaperheessä. Miten lapset tulisi kasvattaa siten, että heidän siteensä saamelaiskulttuuriin säilyisi. Ajattelen ensisijaisesti päiväkoti- ja kouluopetusta.

Etelä-Suomessa kaupunkisaamelaiset olivat järjestäytyneet oman yhdistyksen alle valvomaan omia oikeuksiaan. Kaupunkisaamelaisten yhdistys City Samit ry. perustettiin vuonna 1988 hyvin löyhänä yhdistyksenä, johon kuului noin 200 Helsingissä ja sen lähiseudulla asuvaa saamelaista. Tavoitteena oli - kuten tänään sanomme: verkoston luominen, joka auttaisi saamelaisia löytämään ja ylläpitämään omaa identiteettiään täällä Etelä-Suomessa, perinteisen elinympäristönsä ulkopuolella. Valitettavasti City-saamelais yhdistystä ei enää ole. Nyt tapaamme harvemmin eivätkä kaupunkisaamelaiset ole enää yhtä aktiivisia kuin ennen.

Nyt ihmiset ovat väsyneitä, heillä ei ole aikaa ja voimavaroja toimia oman yhteisön hyväksi. Ehkä voidaan todeta, että saamelaisten integroiminen kaupunkeihin onnistui, mutta samalla voi kysyä olemmeko jo täysin assimiloituneita? Kaupunkisaamelaisilla ei ole enää samaa merkitystä lapsille kuin ennen. Sanotaan: Olen saamelainen ja sillä hyvä. Luulen, että kaupunkisaamelaisyhdistys on tehnyt itsensä tarpeettomaksi.

Tulevaisuus kaupunkisaamelaisena on haasteita täynnä. Perhe ja suku ovat olleet saamelaisille erittäin tärkeitä. Jos kuulut klaaniin, niin sukulaisten huolet ja viholliset ovat myös sinun huolesi ja vihollisiasi. Tämänkaltaisen heimoyhteisön säilyminen nykymaailmassa, jossa erilaisia yhteisöjä ja alakulttuureja on mistä valita, näyttää olevan vaikeampaa kuin koskaan aikaisemmin.

Saamelaiskäräjien toiminta ei ole helpottanut kaupunkisaamelaisten tilannetta. Heidän edustuksensa saamelaiskäräjien toimielimissä on heidän lukumääräänsä nähden olematon. Kaupunkisaamelaisia ei tunnu kiinnostavan toiminta joka keskittyy lähinnä saamelaisalueella asuvien saamelaisten edunvalvontaan. Myöskään sen kaltainen aktivismi, jossa saamelaisuus pyritään samaistamaan suoraan teittyihin poliittisiin linjauksiin, kuten vaikkapa kaivosten ja tuulivoimaloiden vastustamiseen, on ollut kaupunkisaamelaisia ulossulkevaa. Kaupunkisaamelaisten osaksi on jäänyt saamelaisten ongelmien tarkkailu ulkopuolisen asemasta.