Hiljattain professori Juha Pentikäinen luovutti 200 hyllymetriä käsittävän saamelaisen tietoaineiston Inarissa sijaitsevalle saamelaisarkistolle. Juha Pentikäinen itse on ansioitunut uskontotieteilijä joka nuoruudestaan lähtien on eri puolilla Lappia kerännyt runsaasti saamelaisista ja lappalaisista tietoa, jonka hän sittemmin on jalostanut tieteellisiksi julkaisuiksi ja tietokirjoiksi. Viimeisin on massiivinen ja monipuolinen tietokirja "Saamelaismytologia".

Laajan ja monipuolisen aineiston luovuttaminen saamelaisarkistolle osoittaa, että hänen aito pyrkimyksensä on saada saamelaiset pohtimaan juuriaan ja rakentamaan identiteettiään yhdistämällä puuttuvat palat kokonaisvaltaiseksi esitykseksi. Tämä on nähdäkseni hänen johtoajatuksensa, että tieto hyödyttäisi niitäkin ihmisiä joita se koskee. Pentikäisen innostunut löytöretki saamenmaahan ja saamelaisuuteen osoittaa, että hän haluaa havahduttaa lukijat näkemään entisiä ja oman aikamme ilmiöitä saamelaisista oikeassa kontekstissa. Saamelaisuuden ja lappalaisuuden rintamalinjat kulkevat kuitenkin toisin kuin meillä yleisesti kuvitellaan. Kysymys on samasta kansasta Kuusamosta Utsjoelle ulottuvasta Kemin lapinkylän alueesta, jossa vallitsivat aikoinaan samat lainalaisuudet, koskivat ne sitten uskontoa tai elinkeinoja. Tätä näyttää saamelaiseliitin vaikea tunnustaa.

Saamelaisista ja heidän kulttuurista keräämänsä tietoaineiston muodostukseen on vaikuttanut keskeisesti Pentikäisen omat nuoruuden aikaiset kokemukset ja vaikutelmat. Hänellä on mittava julkaisuluettelo. Julkaisut ilmestyessään ovat olleet ajankohtaisia ja yksikään niistä ei ole osoittautunut kevyeksi journalistiseksi tekeleeksi, jollaisia kirjamarkkinat ovat tulvillaan ja jotka menettävät arvonsa heti tilanteen muuttuessa.

Pentikäisellä tutkijana on ollut aina jokin suurempi ongelma, johon hän on etsinyt vastauksia haastattelemalla vanhoja saamelaisia kokemusasiantuntijoita ja hankkimalla tietoja kirjallisuudesta ja arkistoista. Hän on halunnut seuloa olennaisen erilleen näennäisestä. Häntä on aina kiinnostanut mikä on tapahtunut siinä ja mikä näyttää tapahtuneen. Tapahtumien hämmentävästä runsaudesta hän pelkistää esiin yksinkertaisimman perusasetelman, sen mikä on totta. Samaa periaatetta hän on soveltanut julkaisujensa nimissä.

Pentikäinen on valpas ulospäin suuntautunut saamelaisten menneisyyden ja nykyisyyden tarkkailija, jota kiinnostavat vanhemman ja uudemman saamelaiskulttuurin ja elämän muodot. Hän on osoittautunut suuren luokan tutkijaksi päästessään historiallisten tapahtumien keskuksesta käsin ympäröivää maailman menoa tarkastelemaan.

Hän aistii herkästi salattuja yhteyksiä, hänellä on silmää pienten arkipäiväisten ilmiöiden edustavuuden arvioimiseen. Pentikäinen on ensimmäinen ja puhtain saamelaisen mytologian ja kulttuurin tutkija, jonka artikkeleja luetaan laajasti. Kuvitus on olennainen osa hänen hänen esitystään, ja kun hän kokoaa ja täydentää varhaisimmat artikkelit on tuloksena tietokirja "Saamelainen mytologia". Pentikäisen tuotanto osoittaa, että hän on erinomainen vaikutelmien tallentaja.

Epäilemättä tuosta ajasta on paljon kadonnut, jota Pentikäinen on dokumentoinut. Hän on sitonut laajan tietoaineiston koko siihen aikakauteen jolloin hän toimi tutkijana. Pentikäinen nuorena tutkijana eläytyi aiheeseen voimakkaammin ja ehjemmin kuin ennen häntä toimineet ja varovaisemmat tutkijat. Teksteistä löytyy lumoavaa intensiivisyyttä. Saamelaisten entisen elämänmuodon maagillinen viehätys ja ihastus kulttuuripiirteineen rikastuttaa. Pentikäisen julkaisut sisältävät monipuolisia kerrostumisia, josta jokainen voi löytää haluamansa osan. Suomessa ei ole toista Pentikäisen kaltaista saamelaiskulttuurin tutkijaa, tuon elämän tunnelman tulkitsijaksi. Kaikissa julkaisuissa hän määrätietoisesti virheitä pelkäämättä kirjoittanut oman aikakautensa analyysiä saamelaisista.

Pentikäisen tekstit sisältävät paljon sellaista asiatietoa, jota vuosikymmenet eivät ole pahastikaan haalistaneet. Saamelaistutkimuksessa Pentikäinen on ohjaaja, innostaja ja virikkeiden antaja. Pentikäisen saamelaisen tietoaineksen päätepiste on tietoaineiston luovuttaminen saamelaisarkistoon. On merkille pantavaa, että kaikki hänen saamelaisiin liittyvät julkaisut ovat omassa lajissaan huolellisesti punnittuja ja viimeisteltyjä: hän kuuluu niihin tutkijoihin joiden tuotanto kestää kriittistä tarkastelua. Pentikäinen tähtää mahdollisimman totuudenmukaiseen kuvaan eri saamelaisryhmien kulttuuripiirteiden esittelyssä.

Saamelaismytologia kirja antaa T.I.Itkosen Suomen lappalaiset kirjan lisäksi ensimmäisen yleisesityksen saamelaisuudesta sen eri piirteineen, omine uskonnollisine rituaaleineen ja moraaleineen. Sellaista pidettiin aikoinaan primitiivisenä ja pakanallisina. Pentikäinen on Suomen saamelaistutkimuksessa harvinainen kansainvälinen tyyppi. Häntä ei voida arvostella keikaroinnista tai epärehellisyydestä. Hänen julkaistusta näkyy miten hän on sisäistänyt saamelaiskulttuurin eri puolet arvoineen.

Silloin kun Pentikäinen aloitti saamelaistutkimukset kukoistavat saamelaisyhteisöt olivat hävinneet ja saamelaiset olivat osa järjestäytynyttä yhteiskuntaa.

Me tiedämme kaikki miten syvästi tunneperäinen ja vertauskuvallinen arvo nimellä Lappi ja saamelaiset ovat. Mikään muu aihe ei ole Lapissa esittänyt sellaista osaa. On kuvaavaa, että Samuli Paulaharju ja monet suomalaisuuden ja suomalaisuuden tutkijat etsivät täältä suomalaisuuden ja saamelaisuuden juuria. He istuivat yökaudet rakovalkeilla keskustellen saamelaisten kansanmiesten kanssa, piirsivät muistiin puuastioiden ja rappeutuneiden erämaakappelien tsasounien koristemuotoja ja luulivat löytäneensä kolttasaamelaisten sankareita ympärillään. Täältä etsittiin ikivanhoja tapoja, etsittiin kansanrunoutta, kansantaidetta ja kansansävelmiä. Miten määrittelemätön olikaan saamelaisuus lapinkylissä ja erämaissa. Pentikäinen osoittaa olevan omimmillaan Paulaharjun työn jatkajana, tosin hiukan toisesta näkökulmasta katsottuna.